Lue keskustelun säännöt.
yksinhuoltajan yksinäisyys
21.10.2012 |
Olen huomannut viime aikoina olevani yksinäinen. Vaikka minulla on kaikki mitä olen halunnut eli maailman ihanin lapsi (kuten jokaisella äidillä on), kaipaisin joskus aikuistakin seuraa. Olen onnellinen, mutta tuntuu, että jotain puuttuu.
Olen lapsen kanssa 24/7, joten en voi enää lähteä juhlimaan kavereiden kanssa kuten aikoinaan. Parin vanhan ystävän kanssa kyllä tavataan harvakseltaan. Ystäväni ovat lapsettomia sinkkuja, vaikka iältämme olemmekin kaikki jo noin kolmikymppisiä. Kaveripiirini on aina ollut melko pieni.
Onko kellään täällä kokemusta yh-olohuoneen tai vastaavien toiminnasta, voisiko sellaisista tai muusta yh-järjestötoiminnasta löytää ystäviä tai juttuseuraa? Tai olisiko hyviä nettivinkkejä, missä tutustua uusiin ihmisiin? Kaupungin leikkipuistojen avoimessa kerhotoiminnassa en ole onnistunut tutustumaan kehenkään. (Asutaan Helsingissä.)
Kommentit (22)
(huom. yksinhuoltaja on mulle todellakin eri asia kuin YHTEIShuoltaja)
1) niitä jotka haluavat verkostoitua muiden eronneiden kanssa, sillä itse en halua että muodostan ihmissuhteeni täydellisen epäonnistumisen (avioero) ollessa ensimmäinen ainoa yhdistävä tekijä
2) niitä jotka haluavat parisuhteen vaikka ovat äitejä, itse en voisi kuvitellakaan muuta kuin keskittyväni täysillä vanhemmuuteen, sillä lapsi todella TARVITSEE sen yhden ainoan vanhemman vapaa-ajasta 100%, kun ei enää voi jakaa huomiota kahdelle ihmiselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan, menot on tosi rajattuja. Ja sitä vain jää yksin, vaikkei tarkoituksella hautautuisi kotiin yksikseen. Sosiaalinen kanssakäyminen jää helposti pitkiksi ajoiksi tervehtimisen asteelle.
Minäkin olen siis totaali-yh, eli mitään "vapaaviikonloppuja" ei ole. Turvaverkosto on puutteellinen. Harrastuksista, joihin lapsi ei kuulu mukaan, on turha haaveillakaan.
Eikä uusien ystävien löytäminen niin helppoa taida olla, vaikka ehtisikin nähdä ihmisiä.
-ap