oletko tyytyväinen kolmen tai useamman lapsen äiti?

meillä ei ole koskaan vaan yhtä lasta ollutkaan.

Arki on mennyt monella tapaa,

pääasiassa loistavasti.

Pahin oli eräs talvi, kun koko perhe oli influenssassa, toisaalta se meni kaikilta samassa sumussa.

Tähän on tultu vuosien saatossa: esikoinen oli ihana, toinen lapsi oli ohina jne., vanhin on jo omassa kodissaan. Mukavia fiksuja ihmisiä jälkeläiseni ovat, ei kaduta suurperheys.

nytkin palstailen kun touhuavat yhdessä

7, 4 ja 2vuotiaat kullanmurut

Tulivat samalla kerralla, että ei sen kummemmin tarvinnut suunnitella. :D



Nyt tosin mietinnässä, että riittääkö tämä vai vieläkö lisää lapsia.

Lapsia neljä. Ihan elämä itse on asiat näin järjestänyt.

Kaksi ekaa haluttiin aivan peräjälkeen, kolmanteen sain miehen suostuteltua vasta monen vuoden päästä. Toisaalta tuossa oli hyvääkin, olin äitiyslomalla, kun isommat menivät kouluun ja eskariin. Kahden lapsen jälkeen tuntui kuin jotain olisi puuttunut, mutta nyt ei puutu mitään :)



Lapset jo hiukan isompia ja nyt arki menee aika pitkälle lasten harrastusten ehdoilla eli treeneihin kuskausta riittää. Me ollaan aina liikuttu paljon lasten kanssa, mies tekee reissutyötä eli olen ollut paljon yksinkin lasten kanssa.

Tätä nykyä lapset ovat jo reilusti isompia (8, 13, 15, 21, 23) ja heistä asuu enää kotona kolme nuorinta (kaksi vanhinta siis, loogisesti :), asuu jo omillaan kun ovat aikuisia).



Kolmannen lapsemme syntyessä kaksi vanhinta lasta oli reilu 5 ja reilu 7 vuotta. Tuo oli se "rankin" pätkä, koska 3. lapsemme kärsi melko rankasti koliikista (huusi illat jne) ja kaksi isompaa olivat vielä kuitenkin melko pieniä. Esikoinen oli silloin ekalla luokalla ja toiseksi vanhin sitten minun ja vauvan kanssa kotona, kävi tosin 2 kertaa viikossa 2 tuntia kerhossa.



Arki sujui kuitenkin :-), kaikkea muuta pystyi hyvin tekemään vauva sylissä, paitsi laittamaan ruokaa.



Neljännen lapsen syntyessä isommat olivat 2, 7 ja 9. Vauva oli tyytyväinen ja ns. helppo. Kaksivuotiaan ulkoilu oli aluksi vähän haastavaa :-), ekoina kuukausina, mutta helpottui sitten kun vauvan rytmi vähän asettui. Hänkin oli kanssani kotona äitiyslomallani.



Viidennen syntyessä muut olivat jo "isoja", eli 4, 7, 12, 14. Kotona oli siis vauvan lisäksi vain 4 ja puolivuotias isosisarus, muut olivat koululaisia. Hän oli taas kanssani kotosalla, kävi kaksi kertaa viikossa kerhossa. Viides lapsi oli myös ns. vaativampi vauva, mutta tällä kertaa olin kaukaa viisas ja vauva tottui alusta alkaen kulkemaan kantoliinassa mukana. Eli esim. ulkoilu ja 4-vuotiaan kerhoon viennit sujuivat ihan näppärästi levottomankin vauvan kanssa. Hän oli talvivauva ja kulki kantoliinassa alusta lähtien talvitakin alla ulkoillessa. Ulkoilimme 4-vuotiaan kanssa mm. hangessa lähimetsässä ja vauva nukkui tyytyväisenä kun sai olla äidin lähellä.



Kokemus auttaa lapsi lapselta :-) ja meillä oli ns. normipäivärytmi, tosin melko joustava ajoiltaan mutta muuten aina sama "aamupala, ulos, lounas, päiväunet (vielä niitä nukkuvilla), leikkiä/askartelua, ulos, sisään iltaruokaa laittamaan, leikkiä sisällä ruuan jälkeen, iltapala ja nukkumaan" ohjelma. Tykkään itse touhuta lasten kanssa, koti saattoi tosin olla vähän enemmän rempallaan välillä. (Puhdasta meillä tosin on aina, mutta tavaroita lojui pikkulapsiaikana vähän enemmän siellä täällä.)



Useampaan lapseen päädyimme siksi, että molemmat miehen kanssa viihdymme näiden nyt jo isojen ihmisten kanssa :-). Ajatuksena oli alunperin 3 lasta, mutta 3. jälkeen neljäs tuntui hyvältä ajatukselta ja neljännen jälkeen viides selkeästi "kolkutteli" perheeseen.



Isompi perhe on suuri rikkaus ollut ja sisaruksilla on ikäeroistaan huolimatta lämpimät välit. Isommat lapset vierailevat säännöllisesti ja tykkäävät molemmat olla pienempien kanssa.

Vaikka itse asiassa neljästä haaveilimme.

Arki sujuu kuten kahdenkin lapsen kanssa. Itse asiassa muutos yhdestä lapsesta kahteen oli minulle isompi, kuin kolmannen saaminen.

Onnea!