Äiti! Miltä tuntuu kun lapsi ei pidä sinusta?

En osaa ottaa täysin neutraalisti.

Tosi vaikealtahan se varmasti tuntuisi.

pahalta se tuntuu. Yksi lapsistani on aina ollut tyytymätön ja hankala. Tuntuu etten vaan osaa ilahduttaa häntä tai viettää hänen kanssaan mukavasti yhteistä aikaa. Hän ilmaisee usein ettei pidä minusta.

Tähän on kyllä pakko kommentoida, että SINÄ olet aikuinen ja lapsi on lapsi. Teet enemmän lapsellesi haittaa jos annat lapsen huomata, että lapsen provosointi vaikuttaa omaan käytökseesi..



Toisekseen lapsi saattaa saada käytöksellään aikuiselle kuuluvaa valtaa, mikä voi olla syykin hankalaan käytökseen.



Ei aikuisen tehtävä ole tehdä lasten elämästä aina mukavaa ja "pumpulia".



Lapset ovat yksilöitä ja siksi mikä toimii yhden kanssa ei toimi toisen kanssa. Silti SINÄ olet aikuinen, joka päättää millä arvoilla perheessänne eletään. Ole aikuinen! Sinä olet hyvä vanhempana, pidät lapsiesi arjen pystyssä ja järjestyksessä. Annat perusturvaa, vaikka yhdellä lapsellasi olisikin vaativa temperamentti... Älä koe turhaa syyllisyyttä.



Esim. tunteet saa ilmaista, mutta toisia ei saa tahallisesti loukata. Tämä pitäisi jokaisen lapsen oppia jo kotonaan, niin maailma olisi parempi paikka elää kaikille. Jokainen on vastuussa omista tunteistaan (tai niiden kehittymisen keskeneräisyydestä). Ihan normaalin lapsen kehitykseenkin kuuluu vaiheita, jolloin vanhemmat on "tyhmiä"...



Muistathan, että lapset ovat lapsia vain tietyn aikaa ja jossain vaiheessa sen nuorenkin täytyy ottaa vastuu omasta elämästä. Teet suoranaisen karhunpalveluksen, jos "totutat" oman lapsesi pumpuliin. Lapsilta voi ja pitää vaatia asioita. Vapaudet ja oikeudet suhteessa vastuuseen. Jos ei toimita sovittujen sääntöjen mukaan sitä kaikkea kivaa voi rajata, kunnes kapinoijan oma pää alkaa raksuttaa. (toki vanhempikin voi antaa joskus esimerkkejä joustavuudesta ja reiluudesta, mutta ei niin, että "nössö" vanhempi on se joka aina joustaa..).



Vain elämää, ei sen enempää...