Vaihdon perushommista vaatimpaan työhön ja haluaisin palata entiseen

vuokdi pääsin toiveesta palamaan entiseen ja on ihanaa!!!!! En tod. kadehdi pomoja! Iso palkka ja hieno titteli ei kompensoi vapaa-aikaa

Tietysti se alkuun stressaa, mutta aika nopeasti nuo "vaativat asiantuntijatehtävätkin" muuttuu rutiiniksi. Ei tietysti kaikki, jos on esimerkiksi kovat tulosvastuut tms., mutta jos jotain hallinnollisempaa duunia, niin niitä ei kauaa tarvi stressata.

Olen siis aiemmin tehnyt ihan perusduuneja joihin on päässyt kiinni muutamassa päivässä/viikossa, ja olen aina haaveillut paremmasta, koska en kuitenkaan tuntenut oloani kotoisaksi röökiä vetävien, kiroilevien ja jatkuvasti sairaslomalla olevien työkavereiden parissa.

Ihme tapahtui ja pääsin vaativaan asiantuntijatehtävään. Nyt on liukumat, puhelin- ja lounasedut, siistit työvaatteet ja sivistyneet kollegat, mutta silti en ole tyytyväinen. Työ stressaa ja koska sen oppimiseen menee aikaa, inhoan keskeneräisyyttäni ja sitä tunnetta etten vielä hallitse hommaani. Työasiat pyörii mielessä ja työ vie kaikki mehut. Vaikka työaika on periaatteessa kiinteä, viikottain on jotakin ylimääräistä palaveria tai iltaedustusta joista en kehtaa vielä uutena kieltäytyä kun muutkin näyttävät osallistuvan ilman mutinoita.

Kaipaan sitä aikaa kun työ oli vain rahanhankintaa, työt saattoi jättää työpaikalle eikä minuuttiakaan ylimääräistä tarvinnut kahdeksan tunnin jälkeen tehdä. Nyt mietin töitä yötä päivää ja tämä vaikuttaa myös perhe-elämään. Puoli vuotta katson, jos ei tilanne muutu hakeudun takaisin perushommiin!

Siksi ei pidä olla kateellinen niille jotka siihen pystyy ja sitä haluaa. Palkka on tietenkin isompi mutta ei voi kahdetia jos ei itse pysty sitä työtä tekemään. Jostain syystä naisissa on enemmän niitä jotka ajattelevat kuin sinä. Kuin miehissä siis. Tämä on varmasti yksi syy miksi naiset eivät etene uralla