Lue keskustelun säännöt.
Syömishäiriö. Pelottaa, että lääkäri on mulle vihainen ja mitä mulle tapahtuu.
16.09.2012 |
Olen menossa maanantaina lääkäriin. Olen syönyt väärin todella kauan, viimeisen kuukauden olen saanut järkyttäviä ahmimiskohtauksia ja paino on noussut n 5 kg.
Ehkä pahin juttu on, että olen jättänyt diabeteksen hoidon täysin retuperälle. En haluaisi kuulla vihaista saarnaa siitä.
Toinen asia mikä mua pelottaa on ensinnäkin se, että otetaanko mua tosissaan ja saanko mitään apua, mutta toisaalta se, että joudunko johonkin pakkohoitoon?
Kommentit (10)
Miksi hoito on jäänyt sinulta? Oletko kiireinen tai masentunut?
Selitä heti alkuun lääkärille, mistä on kysymys. Ilmoita korjaavasi tilanne ja pyydä, ettei sinulle saarnata.
Toivon todella, että saat syömisongelmasi kuntoon. Liikunta auttaa varmasti. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
diagnoosi on melko tuore (viime syksyltä) enkä oikein vielä tajua kai olevani sairas. Toinen (tyhmä) syy on "laihduttaminen" jättämällä insuliinit ottamatta. Toisaalta ehkä olisi siis hyvä jos joku takoisi järkeä mulle.
Sain viime kesänä myös masennus diagnoosin, kun kävin lääkärissä itsetuhoisuuden ja unettomuuden vuoksi.
- ap
musta olis aika outoa, että lääkäri ottais asian jotenkin henkilökohtaisesti, ja olis sulle vihainen?
Paskat sitä liikuta, mutta sen työtähän se on saarnata sulle kun et muuten usko..
Tärkeitä on, että saat tilanteen heti kuntoon. Saarna on mielestäni ihan turha, koska kyseessä on oma terveytesi.
Syömispuuskia tulee ja menee, mutta pyri lisäämään terveellisten tuotteiden osuutta ravinnossasi.
Masennukseen auttaa liikunta huomattavasti lääkkeitä paremmin. Jo 20 minuutin kävely ulkona saa mielihyvähormonit liikkelle ja turha mättäminen jää vähemmälle. Suosittelen, että lenkkeilet vähintään pari kertaa päivässä. Huomaat eron pian koko olemuksessasi.
Kyllä sinä selviät. Ihan varmasti. :)
en osaa auttaa, koska itse kuljen lähes samassa suossa, mutta luulen tietäväni, mitä koet.
Olet arvokas ihminen, vaikka voimasi ovat olleet rajalliset. Olet yhtä tärkeä ja arvokas kuin muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän sinua
en osaa auttaa, koska itse kuljen lähes samassa suossa, mutta luulen tietäväni, mitä koet.
Olet arvokas ihminen, vaikka voimasi ovat olleet rajalliset. Olet yhtä tärkeä ja arvokas kuin muutkin.
Ihan liikutuin tästä! Hyvin harvinainen täällä av-palstalla, vilpittömästi empaattinen, lyhyt ja ytimekäs viesti sitä (ymmärrystä) tarvitsevalle.
En ole ap, mutta tämä lämmitti.
Jos lääkäri on vihainen, vaihda parempaan. Diabeteksen takia käyt varmaan diabeteshoitajan luona. Kerro hänelle pelostasi lääkärin vihaisuudesta, ja myös masennuksestasi.
Kirjoitat vähän ristiriitaisesti itsesi kanssa: Hoitoa toivot, mutta et itse vapaaehtoisesti ole hoitanut itseäsi vaan "laihduttanut", ja silti pelkäät pakkohoitoa.
Kai sinä ymmärrät, että jos itse et hoida itseäsi vapaaehtoisesti, pakkohoito on ainoa vaihtoehto. Sitä et kuitenkaan saa pelkän diabeksen, vaan itsetuhoisuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faktojen luetteleminenkaan ei ole saarnaamista. Ihan tsesi takia kannattaisi miettiä, mitä teet. Hoitamaton diabetes tappaa.
Tiedätkö ap, että vaikka tilanteesi nyt vaikuttaa toivottomalta ja surulliselta, sen ei todellakaan tarvitse sitä olla esim.vuoden päästä. Itse selvisin aikoinaan ahmimishäiriö -tyyppisestä syömishäiriöstä loistavan terapeutin (KAT- eli kognitiivisanalyyttisesti suuntautunut, googleta!)sekä Seronilin (SSRI -masennuslääke, jota syömishäiriöissä syödään vähän korkeammalla annoksella). Nykyään olen ollut vuosikausia täysin normaalisti syövä enkä lainkaan masentunut, vaikka terapia lääkityksineenkin loppuivat jo valovuosia sitten. Pidä itseäsi tärkeänä ja hae heti apua tilanteeseesi! Hyvää apua on saatavissa, eikä kukaan sinulle naura. Diabetes hoituu (ja löydät motivaation hoitaa sitä), kunhan saat syömis -ja mieliala-asiat kuntoon. Insuliinin kanssa leikkiminen laihdutustarkoituksessa on hyvin vaarallista, niin kuin itsekin tiedät...Pyydä lääkäriltä lähete psykiatrille, että saat kelakorvauksen psykoterapialle -älä yritä yksin alkaa selviämään tuosta suosta! Itse pidin tuosta kognitiivis-analyyttisestä viitekehyksestä, koska siinä keskustelun/kuuntelun lisäksi myös pyritään aktiivisesti löytämään käytännön ratkaisuja elämän solmukohtiin. Tietenkin myös henkilökemioiden täytyy kohdata terapeutin kanssa...Tsemppiä ap ja kohti parempaa huomista!
että pääsisit hoitoon?