Lue keskustelun säännöt.
Voi että mua käy sääliksi lapset joita siirrellään kodista toiseen ja jopa koulusta toiseen
15.08.2012 |
Lapseni luokalla oli poika joka siirtyiksin yllättäen viime syksynä kesken lukukauden isänsä asuinkunnan kouluun. Nyt tänä syksynä lapsi oli taas ilmestynyt takaisin entiseen kouluunsa mutta eri luokalle kuin viimeksi. Isä ei halunnutkaan enää olla arki-isä ja lapsi "palautettiin" äidin luo.
Kommentit (20)
joka ummistaa silmänsä lastensa todellisuudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtanut koulua 6 kertaa ja asuinpaikkaa siinä samalla. Ei mulla ole traumoja, eikä se ollut mitenkään kamalaakaan ja nyt on laaja kaveripiiri ympäri Suomea. Varmaan ihan yksilöllistä miten kukakin asian kokee.
Heh, kakkonen on kyllä oikein tyyppiesimerkki äidistä, joka ummistaa silmänsä lastensa todellisuudelta.
jos lapset vaikuttavat iloisilta, tarmokkailta ja ovat innoissaan muutoksista. Ilmeisesti mielestäsi he jotenkin näyttelevät ja jossain siellä takana on surullinen todellisuus. Olisiko jotain keinoa se nähdä vai pitääkö arpoa mielivaltainen oma arvaus ja sitten uskoa että näin on.
Kun muutimme ekaa kertaa ulkomaille, Englantiin, olin minäkin kovin huolissani. Pelkäsin että lapset menee niin stressiin että jotenkin voivat mennä ihan lukkoon ja ahdistua, ja yllätys olikin suuri kun ei heille tuntunut olevankaan kummoistakaan se että täytyi mennä ihan eri kieliseen kouluun. Mies oli meillä ainoa jolle kulttuurinvaihdos töissä otti välillä koville ja minulle vähän alkuun kyllä se kotiäidiksi siirtyminen.
t. 2
luokkiakin on vaihdettu, mutta mä häntä sääli, eikä kyllä kenekään tartteis.
Olen vaihtanut koulua 6 kertaa (ala/yläasteella) ja muuttanut tasan 20 kertaa. Voin sanoa että EN suosittele! Kaikilla on jo omat kaveripiirit, eikä pääse sisään mihinkään. Kertaakaan en lintsannut tämän takia koulusta, mutta kyllä otti koville kun kiusattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vaihtanut koulua 6 kertaa (ala/yläasteella) ja muuttanut tasan 20 kertaa. Voin sanoa että EN suosittele! Kaikilla on jo omat kaveripiirit, eikä pääse sisään mihinkään. Kertaakaan en lintsannut tämän takia koulusta, mutta kyllä otti koville kun kiusattiin.
oli uusia kavereita ja aina pääsi mukaan porukoihin.
t. se toinen 6 kertaa muuttanut
kaikkien EI pitäisi antaa lisääntyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin kerran yhdessä jutkassa johon osallistui parikymppinen diplomaatin tytär, joka oli vaihtanut useaan otteeseen maata elämänsä aikan. Ja se ihminen oli kyllä huolella sekaisin.
Oli opettajana kansainvälisessä koulussa ja sanoi aina on lapsia jotka pärjää ja ottaa rikkautna mutta valtaosalle tulee jossain vaiheessa juureton olo. Ja se voi kestää kymmeniä vuosia.
Mä jouduin yläasteella toiseen kouluun, josta tunsin vain muutaman ihmisen. Oli aivan hirveää !
Samaan aikaan toinen tyttö ystävystyi heti kaikkin kanssa ja on vieläkin tekemisissä heidän kanssaan.
Mä onneksi sain siirron kouluun missä ystävät olivat ja alkoi koulukin luistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikanaan heitteli mua koko lapsuuden minne sattuu. Ei tehnyt hyvää ollenkaan. Nyt aikuisena pidän pakkomielteeseen asti kiinni kaikesta tutusta niin, että se haittaa jo elämää. En siedä mitään yllätyksiä. Suunnitelmia ei voi muuttaa edes vähän tai ahdistun niin, että alan vapista. En varmaan pärjäisi ollenkaan ilman rauhoittavia. Ahdistun jo siitä, että mies vaikka järjestelee hyllyä tai laittaa kenkäni eri puolelle kenkätelinettä. Kyläileminen olisi täysin mahdotonta ilman lääkkeitä.
Yh-vanhempi ja yksi eskari-ikäinen poika. Poika oli vasta äitinsä vatsassa kun tämä meni pojan isän kanssa naimisiin, erosivat kun poika oli 2-3kk. Uusiin naimisiin toisen miehen kanssa pojan ollessa reilun vuoden ikäinen; ero alle vuodessa. Poika meni hoitoon vajaa 2-vuotiaana, äiti muutti uudelle paikkakunnalle tämän kanssa. Siitä alkoikin sitten on/off-seurustelut erilaisten miesten kanssa, kerran muutti yhteen erään kanssa, jolla oli lapsia. Poikansa vaihtoi päiväkotia. Puoli vuotta tätä onnea kesti, sitten muuttivat pois ja lapset eivät olleet sen jälkeen tekemisissä. Poika vaihtoi taas päiväkotia. Tapasi uuden miehen, suhde oli aikamoista säätämistä mutta sitä kesti parisen vuotta. Muuttivat yhteen, muuttivat erilleen. Erosivat ja palasivat yhteen taas. Poika vaihtoi taas(!) päiväkotia.
Ja tämä sama mamma on monesti haukkunut naimisissa olevien kavereidensa miehet ja liitot...väkisinkin ajattelen, että mielummin pitkäkestoinen, vaikea liitto samaan ihmiseen kuin jatkuva säätäminen useamman eri ihminen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh-vanhempi ja yksi eskari-ikäinen poika. Poika oli vasta äitinsä vatsassa kun tämä meni pojan isän kanssa naimisiin, erosivat kun poika oli 2-3kk. Uusiin naimisiin toisen miehen kanssa pojan ollessa reilun vuoden ikäinen; ero alle vuodessa. Poika meni hoitoon vajaa 2-vuotiaana, äiti muutti uudelle paikkakunnalle tämän kanssa. Siitä alkoikin sitten on/off-seurustelut erilaisten miesten kanssa, kerran muutti yhteen erään kanssa, jolla oli lapsia. Poikansa vaihtoi päiväkotia. Puoli vuotta tätä onnea kesti, sitten muuttivat pois ja lapset eivät olleet sen jälkeen tekemisissä. Poika vaihtoi taas päiväkotia. Tapasi uuden miehen, suhde oli aikamoista säätämistä mutta sitä kesti parisen vuotta. Muuttivat yhteen, muuttivat erilleen. Erosivat ja palasivat yhteen taas. Poika vaihtoi taas(!) päiväkotia. Ja tämä sama mamma on monesti haukkunut naimisissa olevien kavereidensa miehet ja liitot...väkisinkin ajattelen, että mielummin pitkäkestoinen, vaikea liitto samaan ihmiseen kuin jatkuva säätäminen useamman eri ihminen kanssa.
ja totesin äidilleni että olisi saanut erota vuosia aikaisemmin. Isäpuoleni on mahtaa tyyppi, oikeampi ukki lapsillemme kuin juoppo isäni. Eivät nämä asiat ole niin mustavalkoisia.
Yh-vanhempi ja yksi eskari-ikäinen poika. Poika oli vasta äitinsä vatsassa kun tämä meni pojan isän kanssa naimisiin, erosivat kun poika oli 2-3kk. Uusiin naimisiin toisen miehen kanssa pojan ollessa reilun vuoden ikäinen; ero alle vuodessa. Poika meni hoitoon vajaa 2-vuotiaana, äiti muutti uudelle paikkakunnalle tämän kanssa. Siitä alkoikin sitten on/off-seurustelut erilaisten miesten kanssa, kerran muutti yhteen erään kanssa, jolla oli lapsia. Poikansa vaihtoi päiväkotia. Puoli vuotta tätä onnea kesti, sitten muuttivat pois ja lapset eivät olleet sen jälkeen tekemisissä. Poika vaihtoi taas päiväkotia. Tapasi uuden miehen, suhde oli aikamoista säätämistä mutta sitä kesti parisen vuotta. Muuttivat yhteen, muuttivat erilleen. Erosivat ja palasivat yhteen taas. Poika vaihtoi taas(!) päiväkotia. Ja tämä sama mamma on monesti haukkunut naimisissa olevien kavereidensa miehet ja liitot...väkisinkin ajattelen, että mielummin pitkäkestoinen, vaikea liitto samaan ihmiseen kuin jatkuva säätäminen useamman eri ihminen kanssa.
ja totesin äidilleni että olisi saanut erota vuosia aikaisemmin. Isäpuoleni on mahtaa tyyppi, oikeampi ukki lapsillemme kuin juoppo isäni. Eivät nämä asiat ole niin mustavalkoisia.
Sinulla on YKSI isäpuoli. Esimerkin lapsella niitä oli lukuisia, minkä vuoksi elämä erittäin levotonta ja epäsäännöllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedä mitä haluaa ja etsii jatkuvasti virikkeitä ulkopuolisista muutoksista.
Lapset tarvitsevat kiinnekohtia ja pysyvyyttä elämäänsä.
joka ummistaa silmänsä lastensa todellisuudelta.
Olen huomannut vasta aikuisena, kuinka tärkeää minulle on pitää kiinni rutiineista ja että viihdyn paremmin myös työssä, jossa ei ole liikaa vaihtelua.
aikanaan heitteli mua koko lapsuuden minne sattuu. Ei tehnyt hyvää ollenkaan. Nyt aikuisena pidän pakkomielteeseen asti kiinni kaikesta tutusta niin, että se haittaa jo elämää. En siedä mitään yllätyksiä. Suunnitelmia ei voi muuttaa edes vähän tai ahdistun niin, että alan vapista. En varmaan pärjäisi ollenkaan ilman rauhoittavia. Ahdistun jo siitä, että mies vaikka järjestelee hyllyä tai laittaa kenkäni eri puolelle kenkätelinettä. Kyläileminen olisi täysin mahdotonta ilman lääkkeitä.
Totta kai lapsi sopeutuu parhaan kykynsä mukaan kaikkeen mitä eteen tulee, mutta ei kai kukaan tosissaan kuvittele että sinne tänne riepottaminen ja elämän jatkuva ennakoimattomuus olisi lapselle mikään voimavara?
Heh, kakkonen on kyllä oikein tyyppiesimerkki äidistä, joka ummistaa silmänsä lastensa todellisuudelta.
jos lapset vaikuttavat iloisilta, tarmokkailta ja ovat innoissaan muutoksista. Ilmeisesti mielestäsi he jotenkin näyttelevät ja jossain siellä takana on surullinen todellisuus. Olisiko jotain keinoa se nähdä vai pitääkö arpoa mielivaltainen oma arvaus ja sitten uskoa että näin on.
Kun muutimme ekaa kertaa ulkomaille, Englantiin, olin minäkin kovin huolissani. Pelkäsin että lapset menee niin stressiin että jotenkin voivat mennä ihan lukkoon ja ahdistua, ja yllätys olikin suuri kun ei heille tuntunut olevankaan kummoistakaan se että täytyi mennä ihan eri kieliseen kouluun. Mies oli meillä ainoa jolle kulttuurinvaihdos töissä otti välillä koville ja minulle vähän alkuun kyllä se kotiäidiksi siirtyminen.
t. 2
se voi vaikuttaa mm. ihmisen kykyyn kiintyä syvästi muihin ihmisiin. Kun esim kavereille joutuu usein jättämään hyvästit, tulee varovaisemmaksi sen suhteen, kenelle antaa paikan sydämessään. En arvostele elämäntapaanne. Siinä on paljon hyviä puolia, mutta myös mahdollisia riskejä.
ensin 1-3 lk. yhdessä kaupungissa, 4-6 lk. toisessa, tästä eri kouluun ylä-asteelle. Eipä tosiaan jäänyt ystäviä jäljelle aikuisiälle kun joka luokan kanssa vaan se kolme vuotta ja yhteensä muutettiin n. 10 kertaa, että ei "pihakavereitakaan" jäänyt.. että en kauhean kiitollinen ole ja nyt omalle lapselle haluan ettei tarvitse vaihtaa koulua ollenkaan.
Siellä ihannoidaan myös kovasti näitä "instant-lapsia", jotka tömähtää luokkaan suit sait jne.
En kyllä näe siinä mitään hohtoa oikeasti. Jo ihan se koulunkäyntikin voi kärsiä, kun opetussuunnitelmat on aina erit jne.
on ihan lapsen synnynnäisistä temperamenttipiirteistä kiinni, erityisesti sopeutuvuudesta.
Meidän lapsia on myös siirrelty asuinpaikasta ja koulusta toiseen mutta he ovat onneksi niitä jotka nauttivat muutoksista. Ollaan meinaan pariin kertaan vaihdettu asuinmaatakin ja uuden kielen oppiminenkin on tullut lapsille eteen. Meillä pikemminkin lapset vähän alkaa pitkästyä jos ei muutoksia tahdo tulla tarpeeksi usein.