3-vuotiaan elämää, kertokaa viisaammat mistä kysymys

Meillä on 2 poikaa, toinen jo 8-vuotias ja toinen juuri täytti 3-vuotta. Esikoispoika on reipas, aktiivinen, hyvä koulussa ja liikunnallisesti todella lahjakas, empaattinen ja hyvä lapsiseurassa, mutta jonkun verran arka/ hitaasti lämpiävä vieraampien aikuisten seurassa.



Nuorempi poika on jo ainakin n. puoli vuotta ollut hyvin kiinni isoveljessään ja isässään, jotka isoveljen harrastuksen vuoksi ovat aika paljon poissa arjen touhukkaimpina hetkinä. Aina kun he lähtevät, tulee kauhea kiukku, joka ei ihan heti mene ohi, mutta laantuu kuitenkin. Kun isä tai isoveli ei ole paikalla, meidän kahdenkeskinen aika on kuitenkin todella sujuvaa, niin syömisineen, nukahtamisineen ym., mutta kun koko perhe on paikalla, alkaa hillitön kiukuttelu kaikesta. Se on todella rasittavaa, varsinkin kun poika lopettaa tyystin puhumisen (vaikka osaa siis jo aivan hyvin puhua). Sama puhumattomuus on ollut ongelmana myös päiväkodissa, jossa hän ei tosin kiukuttele, ei vaan tohdi aikuisille oikein sanoa mitään. Toisille lapsille ja leikkien lomassa hän kuulemma kyllä puhuu vapautuneemmin.



Hyvällä hetkellään poika on todella eloisa, iloinen ja touhukas ja jaksaa kehitellä omiakin leikkejä todella mielikuvituksellisesti.



Onko teidän n. 3-vuotiailla vastaavia ongelmia.



Muistan, että myös esikoisella oli näihin aikoihin samanlaista kiukuttelua nimenoman isäänsä kohtaan, minulle ei niinkään. Isä oli jo silloin ja on nytkin jkv. poissa kotoa työn puolesta ja nyt vielä enemmän myös vanhemman pojan harrastuksen vuoksi. Kotona ollessaan, on kyllä paljon lasten kanssa, mutta toki kahdenkeskinen aika junnun kanssa jää vähäisemmäksi.



Mistä siis johtuu tämä kiukuttelu isälle ja mitä voisi tuolle puhumattomuudelle tehdä. Miten tukea poikaa muodostamaan luottamuksellisia suhteita muihin aikuisiin?



Kiitos kaunis teille näkemyksistänne.