Mulla on 1995 ja 2000 syntyneet lapset, tuntuu niin haikeelta...
et tyttö on jo 17-vuotias eli vuoden kuluttua aikuinen ja poikakin jo 12-vuotias eli rupeaa olemaan murrosiässä vähitellen eikä oo mikään pikkuvauveli enää tai lapsi ja mä rupean olemaan 37-vuotias pikkuhiljaa vanhentuva kurppa
ei kyllä naurata !!!!
mielellään ottasin ne vauva ajat takas. mut kaks lasta saa kyllä riittää, joten eieiei enää sitä rumbaa..
kohtalontovereita? :((
Kommentit (11)
37.v ja vapaa lapsista. Toiset joutuu odottamaan viiskymppisiksi että on tossa samassa jamassa sit sitä vasta itsensä vanhaksi tunteekin. Harva niistä pikkulapsiajoista oikeesti nauttii. Mä ainakin odotan vain että pääsen joskus yksin johonkin.
Ihan hyvin menee, poika opiskelee lukiossa ja odotan että kirjoittaa, menee inttiin ja sitten opiskelemaan yliopistoon.
Saa muuttaa muualle heti kun haluaa ja uskoisin että haluaa ikäistensä seuraan esim. opiskelija-asuntoon.
Tuo on totta. Ryppyjäkin varmaan alkaa kohta tulla
oon 45 ja pojat 17 ja 10v. Haikeeta on täälläkin. Toki ihanaa,että on omaa aikaa. Tuntuu uskomattomalta,että voin lähteä lenkille/kaupungille ihan silloin kun tahdon.
Toisaalta haluaisin lasten viihtyvän kotona vielä pitkään, vaikka toisaalta tiedänkin, että naruja pitää jo höllätä.
Isompi asunee kotona ainakin pari vuotta, kunnes saa amiksen loppuun.sitten intti ja taitaa sitten jo olla omillaan... Kotona saa olla niin kauan kuin tahtoo:)
Pienemmälle on hyvion kyllä aikaa. Se hyvä puoli isossa ikäerossa...Mutta enää ei juurikaan saada koko perhettä yhteisille reissuille mukaan...
Huvittaa oikeastaan pikkulapsiperheiden ongelmat yhteisen ajan puutteesta -tässä iässä sitä alkaa kuulkaa olemaan jo liikaa:)))
ehtii jo tehdä omiakin juttuja. Enkä ole koskaan voinut näin hyvin fyysisesti. Ei voi valittaa mistään.
ehtii jo tehdä omiakin juttuja. Enkä ole koskaan voinut näin hyvin fyysisesti. Ei voi valittaa mistään.
lapset on 1 ja 3 vuotiaita. Harrastuksiin ja jopa matkalle, jos haluan. Ei tartte odottaa, että täytän 50-vuotta.
37.v ja vapaa lapsista. Toiset joutuu odottamaan viiskymppisiksi että on tossa samassa jamassa sit sitä vasta itsensä vanhaksi tunteekin. Harva niistä pikkulapsiajoista oikeesti nauttii. Mä ainakin odotan vain että pääsen joskus yksin johonkin.
mutta en pidä itseäni minään vanhentuvana kurppana.
Mulla on nykyään enemmän aikaa itselleni ja harrastuksilleni. Mä pystyn lukemaan jopa kirjoja, mitä en pystynyt moneen vuoteen kun aina joku tuli keskeyttämään.
Mä olen saanut kuopuksen 38-vuotiaana, enkä ollut mielestäni yhtään liian vanha. Joten jos vielä vauvan haluat niitä siitä vaan.
Mulla on ihana elämä.
Enkä kyllä haikaile vauva-aikoja takaisin. Elämä helpottui kummasti kun viimeinenkin meni kouluun.
48-vuotias, mulla lapset 21 v, 18 v, 14 v ja 2x 10 v. Vanhin asuu jo omillaan ja seuraavakin kirjoittaa ensi keväänä, toinen jalka on jo oven välissä ;), en kaipaa vauva-aikoja enää ollenkaan, enkä pikkulapsiaikoja. Kuten joku kirjoittikin kirjojen luvusta, mulla sama, luen enemmän kirjoja kuin koskaan, ja nautin siitä, että voin lähteä lenkille kun siltä tuntuu tms.
eikä yhtään haikealta tunnu. Ennemminkin odotan että tuo lapsi kasvaisi ja tulisi järkevämmäksi. Ihan kakaralta vielä tuntuu.