Sairaanhoitajat hoi!
Miten jaksatte työtänne vuodesta toiseen? Olen valmistunut 13 vuotta sitten ja työskennellyt kolmessa eri paikassa. Joka paikassa koen työn ahdistavana. Tätä ei kuitenkaan työkaverit ja esimiehet huomaa, sillä olen aina hoitanut työni joka paikassa moitteettomasti.
Koen olevani aivan väärällä alalla. Opiskeluja olen miettinyt, mutta ikääkin on jo 35 vuotta. Tällä hetkellä saan olla kuopuksen kanssa kotona, mutta tulevaisuus on kysymysmerkki. Kannattaako tässä vaiheessa vielä alan vaihto? Vai pitäisikö enneminkin opiskella lisää tätä omaa alaa, joka ei kuitenkaan kiinnosta? Hirveää.
Kommentit (11)
Valmistuin 15 vuotta sitten psyk.sairaanhoitajaksi. Aluksi olin töissä ns. tavallisissa sh:n hommissa ja kymmenen vuotta sitten siirryin sosiaalipuolelle joskin hoitotyöhön. Selvästi kuitenkin tämä sosiaalipuolen työ on enemmän heiniäni kuin _sairaanhoito_. Nyt vain mietityttää, että sairaanhoidolliset taidot on kyllä unohtuneet ja sitä myöten mietin myös lisäkoulutusta sosiaalialan puolelle ja työnkuvan vaihtamista kokonaan sitä kautta. Mutta ei kyllä mikään sairaala tai muu osastotyö houkuttele enää yhtään.
Olen leikkaus- ja anestesasairaanhoitaja ihan alun alkaen. Sen jälkeen olen kokeillut myös kotisairaanhoitoa sekä osastotyötä. Hetkittäin olin myös teholla ja päivystyksessä. Ammattitaidossani ei ole moitteen sijaa, mutta kun ei enää kiinnosta:-(
Työkavereissa on ollut muutamia ihania tyyppejä, jotka jääneet ystäviksi, mutta paljon on vähemmänkin kivoja. En osaa eritellä sen kummemmin mikä eniten ahdistaa. Kamala ammatti.
Ap
niin kannattaa vaihtaa alaa. Älä missään nimessä lue samaa alaa lisää. Menee aika hukkaan.
Työvuosia on kuitenkin sen verran rutkasti vielä jäljellä, että on parempi, ettei joka päivä ketuta mennä töihin! Niin itsesi, työkavereidesi, perheesi kuin potilaiden takia, vaihda alaa! :)
minua alkoi vuorotyö nyppiä, ja lähdin kolmikymppisenä yliopistoon opiskelemaan ihan muuta alaa. Nykyisin olen IT-alalla ohjelmistosuunnittelijana ja olen todella tyytyväinen alanvaihtoon :)
Mulla olisi kyllä taloudellisestikin mahkuja opiskella. Nyt täytyy alkaa toden teolla miettiä mihin tässä kannattaa satsata. Voisin vaikka avoimessa alkaa pikku hiljaa suoritella opintopisteitä...
Miksi tehdä työtä, joka ei palkitse itseään? Opiskele joku täysin uusi ammatti, se kannattaa.
Kirurgisella vuodeosastolla jo 15 vuotta. Eihän tämä kaikille sovi, joten siitä kuule vain alaa vaihtamaan:) 35-vuotias on vielä nuori!
Terveyskeskuksessa kattomassa flunnsapotilaita ja hoitmassa haavoja, vanhustenhoitolaitoksissa, sairaasalassa esim leikkaussali tai anestesiahoitajan hommat(jotka tietysti vaatti lisäkoulutusta), esim 10023 puhelinpalvelussa tai muissa neuvontahommissa. Tai yksityisellä sektorilla. Tai kouluttaudut terveydenhoitjaksi. Minkä tyyppistä työtä oot tehny?
Varsinkin ollessani lomalla pelkäsin paluuta töihin. Tajusin vasta kun menin uuteen paikkaan, miten huono ilmapiiri, johtamiskulttuuri ja työntekijöistä huolehhtiminen siellä vanhassa oli. Nyt on hyvä olla. Olen paikassa jossa saa koulutusta ja jossa työporukassa otetaan uusikin ihminen hyvin vastaan, ei nokitella, kyykytetä, jatkuvasti puhuta paskaa toisista. Ei ole typerää hierarkiaa vaan kaikkia ammattiryhmiä arvostetaan.
Mutta voihan olla että oletkin "väärällä" alalla. Niin nuorena se ala pitää valita ja kenties olet kasvanut niistä ajoista toisenlaiseksi ja tunnet että kiinnostuksesi on toisaalla. MOL:n sivuilla on ammatinvalintatesti, joka voisi antaa osviittaa.
http://www.mol.fi/avo/