Eronnut! Tähdennätkö aina lapsillesi, että isän "uudet" lapset ovat puolisisaruksia?

Kyllä ne tajuaa ilman tähdentämisiä, että ovat puolisisaruksia, jolleivat tajuaisi, tartteis sit tähdentää, jotta tietävät.

Mikä "puolisisarus" se lumpun äpärä mun lapsilleni on?

Ei mitään sukua. Lapsillani on vain sisaruksia, joilla on sama äiti ja isä kuin heilläkin.

ja meillä puhutaan kokonaisista ihmisistä.

ja meillä puhutaan kokonaisista ihmisistä.

ja meillä puhutaan kokonaisista ihmisistä.

ajattelin vain, kun mieheni lapsille heidän pikkusisaruksensa ovat aina ja iänkaikkisesti siskopuolia tai puolisiskoja. Heidän äitinsä sitä myös erityisesti heille tähdentää, jos joskus erehtyvät. Heitä ei saa mainita myöskään nimillä, vain tuolla puoli-etuliitteellä.

eikä se siitä muuksi muutu, vaikka puhuis miten.

Ihan tärkeä, kokonainen, pikkuveli se meidän lapsille on.

Mutta ilmeisesti on tulossa. Eipä ole tullut mieleenkään ruveta vähättelemään heitä lapsilleni. MIKSI haluaisin vaikeuttaa lasteni perhesuhteita? Mitä hyvää lapseni siitä saisivat? Mitä hyvää itse saisin siitä?



Äitini varmaan aloittaa tuon, hän yrittää mollata exän uutta naistakin (hänelle on ihmeen kova pala että lapset puhuvat tästä luontevasti). En ole koskaan käsittänyt tuota ajattelumallia. Mutta omassakin lapsuudessani vanhempani haukkuivat estottomasti minulle toisensa ja toistensa suvut ja minussa näkyvät negatiiviset asiat kerrottiin aina tulevan toisesta suvusta.



Hyvät ihmiset, purkakaa katkeruutenne johonkin muuhun kuin lastenne kannettavaksi, on sitä eroperheen lapsilla sopeutumista ilman perheiden välistä haukkumista ja erottamistakin...

sillä nyt, epätyypillisten perhesuhteiden aikakautena saatettaisiin ajatella, että nämä lapset olisivat MINUN lapsiani, joiden lähihuoltajuudesta olen luopunut.



Tällaisia järjestelyjä siis tuttavapiirissä (äiti luopunut vanhemmista lapsista uusperheen yhteisten lasten myötä).



Ilman muuta pidämme yksiselitteisistä nimityksistä kiinni. Se ei vähennä sisko- ja velipuolten merkitystä eikä tärkeyttä millään tasolla.

puhuu...



4

ja Maijan lapsista ja meidän lapsista. Meidänlapset menevät isän ja Maijan luokse (eivät mielellään), ja siellä on sitten näitä muita lapsia. Eivät koe niitä lainkaan sisaruksikseen tai edes läheisiksi. Olivat jo yli 10v, kun isä perusti uuden perheen, joten ei heille ole erikseen mitään opetettu. Itse puhuvat meidän lapsista tarkoittaessaan minun lapsiani.

Miehellä kolme ennestään ja kaksi yhteistä. Mulle on ihan yksi ja sama, vaikka sanottaisiin miksi. Lapset itse puhuvat vain tuolla tavoin ja onhan se tottakin. Se tuntuu sen sijaan jo oudolta, kun kaveri opetti lapsensa sanomaan uuden miehen entisen liiton lapsia siskoiksi ja veljiksi. Siis heti ekasta tapaamisesta lähtien. Samoin sanoo biologisen isänsä uuden naisen entisen liiton poikaa veljeksi. Sinänsä kiva, että ovat avoimin mielin, mutta särähti vaan korvaan, kun ekan kerran kuulin.

näkynyt, mutta uudet lapset on kyllä kuulemma tehnyt. Jos nyt tulisi kuvioihin vuosien jälkeen niin varmaan tähdentäisin.