Miten se nyt menee, kun pyydät ystävää, siskoa ulos OV
tuleeko se puoliso aina heidän mukaansa? Pyysin siskoa nimittäin ulos ja ilmoitti, että puoliso: vaimo (lesboja siis) tulee mukaan. Olen nyt hieman ymmälläni. Eikö ne miehet tässä tapauksessa jää pois?
Kommentit (5)
ärsyttää vaan kun pyydän häntä enkä heitä. Ei minunkaan mies seuraa minua tyttöjen iltoihin yms.
Sisko ei ole kauhean miesmäinen:) toinen enemmänkin..
tuo on ainakin omien kavereiden (lesbojen) kanssa.
Että täytyy oikeasti ja heti erikseen mainita, jos haluaa olla ihan kahden tämän oman ystävänsä kanssa.
Itse halusin erään hyvän ystäväni tukea rankkana hetkenä ja pyysin häntä minua tapaamaan, että saan purkaa tuntoja ja itkeä.. no, hänen sen hetkinen tyttöystävänsä tuli mukaan, josta en juuri edes pitänyt.. jäi sitten tapaaminen 20 minuuttiin enkä todellakaan setvinyt asiaa siinä seurassa. Juttelimme toki asiasta jälkeenpäin ja pyysi anteeksi ajattelemattomuuttaan :)
Samoin myös ns tyttöjen illoissa, kun vanha porukka kokoontuu; kenenkään muiden puolisot eivät tule (ei tietysti ole kutsutukaan) mutta lesboparien tulee. Eihän siinä sinänsä mitään, mutta jos ajatuksena on "vanhan porukan" kokoontuminen,niin harvoin ne nykyiset kumppanit ovat olleet osana porukkaa jo yläasteella. Vaikka tuo välillä ärsyttää, ajattelen että he kohtaavat niin paljon syrjimistä yms että en viitsi tästä nipottaa, itse saan kulkea rakkaani kanssa käsi kädessä ilman katseita..
tuo on ainakin omien kavereiden (lesbojen) kanssa.
Että täytyy oikeasti ja heti erikseen mainita, jos haluaa olla ihan kahden tämän oman ystävänsä kanssa.
Itse halusin erään hyvän ystäväni tukea rankkana hetkenä ja pyysin häntä minua tapaamaan, että saan purkaa tuntoja ja itkeä.. no, hänen sen hetkinen tyttöystävänsä tuli mukaan, josta en juuri edes pitänyt.. jäi sitten tapaaminen 20 minuuttiin enkä todellakaan setvinyt asiaa siinä seurassa. Juttelimme toki asiasta jälkeenpäin ja pyysi anteeksi ajattelemattomuuttaan :)Samoin myös ns tyttöjen illoissa, kun vanha porukka kokoontuu; kenenkään muiden puolisot eivät tule (ei tietysti ole kutsutukaan) mutta lesboparien tulee. Eihän siinä sinänsä mitään, mutta jos ajatuksena on "vanhan porukan" kokoontuminen,niin harvoin ne nykyiset kumppanit ovat olleet osana porukkaa jo yläasteella. Vaikka tuo välillä ärsyttää, ajattelen että he kohtaavat niin paljon syrjimistä yms että en viitsi tästä nipottaa, itse saan kulkea rakkaani kanssa käsi kädessä ilman katseita..
Olisi vain kiva viettää se muutama hetki yhdessä lasteni, joiden toisen kummi hän on, ilman toista. Mutta tottakai se parisuhde vie yli kaiken. Harvoin nähdään..
Kiitos sinulle!
tuo on ainakin omien kavereiden (lesbojen) kanssa.
Että täytyy oikeasti ja heti erikseen mainita, jos haluaa olla ihan kahden tämän oman ystävänsä kanssa.
Itse halusin erään hyvän ystäväni tukea rankkana hetkenä ja pyysin häntä minua tapaamaan, että saan purkaa tuntoja ja itkeä.. no, hänen sen hetkinen tyttöystävänsä tuli mukaan, josta en juuri edes pitänyt.. jäi sitten tapaaminen 20 minuuttiin enkä todellakaan setvinyt asiaa siinä seurassa. Juttelimme toki asiasta jälkeenpäin ja pyysi anteeksi ajattelemattomuuttaan :)Samoin myös ns tyttöjen illoissa, kun vanha porukka kokoontuu; kenenkään muiden puolisot eivät tule (ei tietysti ole kutsutukaan) mutta lesboparien tulee. Eihän siinä sinänsä mitään, mutta jos ajatuksena on "vanhan porukan" kokoontuminen,niin harvoin ne nykyiset kumppanit ovat olleet osana porukkaa jo yläasteella. Vaikka tuo välillä ärsyttää, ajattelen että he kohtaavat niin paljon syrjimistä yms että en viitsi tästä nipottaa, itse saan kulkea rakkaani kanssa käsi kädessä ilman katseita..
Olisi vain kiva viettää se muutama hetki yhdessä lasteni, joiden toisen kummi hän on, ilman toista. Mutta tottakai se parisuhde vie yli kaiken. Harvoin nähdään..
Kiitos sinulle!
:) ..ei parisuhde saa olla kaikki kaikessa..
Ymmärrän sua kyllä täysin. Sanoisin sinuna siskollesi asiasta.. Muistan miten itse arkailin oman ystäväni kanssa, pelotti oikeasti että vetääkö ihan kunnolla herneet nenäänsä, mutta ei! Nätisti asian ilmaisin ja sanoin suurinpiirtein näin " muistatko kun soitin sulle ja itkin ja kaipasin seuraasi?-keskustelua- "En halua olla töykeä, mutta vaikka olet nyt ihan rakastunut, niin muista että en minä ole rakastunut häneen.. Ja sä olet mun ystävä, ei hän, jota hädintuskin tunnen. Mä halusin mun ystävän läsnäolon 100%:sti kun maailma kaatui ja sinä keskitit kaiken olemassaolosi häneen. Olin todella pettynyt". Ymmärsi täysin mitä ajan takaa ja pyysi anteeksi ettei ollut toiminut toisin. Ja keskustelimme hyvässä hengessä tästä asiasta ja lopuksi sovimme että me pidämme muutenkin myös kahdenkeskisiä hetkiä kuten ennenkin olimme pitäneet :)
Ota oikeesti asia puheeksi, sillee nätisti ;)