kun oma äiti tahallaan haukkuu minua ja miestäni

sinä olet missään tekemisissä äitisi kanssa?



Mitä jos vaikka muuttaisitte sinne miehen työpaikkakunnalle?



Jätä se ämmä

Ei tuo nimittäin tee kenellekään hyvää, jos vain otat paskaa vastaan. Ei minulle ole kukaan tuolla tavalla puhunut ja jos puhuisi, niin ei tarvitse enää kuulua minun lähipiiriini.

tarvitse olla tekemisissä, vaikka onkin sukulainen. Voisitteko muuttaa miehen työpaikkakunnalle ja saisitte välimatkaa. Miten jotkut äidit voivat olla tuollaisia? Ole tyytyväinen, että sinusta on ilmeisesti kasvanut normaali ja järkevä ihminen, moni olisi jo tuhoutunut.

tuon ihmisen lähellä?



Olen pahoillani, sinä olet syytön äitisi käytökseen, mutta sinä olet nyt äiti, ja sinun pitää suojella lapsiasi. Muuttakaa miehesi työpaikkakunnalle, ja ilmoita äidillesi, että jos haluaa sinua tai lapsiasi enää koskaan tavata, käytöksen on oltava toisenlaista.

JSSAP

Olen samaa mieltä kuin muutkin.

Sinun ei tarvitse olla äitisi kanssa tekemisissä vain siksi, että hän on äitisi. Sukulaisuus ei velvoita eikä vaadi eikä edellytä, että ollaan tekemisissä, jos se oleminen on tuota tasoa.



Minäkään en ole koskaan ollut omassa suvussani kelvollinen, etenkin siskoni kiusasi minua aina, niin kauas lapsuuteen kun jaksan muistaa, hän on aina kiusannut minua. Haukkunut, nimitellyt, hakannut, läpsinyt, mitätöinyt, lyönyt, kiusannut lukuisin eri tavoin. Äidille olen myös ollut helppo kohde lyödä. Osansa sai muutkin sisaret, minä kuitenkin isäni näköisenä eniten.



Vanhempani ovat jo kuolleet. Muutama vuosi sitten laitoin välit poikki siskooni ja samalla ne katkesi myös muihin sukulaisiin, koska he kaikki katsovat asiaa siskon kannalta; riitelen yksinäni, minulla ei ole oikeutta loukkaantua siitä, että olen aina haukkumisen ja vittuilun kohde. Eli fyysinen kiusaaminen on iän myötä muuttunut vain haukkumiseksi. Ja minä tympäännyin siihen.



Mietin sen näin: jos tuo ihminen ei olisi sukulaiseni, olisinko tuollaisen kanssa tekemisissä? Kutsuisinko kylään , olisin ystävä, ja kuuntelisin tuon saman vittuilun? Vastaus: en olisi.

Mietin: täytyykö minun kuunnella tuota vain siksi, että kyseessä on siskoni?

Jos sisko ei näe minussa yhtään hyvää kohtaa, hänellä ei ole mitään hyvää sanottavaa minusta, pelkkää haukkumista ja vittuilua, miksi minä olisin hänen kanssaan tekemisissä?



Niin laitoin välit poikki.



Surullusta se on, etenkin se, että toinen osapuoli ei ikinä ole tajunnut mistä on kyse. Mutta minulla on helpompi olla. Ei tarvitse pelätä, milloin tulee taas puhelu, mistä se taas vittuilee vai onko tällä kertaa kiva ja normaali, mukava.



Suosittelen samaa sinullekin.

Jos lapsesi kuuntelevat tarpeeksi monta kertaa sinun haukkumistasi, he alkavat mitätöidä sinua myös. Minun oma aikuinen lapseni suhtautuu minuun väheksyvästi. Määrittelee minun luoneeni - sellaisesi kuin siskoni on sen hänelle selittänyt ja sellaiseksi kuin hänen isänsä ja isän vanhemmat (eronkin jälkeen) minut ovat hänelle kertoneet. Hän näkee minut sellaisena, koska olen kyllä kasvattajana ollut ns. vaativa, pitänyt tiukkaa kuria, ja olen isoääninen ja temperamenttinen. Mutta en sitä, mitä muut väittävät minun olevan!! Olen siis heidän mielestään aggresiiviinen, ilkeä, riidanhaluinen, omaan surkeat sosiaaliset taidot, jne. Aikuiselta pojaltani nämä piikit tulevat yllättäen, ohimennen, mutta kun seuraavan kerran saan vastaavaa päälleni, aion sanoa suoraan muutaman sanasen.