mitä ihmettä teen tälle elämälle..?
Olen niin allapäin,vihainen sekaisin,surullinen ja kaikkea muuta epämukavaa..olen naimisissa,kaksi pientä lasta.miehen kanssa ei tunnu mikään sujuvan.ollaan kuin kämppikset.seksi tms ei kiinnosta minua kun mies ei osoita muitakaan läheisyyden merkkejä minua kohtaan.elän vaan päivä kerrallaan ja toivon että saisin puhuttua hänen kanssaan.mutta aina kun yritän jotain sanoa hän joko lähtee tai on koneellaan luurit päässä.olen miettinyt lähtemistä lasten kanssa.ei enää tarvitsisi pettyä häneen..miten voisin lähteä?miten saan asunnon kun ei ole paljon rahaa?mistä saan auton kun ei ole rahaa..?kaikki tämä pyörii mielessä.jos olisin varakas olisin jo mennyt ja meillä olisi hyvä olla.eniten kaduttaa ja surettaa poikamme johon puramme turhautuneisuuttamme äksyilemällä hänelle.hän on juuri mahtavassa uhmassa ja kaikki on muutenkin hankalaa..sanokaa jotain viisasta.mitä tehdä.
Kommentit (2)
Puhuminen auttaa. Ilman sitä ei ole mitään.
Eli jos yhtään lohduttaa niin täällä ihan samanlaisia fiiliksiä. Lapsia meillä on kolme, ja lähteminen tuntuu niiden takia vaikealta. Raha mietityttää myös. Että tässä kärsin varmaan loppuelämäni.