Lue keskustelun säännöt.
G: miten sinä tuet lapsesi koulun käyntiä?
13.08.2012 |
Tai "edistät" koulumenestystä?
Minua on jäänyt harmittamaan se, että omat vanhemmat panostivat niin vähän koulunkäyntiin, se mitä itse tein ja pystyin ja osasin sai ns. riittää :(
Oma lapseni meni nyt toiselle luokalle ja mietinkin että miten sitä parhaiten voisi tukea lasta, kannustaa ja opastaa ja ehkä kotoa käsin tehdä asioita niin, että lapsi saisi kaikki mahdollisuudet oppimiseen ja koulumenestykseen? Enkä tarkoita että todistukse pitäisi olla 9 ja 10 täynnä vaan että lapsi kokee itse että osaa, oppii ja että saa tuen myös kotoa.
Toivottavasti joku ymmärsin mitä tarkoitin OIKEASTI :)
Kommentit (5)
Minun itseni ei tarvinnut ikinä kysyä vanhemmiltani mitään, vaan osasin ihan itse käydä kouluni. Olisi ollut todella noloa, jos olisin ollut kuten oma lapseni, joka ei häpeile mitään. Katsotaan miten nyt syksyllä alkaa mennä, joskushan hänen on tajuttava, että itse on tehtävä työtä elämänsä eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin sekä omassa lapsuudessani että nyt lasteni kohdalla. Taitaa olla geeneissä, että koulussa tarvittavat taidot tulevat meille ihan luonnostaan, todistukseen tulee sitä kiitettävää. En nyt sitten ihan tukemisen vuoksi ole viitsinyt tukea, kun ei sinne tunnu olevan tarvetta - tuen muissa jutuissa sitten.
Molemmat pärjäsimme yhtä hyvin koulussa vaikka mulla oli duunarivanhemmat ja hänellä akateemiset. Kadehdin kuitenkin sitä että hänelle esim. kieltenopiskelu oli helpompaa. Matkustivat paljon ja asuivatkin ulkomailla, aina sai halutessaan apua läksyihin, kotiin tilattiin vieraskielisiä sarjakuvalehtiä, heillä asui vaihto-oppilaita yms.
ja hyvät koulut. Kuskaan kouluun, kuskaan tapaamaan kavereita.
Valvon läksyjentekoa ja opetan kieliä, kerään lukudiplomikirjoja ympäri pk-seutua, kuskaan hyvätasoisissa harrastuksissa, jotka tukevat kouluoppimista.
Ja otan yhteyttä kouluun, jos on pienikin kupru.
Huolehdin lapsille hyvää ruokaa, riittävät yöunet, toimivat vaatteet.
Kannustan, tuen, kehun ja huolehdin.
liian vähän? Eikö se muka riitä, kun lapsi tekee sen, minkä pystyy? Ei koulu sentään maailman tärkein juttu ole. Lapsi hoitaa koulun, tekee tarvittavat ja tulos on siinä. Oma kotini oli koulumyönteinen. Läksyjä kyseltiin vain tarvittaessa ja joskus kysyivät, olenko tehnyt läksyt. Koulujuttuja kuuntelivat ja kommentoivat, mutta eivät muuten tukeneet erityisesti. Ihan olivat opettajia itsekin ja minulla oli kymppejä todistus täynnä. Ainakin meillä vastustivat kumpikin sellaista painostamista koulun kanssa. Nyt kun oma lapseni aloitti koulun, niin isä muistutti, ettei saa vaatia liikaa. Riittää, että käy, tekee suurinpiirtein läksyt ja käyttäytyy asiallisesti. Koulu ei ole maailman tärkein juttu ja koulusta ei saa aiheuttaa lapselle stressiä.