Kokemuksia OYS:sta, synnytyspuolelta

Synnytin ensimmäisen lapseni OYSissa 5/13 ja sain erittäin positiivisen synnytyskokemuksen ja kiitos siitä kuuluu kätilöille ja lääkäreille, jotka ymmärsivät pelkoni ja tekivät töitä saadakseen kipuni ja pelkoni hellittämään. Vaikka synnytyksessä jouduttiin imukupilla jouduttamaan pienen maailmaantuloa, niin siitäkään ei paha maku suuhun jäänyt kun asiat hoidettiin mallikkaasti säikäyttämättä ja rauhallisesti mutta ripeästi toimien. Synnyttäneiden osastokin oli erittäin ihania kätilöitä täynnä, saimme toisena iltana perhehuoneen toiselta osastolta ja siellä olimmekin sitten viikon (lapsemme bilirubiiniarvojen kohoamisen takia) ja aika kyllä meni siivillä, eikä harmittanut, kun emme heti päässeetkään kotiin. Ainoa pieni miinuspuoli osastolla oli se kun sitä imetystä painotetaan ja mielestäni ihan liikaa eikä omille mielipiteille anneta tilaa, vasta kun anomalla anoin lisämaitoa, niin sitä harkinnanvaraisesti sain, vaikka rintani vuosivat verta ja olivat niin kipeät että jo pelkäsin syöttämistä. Mutta sekään kun ei ole itse kätilöiden vika, vaan jostain korkeammalta taholta kun on päätetty että OYSissa täytyy olla imetysopetus maailman parhainta. Mutta jos siellä sanoo selvästi mitä haluaa ja esittää toiveensa kätilöille, niin varmasti otetaan huomioon. Ja se oma asenne ratkaisee erittäin paljon! Ihmisiä he sielläkin ovat! :)

Satuin synnyttämään ruuhkahuippuun -09 ja kyllä siitä vähän sellainen liukuhihnameininki jäi mieleen. Ensisynnyttäjä jäi todella vähällä tuelle lapsivuodeosastolla, olisin kaivannut tukea enemmän näin jälkeenpäin ajatellen, mutta siinä väsymyksessä/ällistyksessä/hormoonihuuruissa en ymmärtänyt pyytääkään. Se vähä mitä älysi kysyä, vastattiin kuivakkaan asiallisesti.

Kun ajattelenkin synnytystäni avustanutta kätilöä, alkaa veri kiehumaan

Mulla vähän vanhempi kokemus (os.13 v.2005), mutta aika ei ole kullannut muistoja. Vieläkin kiehahtaa kun muistelen erästä kätilöä siellä. Oli harvinaisen veemäinen naisihminen tämä. Yhtenäkään työvuorona ei malttanut olla puhisematta ja äyskimättä, suorastaan "huohotti niskaan" kun joutui opastamaan ensimmäisen lapsensa saaneita. Mieheltäni suorastaan riuhtaisi lapsen käsistä puhisten samalla "ei näin vaan näin". Kyseessä oli sellainen lievästi sanoen ylipainoinen täti pitkä tukka tiukalla ponnarilla. Muut kätilöt olivat kyllä ok, muutama oikea helmi joukossa.

Olen itse miettinyt tuota, että huomaakohan hoitoalalla työskentelevä ihminen, milloin alkaa leipääntyä työhönsä, ja olisi aika ihan itse huolehtia siitä, että työnkuva tai työpaikkakin vaihtuisi toiseen. Opiskelen itse näin aikuisena hoitajaksi, ja usein tuntuu, että jos ihminen on liian kauan samassa työssä, siihen urautuu ja tavallaan sokeutuu niille omille tavoilleen ja sille miten kohtaa toisen ihmisen. Tämähän voi käydä kaikissa ammateissa, mutta hoitoalalla siitä on kuitenkin vähän vakavampia seurauksia, kuin vaikkapa myyntityössä.

Joskus, kun kuuntelen kahvitunnilla hoitajien juttuja, tuntuu enemmän siltä että he suorittavat elinkautista työpaikallaan kuin tekevät työtä jonka ovat itse valinneet ja jonka kohdalla voivat milloin vain tehdä toisiakin valintoja. Ihmettelen, miksi sitä työpaikkaa ei vaihdeta (kun tällä alalla kuitenkin voi) jos se kerran on niin vastenmielistä. Ihminen on erilainen eri elämäntilanteissa ja eri iässä, ei kukaan ole sanonut, että elämän ylipäänsä kuuluisi mennä niin, että mennä jurnutat samassa työssä tuijottamassa samoja betoniseiniä 40 vuotta elämästäsi ja sen pitäisi tehdä onnelliseksi. 

Up

Uudempia kokemuksia kaivataan. Mulla la n.3 viikon päästä.

Synnytin oysissa 2013. Kätilöt olivat aivan ihania kaikki, mun luona ehti käydä neljä eri tyyppiä. Eräs yksi nuori kätilö jäi aivan erityisesti mieleen, kutsumanimenä Katariina tai Kaarina tai vastaava... aivan ihana ihminen :)

Osastolla vauvan kanssa ainakin suurin osa hoitajista oli mukavia ja auttoivat mielellään, mulle imetys oli aika haasteellista ja ei meinannut onnistua, mutta jaksoivat opastaa. Myös vauvan hoidossa neuvoivat hyvin alkuun :)

Oltiin perhehuoneessa ja vauva mun kanssa koko ajan, joten vauvalahommista en osaa sanoa mitään.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 10:48"]Synnytin oysissa 2013. Kätilöt olivat aivan ihania kaikki, mun luona ehti käydä neljä eri tyyppiä. Eräs yksi nuori kätilö jäi aivan erityisesti mieleen, kutsumanimenä Katariina tai Kaarina tai vastaava... aivan ihana ihminen :)

Osastolla vauvan kanssa ainakin suurin osa hoitajista oli mukavia ja auttoivat mielellään, mulle imetys oli aika haasteellista ja ei meinannut onnistua, mutta jaksoivat opastaa. Myös vauvan hoidossa neuvoivat hyvin alkuun :)

Oltiin perhehuoneessa ja vauva mun kanssa koko ajan, joten vauvalahommista en osaa sanoa mitään.
[/quote]

kiitos! Toivottavasti mekin saadaan perhehuone.

Minä synnytin maaliskuussa 2014. Synnytyshuoneessa oli kiva kätilö ja mukava opiskelija auttamassa. Tunsin, että minut otetaan huomioon. Myös lääkäri oli ihana ihminen!

Osaston puolella ei näin ollut. Olimme perhehuoneessa, vauva joutui yhtäkkiä teholle ja mieheni oltiin heittämässä ulos perhehuoneesta myöhään illalla, koska muille tulee antaa tilaa. Myöhään illalla joskus 10 aikaan. Lisäksi hoitaja laittoi minut kävelemään synnytyksen jälkeen matkan osastolta lasten teholle ja matka oli pitkä! onneksi lasten teholla huomasivat huonon oloni ja veivät minut osastolle pyörätuolilla. Ihmettelivät suuresti, että vasta synnyttänyt laitetaan kävelemään pitkä matka.

Saatiin puhuttua, että saatiin pidettyä huone sen yön ajan, mutta heti aamusta aikaisin minut siirrettiin osastolle ja mies lähetettiin kotiin. Taisi olla ennen kahdeksaa aamulla.

Osastolla minua ei opastettu ollenkaan ja sitten yhden yön jälkeen kysyttiin, että olenko käynyt pumppaamassa. En tiennyt että piti, enkä nyt keskellä yötä olisi edes käynyt, koska tarvitsin lepoa lapsen nukkuessa teholla. Kauhea syyllistys tässäkin.

Minua myös karsastettiin, kun vaihdoin omat vaatteet päälle pian synnytyksen jälkeen. Kuulemma vaikeutti potilaaksi tunnistamista. Oloni parani heti, kun olin omissa vaatteissa, enkä sairaalakaavussa. Ymmärrän kyllä heitä, mutta missään ei lue, että omat vaatteet ovat kiellettyjä.

Kaiken kaikkiaan karmea kokemus, mutta lapsesta pidettiin hyvää huolta teholla ja siellä henkilökunta on huippua yhtä matamia lukuunottamatta :D Toivotaan muille parempaa kokemusta ja mukavampia hoitajia.

Synnytin oysissa kesällä 2014. Kokemus oli hyvä. Rauhallista ja ammattitaitoista henkilökuntaa, kuuntelee toiveita synnytyksessä. Osastolla oli vähä kiireistä mutta aina sai apua ku sitä tarvi. Perhehuoneessa oltiin, vauva oli kokoajan meijän kans. Hyvä mieli jäi. :)

Oys on todella ruuhkainen synnytyspaikka. Eivät ota ihan hevillä sisälle "turhaan odottelemaan". Sinänsä synnytystapahtuman onnistuminen riippuu mielestäni aika paljon siitä, sattuuko kätilön kanssa kemiat natsaamaan. Teknisesti taitavaa porukkaa yliopistosairaalata löytyy varmasti.



Lapsivuodeosasto on olevinaan imetysmyönteinen, mutta oman kokemukseni mukaan ohjausta ja tukea esikoisen ollessa kyseessä en kokenut saavani, niinkun en muutenkaan vastasyntyneen hoidossa. Oman onneni nojassa tunsin olevani, jäin tuntuma, että kysymyksiin vastaamiseen ei haluttu käyttää aikaa. Ehkä se sitten sitä liukuhihnahommaa oli. Vauvat kyllä kerättiin herkästi kansliaan nukkumaan (huutamaan), jotta äidit saisivat nukkua ensimmäisen synnytyksen jälkeisen yön rauhassa.

Se, miten koet OYSin voi riippua tosi paljon siitäkin, missä mielentilassa olet synnytyksen jälkeen ja millaiset huonekaverit sulle sattuu. Hoito on ollut ihan ok, totta kai henkilökunta on tosi kiireistä, mut jos olet osastolla vaan ton 36 tuntia, niin se aika menee vaikka päällään seisoen.



Mut sen sanoisin, että muista ettei kaikkea henkilökohtaista asiaa tarvitse kertoa siinä potilashuoneessa kaikkien kuullen, jos se tuntuu pahalta. Siellä osastolla on pieni huone (oli ainakin ennen) jossa saa keskustella kätilön kanssa kahdestaan. Paitsi että omien tuntemusten ja vaivojen selittäminen kaikkien edessä on nöyryyttävää, se heikentää sun tietosuojaa, koska mikään laki ei velvoita sitä verhon takana kuuntelevaa äitiä puolisoineen pitämään salassa niitä asioita mitä kätilön tai lääkärin kanssa keskustelet (ja nehän voi olla erittäin henkilökohtaisia asioita). Meillä kävi niin, että viereisen sängyn äidillä oli mennyt kaikki asiat synnytyksessä ihan pieleen, ja hänen piti sitten käydä niitä asioita meidän muiden kuullen läpi. Se oli kamalaa, en olisi halunnut kuulla niitä asioita, ne oli liian henkilökohtaisia muiden korville.

tuosta vauvojen huudattamisesta. Kirjoitin siitä tuohon omaan vastaukseen mut poistin sen sitten, kun ajattelin että ehkä se on yleinen käytäntö kaikkialla.



Kun esikoinen syntyi, oli mun huone siinä vauvalan vieressä. Ne vauvat huusi ja huusi siellä koko yön, suureksi osaksi aivan yksin (yksi vauva siis huusi niin hädissään, että minä ja toinen äiti kävimme katsomassa missä henkilökunta on. Hoitajat olivat äänieristetyssä kansiassa kahvilla). Vaikka nyt ehkä kestäisin sitä vauvan huutoa toisella lailla, olin silloin erittäin ahdistunut, ja olen mieluiten pitänyt oman vauvani samassa huoneessa.

Eli helpompi on pitää ehkä vauva vierellä huoneessa. Minä en ainakaan osaa nukkua, jos kokoajan pitää epäillä,että onko tuo meidän vauva joka huutaa.

Lisää kokemuksia mielellään kuulisin

t.ap

Olisiko vielä jollain tähän kokemuksia. Vaikka taisikin tulla tuossa jo pääpiirteet. Eli sama, mitä olen itsekin ajatellut Oys:sta.

Harmi, kun minulla on nyt pieni pelko pienempiä laitoksia kohtaan. Täytyy keskustella asiasta neuvolassa.

Itselläni on hyviä kokemuksia OYSista. Synnytykset ovat menneet hyvin ja kätilöt ovat olleet ihania. Vaikka synnyttäjiä on paljon, en tuntenut että olisin jäänyt huomiotta tms.



Osastoltakin kokemukset on enimmäkseen hyviä. Omalla kohdallani huomasin, etten saanut juurikaan ohjausta missään asiassa (imetys, vauvan hoito). Epäilen, että koska osastolla oli kiire, he luottivat että kysyn neuvoa jos jotain tulee, koska olen myös hoitoalalla. Ongelmia ei kyllä edes ollut.



Minun lapsia ei kertaakaan otettu yöksi hoitoon, että olisin saanut levätä. Eikä kyllä huonekaverinkaan..

...millaiset muistot. Niin hoitajista kuin potilaista.

Eli jos menen sinne sillä asenteella, että kunhan nyt saan synnytettyä tämän, niin hyvä. En sitten tule kamalasti pettymään :D.

Kaikki positiivinen on sen jälkeen plussaa.

Varaudun myös itse yöt hoitamaan ja kun kotia pääsee, kotona on kuitenkin mies sitten apuna.

Olen synnyttänyt kahdesti OYS:ssa, 2008 ja 2011. Molemmilla kerroilla olen saanut todella hyvää hoitoa sekä ennen synnytystä (os. 11), synnytyksen aikana että synnytyksen jälkeen lapsivuodeosastolla (os. 13). Sen tiedän, että ruuhkainen paikka on, ja kätilöraukat ovat puun ja kuoren välissä, kun yrittävät ehtiä tekemään työvuoronsa aikana kaiken sen, mitä kuuluu tehdä. Ekalla kerralla olimme perhehuoneessa, ja saimme kyllä kovasti avustusta esikoisen hoidossa, ja myös imetysohjausta useammalta taholta aivan riittävästi. Tokalla kerralla meni vauvan hoito itseltäni toki vähän sujuvammin, mutta toisaalta olin sektion takia pidempään petipotilaana, ja taas sain kyllä kaiken sen avun, mitä tarvitsin.



Summa summarum, mitään valittamista minulla ei ole. Toki on päivänselvää, että jokaisen kohdalle saattaa sattua joku hoitaja, kenen kanssa kemiat ei niin natsaa, mutta paljon on itsestäänkin kiinni, miten suhtautuu (ts. kuunteleeko joka sanan niin, että rivien välistä varmasti löytää jotain loukkaantumisen arvoista). Tilat ja hoitajat tuolta kyllä loppuu kesken, kun ympäriltä koko ajan lakkautetaan pienempiä synnytysyksiköitä!

vastauksesta :).

t.ap