Tunnustaako kukaan olevansa ns. vaikea ihminen?
Mielestäni ns. vaikea ihminen on about tällainen:
- pitää tiukasti kiinni omasta kannastaan, suostuu kompromisseihin vain pitkin hampain
- kuvittelee muiden haluavan hänelle pahaa
- kokee, ettei voi vaikuttaa oman elämänsä asioihin
- takertuu pikkujuttuihin
Usein vaikea ihminen on nimenomaan se, joka kokee, että muut eivät tule hänen kanssaan toimeen.
Tunnen joitakin tällaisia ihmisiä. Olisi niin kovin mielenkiintoista kuulla, osaavatko he itse myöntää olevansa ns. vaikeita ihmisiä?
Kommentit (11)
mutta varmasti monet pitävät minua vaikeana, miniä ainakin.
Johtuu varmaan huonosta itsetunnosta.
Mutten kuvaamallani tavalla. Olen neuroottinen, impulsiivinen, räjähtävä, impulssikontrollissa on todellisi puutteita ja saan raivareita vähän väliä. Olen myös perfektionisti ja ulosanti sen myös läheisiini. Olen todellakin vaikea ihminen.
Mutten kuvaamallani tavalla. Olen neuroottinen, impulsiivinen, räjähtävä, impulssikontrollissa on todellisi puutteita ja saan raivareita vähän väliä. Olen myös perfektionisti ja ulosanti sen myös läheisiini. Olen todellakin vaikea ihminen.
En ole itse tuollainen. Toinen puoli suvustani on, joten heidän kanssaan on hankala tulla toimeen. He ovat kaikki keskenään riidoissa, kun he ovat niin itsepäisiä eivätkä kykene kompromisseihin. Vain heidän kantansa on oikea, ja jos joku tekee jotain muuta tai muulla tavoin tai pitää jostain mistä he eivät itse pidä, nämä ovat hulluja.
Itse olen kärsinyt tästä kovasti ja olen aina pyrkinyt olemaan liiankin lempeä ja tulemaan yli puoleenväliin, jotta ihmissuhteet toimisivat. Sukulaisteni mielestä heissä itsessään ei ole mitään vikaa.
ja toisinaan on sellainen fiilis, että kaikki on kivaa. Lähinnä mun haastavuuteni kohdistuu mun ihanaan mieheeni, joka onneksi sen kestää.
mutta en kaikilta osin tuollainen:) Siis uskon että moniin asioihin voin vaikuttaa, kaikkiin ei kyllä voikaan. En luule että muut haluavat minulle pahaa. Muuten tuollainen, plus päästelen suustani sellaisia sammakoita että nolostun itsekin. Liian suorapuheinen olen myös, yritän opetella tavasta eroon.
mä olen tosi helppo ihminen kaikille muille, mutta huomaan että miestä kohtaan osaan olla tosi vaikea ja myönnän sen kyllä. Koitan paikkailla aina kun huomaan asian, mutta välillä kyllä säälin miestä.
Johtuu varmaan mun huonosta itsetunnosta, joka ei tutun ja rakastavan miehen kanssa vaivaa samoin kuin muiden ihmisten seurassa.
Uskon, että hyvin voidessaan lähes kuka tahansa pystyy olemaan helppo: ystävällinen, toiset huomioon ottava, asioiden myönteiset puolet näkevä ihminen, joka pitää itsestään.
Mutta stressaantuneena, väsyneenä, sairaana, nälkäisenä, tahallaan ärsytettynä jne. tulevat ihmisen ikävimmät piirteet selvemmin esiin.
Olen ihan varmasti vaikea vähintään pari kertaa vuodessa. Osaan kyllä pyytää sitä anteeksi.
sen sijaan olen tossukka, joka ei uskalla sanoa mielipidettään eikä ainakaan olla eri mieltä muiden kanssa. Välillä oikeasti toivon että olisin hankala ihminen, koska samalla olisin vahva ja itsenäinen.