Lue keskustelun säännöt.
Erosin akateemisesta, erittäin hyvätuloisesta miehestä ja nykyisin duunarin kanssa
11.07.2012 |
Elin ehkä av-naisten unelmaa: mies kävi töissä tienaamassa, minä opiskelin ja sitten välillä pätkätöissä, työttömänä ja kotona lasten kanssa. Matkustelimme paljon kahdestaan ja koko perheen kanssa. Rahahuolia ei ollut koskaan.
Erosimme ja nykyään minulla on tavallinen, pienituloinen mies.
Olen nyt paljon onnellisempi!
Aiemmin oma työntekoni tuntui turhalta ja turhauttavalta: pieni palkkani oli vain murto-osa miehen tuloista, eikä niinollen ollut väliä taloudellisesti, käynkö töissä. Se söi työmotivaatiota ja sai kyseenalaistamaan työn merkityksen ja oman merkitykseni. Koin jatkuvasti, että en ansainnut sitä elintasoa jota mieheni ylläpiti. Ja en ansainnutkaan, rahalla mitattuna. HIrveä syyllisyys ja ahdistus, mitä muut ajattelevat suhteemme rahallisesta epäsuhdasta. Sain myös osakseni halveksuntaa ja kateutta. Esim. silloisella työpaikalla minulle sanottiin suoraan mieheni työpaikan ja aseman selville saatuaan: "jaa, tämä työnteko on sulle sellainen pikku harrastus".
Nykyään palkkaero on olemassa, mutta se on pienempi. Minun palkkani pois jääminen siis näkyisi taloudessamme. Nykyisen miehen kanssa elämme tasaista arkea, emme matkustele tai ostele mitään suuria hankintoja ellemme todella tarvitse.
Koen, että nyt minun pitää ponnistella elämäni eteen. ennen sain kaiken tarjottimella. Mutta mielenterveydelle se on ollut vain hyvä: ennen minulla oli liikaa aikaa masentua ja pohtia sosiaalista asemaani tai mietiskellä "suurta elämäntetehtävääni" maailmassa tai "miten toteuttaisin itseäni". Nykyisin työ ja arki pitävät huolen, ettei ole liikaa aikaa.
Harmaan arjen keskellä hetkittäin kaipaan matkustelua ja ex-miehen kiinnostusta hyvään ruokaan, viiniin ja kulttuuritapahtumiin. Mutta en vaihtaisi sohvalla formulaa ja Putousta katsovaa miestäni tyhjänpäiväiseen elämääni, jossa koin olevani tyhjän panttina.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidän nykyisestä työstäni ja olen siihen tyytyväinen.
Mutta nyt tuntuu, että tässä ketjussa "suorittava" työ on jo leimattu muuta huonommaksi josta ei voi saada tyydytystä ellei ole todella yksinkertainen tollo.
On hyvin tärkeää, että ihminen tuntee oman olemassaolonsa tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Se, että itse kustantaa elämänsä, on kuitenkin aika iso osa tätä fiilistä, joillekin jopa se kaikkein tärkein. AP teki aivan ja täysin oikein, mikäli tämä asia esti häntä nauttimasta elämästään.
Terveisin akateeminen mies.
Asun eräässä K-Euroopan maassa ja täällä iso osa naisista elää vapaaehtoisesti vastaavassa tilanteessa ja nauttii elämästään. Elämässä on muutakin kuin työ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää todella paljon ap:n kommentit - niissä on kyse vain ja ainoastaan rahasta.Ehkä tiedostin tämän vasta hiljattain. Eron syynä oli pitkälti minun masentumiseni ja se, että elin muiltakin osin vain miehen kautta (hänen tuttavapiiri, hänen valitsemat matkakohteet, hänen kiinnostukset). Mies kai kyllästyi tähän ja niin minäkin. Osittain tuo taloudellinen riippuvuus ajoi tähän.
Nykyisen mieheni asemalla ei ollut mitään merkitystä suhteen alussa. Nyt suhteen vakiinnuttua huomaan eron arjessa.
Jos tuttavapiiri oli miehen, matkakohteet miehen valitsemia ja kiinnostuksen kohteet myös, niin kyllä se minuakin olisi vaivannut. Toisaalta mitä ap luulet olisiko miehesi taipunut siihen että sinullakin olisi ollut päätös- ja arvovaltaa suhteessa?
Asun eräässä K-Euroopan maassa ja täällä iso osa naisista elää vapaaehtoisesti vastaavassa tilanteessa ja nauttii elämästään. Elämässä on muutakin kuin työ..
Ehkä suomalaiset naiset on kasvetettu "itsenäisiksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuttavapiiri oli miehen, matkakohteet miehen valitsemia ja kiinnostuksen kohteet myös, niin kyllä se minuakin olisi vaivannut. Toisaalta mitä ap luulet olisiko miehesi taipunut siihen että sinullakin olisi ollut päätös- ja arvovaltaa suhteessa?
ehkä tämäkin oli enemmän oma valintani seurata miehen valintoja, koska en itse pystynyt tarjoamaan mitään.
Nykyisin vaihtoehdot ovat sellaisia joihin molemmilla on varaa.
moni nainen on nuorena mennyt yhteen yliopistolla opiskelukaverin kanssa, mennyt naimisiin, ehkä valmistumisen jälkeen tehnyt yhden lapsen.... Sitten on erottu.
Ja kas, tilalle on otettu duunari joka harrastaa metsästystä, autoja ja koneita, omistaa osan sukutilasta maalta... ja on muutenkin miehekkäämpi ja saa asioita käytännössä aikaan kuin aiempi korkealentoinen haikailija joka jää ikuiseksi pikkupojaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olet tyytyväinen! Mullekin vain tuli tuosta yhdestä tekstistäsi mieleen, että nyt kun kaikki aika menee siihen työhön ja arkeen, niin sinun ei tarvitse miettiä millainen OIKEASTI olet jne, ja sitähän suurin osa muistakin ihmisistä tekee, siis pakenee omaa itseään kaikenlaisiin kiireisiin, mikä on minusta surullista. Saatoin toki ymmärtää väärinkin, mutta ehkä tätä nuo muutkin kirjoittajat tarkoittivat, jotka mielestäsi väheksyivät työtäsi, eikä niinkään että olisit joku idiootti.
Mutta ei kai sillä loppujen lopuksi ole mitään väliä mikä "status" sillä miehellä on. Väitän, että onnellisen parisuhteen avain on siinä, että se partneri on oikea juuri sinulle. =)
Paljon lykkyä elämääsi. Ja ymmärrän kyllä tuon, että tarvitset sitä tunnetta, että olet tasa-arvoinen, tasavertainen ja tärkeä kaikissa merkityksissä. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä taas, akateemisena ja hyvätuloisena, tuntisin olevani hyväksikäytetty, jos olisin yhdessä jonkun huonostitienaavan tai jopa työtävieroksuvan amispölön kanssa.
;0)
kun kaikki aika menee siihen työhön ja arkeen, niin sinun ei tarvitse miettiä millainen OIKEASTI olet jne, ja sitähän suurin osa muistakin ihmisistä tekee, siis pakenee omaa itseään kaikenlaisiin kiireisiin,
Miten sitä pitäisi pohtia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää todella paljon ap:n kommentit - niissä on kyse vain ja ainoastaan rahasta.
Peesi tälle. Kertoo paljon aloittajan sielunelämästä tämä.
Minua ärsyttää todella paljon ap:n kommentit - niissä on kyse vain ja ainoastaan rahasta.
Peesi tälle. Kertoo paljon aloittajan sielunelämästä tämä.
mitä sen olisi pitänyt tehdä? Kun täällä tiedetään.
Koen, että nyt minun pitää ponnistella elämäni eteen... Nykyisin työ ja arki pitävät huolen, ettei ole liikaa aikaa.
yksinkertaiselle, käytännönläheiselle ihmiselle tuollainen "ponnistelu". Työsikin on varmasti jotain suorittavaa näpertelyä?
Erosin duunarimiehestä ja vaihdoin hyvätuloiseeen akateemiseen mieheen :-)
Eihän tuo elämäsi tyhjänpäiväisyys miehestä johtunut vaan ihan itsestäsi.
huono itsetunto, sopii paremmin yhteen samanlaisen möllin kanssa.
Koen, että nyt minun pitää ponnistella elämäni eteen... Nykyisin työ ja arki pitävät huolen, ettei ole liikaa aikaa.
yksinkertaiselle, käytännönläheiselle ihmiselle tuollainen "ponnistelu". Työsikin on varmasti jotain suorittavaa näpertelyä?
Osuit oikeaan. Ihanaa, kun ei ole liikaa vastuuta tai tarvitse pohtia työasioita vapaalla.
ollaan koko ajan stressaantuneita ja väsyneitä, kun on hoidettavana perhe, kokopäivätyö ym.