Lue keskustelun säännöt.
Erosin akateemisesta, erittäin hyvätuloisesta miehestä ja nykyisin duunarin kanssa
11.07.2012 |
Elin ehkä av-naisten unelmaa: mies kävi töissä tienaamassa, minä opiskelin ja sitten välillä pätkätöissä, työttömänä ja kotona lasten kanssa. Matkustelimme paljon kahdestaan ja koko perheen kanssa. Rahahuolia ei ollut koskaan.
Erosimme ja nykyään minulla on tavallinen, pienituloinen mies.
Olen nyt paljon onnellisempi!
Aiemmin oma työntekoni tuntui turhalta ja turhauttavalta: pieni palkkani oli vain murto-osa miehen tuloista, eikä niinollen ollut väliä taloudellisesti, käynkö töissä. Se söi työmotivaatiota ja sai kyseenalaistamaan työn merkityksen ja oman merkitykseni. Koin jatkuvasti, että en ansainnut sitä elintasoa jota mieheni ylläpiti. Ja en ansainnutkaan, rahalla mitattuna. HIrveä syyllisyys ja ahdistus, mitä muut ajattelevat suhteemme rahallisesta epäsuhdasta. Sain myös osakseni halveksuntaa ja kateutta. Esim. silloisella työpaikalla minulle sanottiin suoraan mieheni työpaikan ja aseman selville saatuaan: "jaa, tämä työnteko on sulle sellainen pikku harrastus".
Nykyään palkkaero on olemassa, mutta se on pienempi. Minun palkkani pois jääminen siis näkyisi taloudessamme. Nykyisen miehen kanssa elämme tasaista arkea, emme matkustele tai ostele mitään suuria hankintoja ellemme todella tarvitse.
Koen, että nyt minun pitää ponnistella elämäni eteen. ennen sain kaiken tarjottimella. Mutta mielenterveydelle se on ollut vain hyvä: ennen minulla oli liikaa aikaa masentua ja pohtia sosiaalista asemaani tai mietiskellä "suurta elämäntetehtävääni" maailmassa tai "miten toteuttaisin itseäni". Nykyisin työ ja arki pitävät huolen, ettei ole liikaa aikaa.
Harmaan arjen keskellä hetkittäin kaipaan matkustelua ja ex-miehen kiinnostusta hyvään ruokaan, viiniin ja kulttuuritapahtumiin. Mutta en vaihtaisi sohvalla formulaa ja Putousta katsovaa miestäni tyhjänpäiväiseen elämääni, jossa koin olevani tyhjän panttina.
Kommentit (35)
Ymmärrän ap mitä tarkoitat. Tosin eikö olisi kannattanut vaihtaa huonotuloiseen akateemiseen mieheen, joka kuitenkin olisi kiinnostunut muustakin kuin siitä Putouksesta ja formuloista. Akateemisesti koulutettujen palkka on kuitenkin usein huonompi kuin duunareilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vaihdoin erittäin hyvätuloisen varatuomarimieheni aikoinaan toimistoduunariin. Koska en enää rakastanut exää eikä hän minua. Aina vaan riideltiin.
Olen eronnut jo toisenkin kerran, syy: miehen väkivaltaisuus, hakkasi minut kunnolla parikin kertaa.
Minä en viitsisi arvostella parisuhdetta taloudellisin perustein.
Mielestäni suhteen laatu on kaikkein tärkeintä. Mitä itse suhteelta haluat ja mitä se toinen puolisko haluaa.
Minua ärsyttää todella paljon ap:n kommentit - niissä on kyse vain ja ainoastaan rahasta.
Miehen kanssa sitä ollaankin eikä miehen koulutuksen,työpaikan tai rahan kanssa.
Ei hyvä koulutus,työpaikka tai pelkkä raha tee miehestä hyvää tai rakasta.
ennen minulla oli liikaa aikaa masentua ja pohtia sosiaalista asemaani tai mietiskellä "suurta elämäntetehtävääni" maailmassa tai "miten toteuttaisin itseäni". Nykyisin työ ja arki pitävät huolen, ettei ole liikaa aikaa.
tärkeydestä. Mutta jäi mieleen nuo ylläolevan lainauspätkän ajatukset - varmaan ei ole kuitenkaan tarkoitus, että arki liikaa veisi mahdollisuuksia antaa elämän tärkeiden/suurien kysymysten nousta pintaan...? Mä uskon, että meille ihmisille tekee vain hyvää, jos on elämässä molempia: arkinen, hyvä arki, mutta myös "syvempi" taso esim. perimmäiseten kysymysten äärellä - kuka olen, mikä on mun elämäni tarkoitus, minne olen matkalla jne. Arjen taso ja syvempi taso ovat parhaimmillaan yhdessä :) Ja tässä eräs sivu, josta voi saada ajatuksen aihetta http://www.healingrooms.fi/?sid=100
Minua ärsyttää todella paljon ap:n kommentit - niissä on kyse vain ja ainoastaan rahasta.
vaan elämän mielekkyydestä ja itsearvostuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää todella paljon ap:n kommentit - niissä on kyse vain ja ainoastaan rahasta.
Ehkä tiedostin tämän vasta hiljattain. Eron syynä oli pitkälti minun masentumiseni ja se, että elin muiltakin osin vain miehen kautta (hänen tuttavapiiri, hänen valitsemat matkakohteet, hänen kiinnostukset). Mies kai kyllästyi tähän ja niin minäkin. Osittain tuo taloudellinen riippuvuus ajoi tähän.
Nykyisen mieheni asemalla ei ollut mitään merkitystä suhteen alussa. Nyt suhteen vakiinnuttua huomaan eron arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain pienet lapset ja köyhät kuvittelevat, että rikkaana eläminen olisi jotenkin erityisen onnellista.
Olen ns. vanhan rahan suvusta ja voin kertoa, että raha ja onnellisuus korreloivat keskenään vain hyvin ohuesti.
Jos olisit tehnyt töitä itsesi kanssa ja kasvanut itsenäiseksi siinä liitossa, etkä vasta sen jälkeen, voisit olla onnellinen myös entisen miehesi kanssa. Toivottavasti siinä liitossa ei ollut lapsia!
Minua ärsyttää todella paljon ap:n kommentit - niissä on kyse vain ja ainoastaan rahasta.
Ehkä tiedostin tämän vasta hiljattain. Eron syynä oli pitkälti minun masentumiseni ja se, että elin muiltakin osin vain miehen kautta (hänen tuttavapiiri, hänen valitsemat matkakohteet, hänen kiinnostukset). Mies kai kyllästyi tähän ja niin minäkin. Osittain tuo taloudellinen riippuvuus ajoi tähän. Nykyisen mieheni asemalla ei ollut mitään merkitystä suhteen alussa. Nyt suhteen vakiinnuttua huomaan eron arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit tehnyt töitä itsesi kanssa ja kasvanut itsenäiseksi siinä liitossa, etkä vasta sen jälkeen, voisit olla onnellinen myös entisen miehesi kanssa.
Miten? Mennyt johonkin kalliiseen psykoterapiaan miehen rahoilla jauhamaan elämäntehtävästäni?
Muuttuminen olisi vaatinut liikaa yrittämistä. Olisiko minun pitänyt kouluttautua uudelleen eri alalle? Tai pysyä lestissäni ja "itsenäistyä" eli elää oman palkkani elintasoa miehen matkustellessa? Miten tämä "itsenäistymien" olisi pitänyt oikeaoppisesti tapahtua?
Nyt riitän tällaisena.
Minua ärsyttää todella paljon ap:n kommentit - niissä on kyse vain ja ainoastaan rahasta.
vaan elämän mielekkyydestä ja itsearvostuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap mitä tarkoitat. Tosin eikö olisi kannattanut vaihtaa huonotuloiseen akateemiseen mieheen, joka kuitenkin olisi kiinnostunut muustakin kuin siitä Putouksesta ja formuloista. Akateemisesti koulutettujen palkka on kuitenkin usein huonompi kuin duunareilla.
Kuten sanoin, suhteen alussa miehen työ ja asema olivat sivuseikkoja. En siis laskelmoinut tätäkään asiaa.
on eri tunne kun ansaitsemani päivän palkka on oikeasti tarpeellinen, kuin että se summa hujahtaisi yhteen ravintolaillalliseen ja olisi miehelle taskurahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinulle kuin se palkka??
Itse olen sitä mieltä, että työn merkityksellisyys tulee suusimmaksi osaksi ihan muista seikoista kuin palkasta. Mutta minä teenkin työtä, josta pidän ja jolla koen olevan "merkitystä".
on eri tunne kun ansaitsemani päivän palkka on oikeasti tarpeellinen, kuin että se summa hujahtaisi yhteen ravintolaillalliseen ja olisi miehelle taskurahaa.
Itsetunto koheni, kun tekemisilläni olikin yhtäkkiä vaikutus. Työtäni ei pidetä "pikkurouvan pikkupuuhasteluna", kuten ennen.