Vl:n elämä on aika ilotonta

Mietinpä minäkin ihan omalle kohdalle. Olen vl ja toimin näin:



- juon siiderin silloin tällöin (en humalaan asti koskaan)

- en ole käynyt elokuvissa mutta dvd:ltä katsotaan kyllä elokuvia

- teatteri ja ooppera ei kiinnosta

- käytän puuteria ja kynsilakkaa

- haluaisin värjätä hiukset mutten "uskalla"

- kuuntelen kaikenlaista musiikkia (paitsi heviä, kantria, etnoa ja iskelmää) noin suunnilleen :)

- tanssia en osaa eikä se oikeastaan kiinnostakaan. lapset kyllä tanssahtelevat mielin määrin

- kilpaurheilu ei kiinnosta muuten kuin penkiltä. seuraan olympialaisia netistä

- sirkuksessakin olen käynyt, samoin kuin huvipuistoissa

- pelleily ja vitsailu on ihan arkipäivää (tosin rivoista ja kaksimielisistä vitseistä en yleensä oikein tykkää)

- kyllä me puolison kanssa on pussailtu julkisestikin



Viihtymistäni lisäävät monet mukavat asiat elämässä, kuten kiva (vaikka pieni) koti, käsitöiden tekeminen, moottoripyöräily jne.



Enkä koe että nuo asiat olisivat mitenkään syntiä.



Joo ap, tiedän että ehkä fanaattisimmat vl:t elävät noin kuin kirjoitat, mutta eivät kaikki. Yhä enemmän ja enemmän uskalletaan kyseenalaistaa elämäntapasääntöjä ja elää oman omantunnon mukaan.

muokkaaminen ja baareissa käynti lopultakaan tuo iloa elämään.

Jossain määrin kadehdin heitä, jotka kuuluvat uskonnolliseen yhteisöön ja saavat turvaa toisistaan. Itselläni hakusessa joku seurakunta, vapaakirkko tai helluntalaisuus. Kumpa osuisin sellaiseen.

tuntemani vl:t vaikuttavat ehkä iloisimmilta ja positiivisimmilta tapaamiltani ihmisiltä. He eivät tosin seuraa noita "sääntöjä" kovinkaan pilkuntarkasti.



Sitten kun katselen ei vl- ystäviä, niin ei näytä tosiaankaan tuo baareissa notkuminen ja nämä mainitsemasi huvit mitään onnellisuutta tuoda.

En tarkoittanut sillä, ettei iloisia oltaisi vaan tarkoitin sillä sitä viihdettä. Huono sanavalinta.



Ei tarvitse olla niin puolustuskannalla. Ei se ketään vahingoita, jos asioita miettii ja toteaa "ääneen" jotain sellaista ei ehkä niin mairittelevaa.

Ja omasta puolestani voin sanoa, että itseäni ei edes kiinnosta monikaan noista yllä mainitsemistani asioista. :)

että muut ihmiset on alkoholisteja eikä löydä iloa elänmään muuten kuin alkoholin kanssa. Itse ja poikaystävä ollaan täysin raittiita, emme myöskään tupakoi kuten monet lestadiolais nuoret. Mutta kun on kiva leimata meitä pakanoita.

Mä en käsitä miksi jokaisessa keskustelussa väitetään, ett vl perheissä mies päättää kaikesta, naiset ja tytöt on alistettuja! Vuosikymmeniä sitten on näin toimittu yleisesti lähes kaikissa perheissä, riippumatta uskonnosta. Mies on ollut se perheen pää.

Mutta nykyään kun kaiken täytyy olla tasa-arvoista ym niin tavat ovat muuttuneet. Aviopuolisot ovat pääsääntöisesti tasavertaisia, molemmilla on päätösvaltaa kodin ja perheen asioihin. Kuulostaa varmaan tutulta ja normaalilta nykyään?

Toki on poikkeusperheitä, joissa toinen vanhemmista on esim narsisti ja alistaa muut perheenjäsenet. Näitäkin tapauksia löytyy niin uskovaisista kuin uskottomistakin. Miksi siis kuvitellaan että vanhoillislestadiolaisten kodeissa olisi edelleen tämä vanhanaikainen meininki?? Kyllä mekin muutumme muun maailman mukana. Jotain rajaa noihin juttuihin, kiitos!!

Kas kun näitä väkivalta ja alistamistapauksia esiintyy lestadiolaisperheissä. Lisäksi tapauksista paljastuu kerta toisensa jälkeen se, että liikkeen opin mukaan väkivaltaisen miehen käytös pitää aina vaan antaa anteeksi eikä saa ilmoittaa viranomaisille.

Esim. tapaus joka oli Eeva lehdessä

http://freepathways.wordpress.com/2012/11/24/perhevakivalta/

joten turha yleistää.

Kateutta heidän piireissään näyttää kukkivan aika lailla. voisko sitten johtua niistä 'pienemmistä piireistä'.

sanonut, etteivät onnellisia olisi. ;)

Mä ainakin olen onnellinen, mutta kun oikein pysähtyy ja alkaa miettiä, niin aika vähissä ne viihteelliset puolet on. Ei sillä, että niitä tarvisi ollakaan. Mä olen ihan sinut elämäni kanssa ja pystyn ihan puolueettomastikin tätä arvioimaan.

Ap.

kilpaurheilu, sirkus, pelleily, vitsailu kielletty?

Aneemisempaa kuin olen tajunnutkaan..

Kärjistetysti joo. Huumoria saa olla, mutta ei sellaista kovin "kuuluvaa" vaan sellaista pientä pilkettä silmäkulmassa.

Ei saa juoda alkoholia, ei käydä elokuvissa, teatterissa, oopperassa, ei saa meikata, värjätä hiuksia, ei kuunnella musiikkia (paitsi virsiä, Siionin lauluja, klassista), ei saa tanssia, ei saa kilpaurheilla, ei saa käydä sirkuksessa, ei saa pelleillä ja vitsailla, ei saa osoittaa hellyyttä julkisesti kuin korkeintaan pitämällä puolisoa kädestä tai toverillisesti ottaa puoliso kainaloon. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lyhyesti sanottuna, viihde puuttuu vl-elämästä. Mutta se ei haittaa, koska siihen on kasvanut.

Päinvastoin, lestadiolaisen/uskomassa olevan ihmisen elämä on turvallista ja siksi onnellista!

Kaikki mikä mulle tapahtuu on Jumalan sallimusta. Ikävätkin asiat ja vastoinkäymisetkin. Ja ne Jumala on tarkoittanut mulle hyväksi. Saan elää turvallisesti luottaen Taivaan Isään, suurempaan voimaan jolle ei kukaan Maan ihminen pysty mitään. :-) Se antaa elämään sellaisen järkähtämättömän lohdutuksen että sitä ei saa mistään muualta.

Usein olenkin pysähtynyt miettimään, mistä uskonnoton ihminen pystyy saamaan itselleen lohtua, kun elämässä kohtaa suuria vaikeuksia tai pettymyksiä. Vastoinkäymisten kohdatessa herää jokaisen mielessä vakavia kysymyksiä: miksi minulle? Miksi nyt? Miksi taas? Miks Aina Minä??



Kun uskovaisena olen saanut vahvan vakaumuksen, niin sen myötä saan voimaa ottaa asiat nöyrästi vastaan.



Ei tämä usko kysymyksiä poista, mutta antaa niihin vastauksen: "Mitään ei tapahdu Jumalan tietämättä. Isä tietää, mikä meille on hyväksi."



Olisi mielenkiintoista kuulla miten uskonnoton kestää vastoinkäymiset? Ilman Jumalan apua?



t. Sama, edellinen

kilpaurheilu, sirkus, pelleily, vitsailu kielletty? Aneemisempaa kuin olen tajunnutkaan..

Noista lestadiolaiselle syntiä ovat:

- kilpaurheilu

- sirkuksessa käyminen.

Vanhoillislestadioalisten syntilista on melkoisen täydellisenä netissä:

http://scratchpad.wikia.com/wiki/Synnit

Syntiä on esimerkiksi onnittelumaljan kohottaminen, silloinkin vaikka lasissa olisi mehua tai muuta alkoholitonta.

Ei saa juoda alkoholia, ei käydä elokuvissa, teatterissa, oopperassa, ei saa meikata, värjätä hiuksia, ei kuunnella musiikkia (paitsi virsiä, Siionin lauluja, klassista), ei saa tanssia, ei saa kilpaurheilla, ei saa käydä sirkuksessa, ei saa pelleillä ja vitsailla, ei saa osoittaa hellyyttä julkisesti kuin korkeintaan pitämällä puolisoa kädestä tai toverillisesti ottaa puoliso kainaloon. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lyhyesti sanottuna, viihde puuttuu vl-elämästä. Mutta se ei haittaa, koska siihen on kasvanut.

Päinvastoin, lestadiolaisen/uskomassa olevan ihmisen elämä on turvallista ja siksi onnellista!

Kaikki mikä mulle tapahtuu on Jumalan sallimusta. Ikävätkin asiat ja vastoinkäymisetkin. Ja ne Jumala on tarkoittanut mulle hyväksi. Saan elää turvallisesti luottaen Taivaan Isään, suurempaan voimaan jolle ei kukaan Maan ihminen pysty mitään. :-) Se antaa elämään sellaisen järkähtämättömän lohdutuksen että sitä ei saa mistään muualta.

En itselleni voisi ajatellakaan tuollaista elämää, noin karua ja korutonta. Mutta hyvä jos itse olet onnellinen, sehän on tärkeintä. Toivottavasti et vain tuputa muille tuollaista uskoa, pidä se vain itselläsi.

Mietinpä minäkin ihan omalle kohdalle. Olen vl ja toimin näin: - juon siiderin silloin tällöin (en humalaan asti koskaan) - en ole käynyt elokuvissa mutta dvd:ltä katsotaan kyllä elokuvia - teatteri ja ooppera ei kiinnosta - käytän puuteria ja kynsilakkaa - haluaisin värjätä hiukset mutten "uskalla" - kuuntelen kaikenlaista musiikkia (paitsi heviä, kantria, etnoa ja iskelmää) noin suunnilleen :) - tanssia en osaa eikä se oikeastaan kiinnostakaan. lapset kyllä tanssahtelevat mielin määrin - kilpaurheilu ei kiinnosta muuten kuin penkiltä. seuraan olympialaisia netistä - sirkuksessakin olen käynyt, samoin kuin huvipuistoissa - pelleily ja vitsailu on ihan arkipäivää (tosin rivoista ja kaksimielisistä vitseistä en yleensä oikein tykkää) - kyllä me puolison kanssa on pussailtu julkisestikin Viihtymistäni lisäävät monet mukavat asiat elämässä, kuten kiva (vaikka pieni) koti, käsitöiden tekeminen, moottoripyöräily jne. Enkä koe että nuo asiat olisivat mitenkään syntiä. Joo ap, tiedän että ehkä fanaattisimmat vl:t elävät noin kuin kirjoitat, mutta eivät kaikki. Yhä enemmän ja enemmän uskalletaan kyseenalaistaa elämäntapasääntöjä ja elää oman omantunnon mukaan.

Miten muut lestadiolaiset, sellaiset jotka pitävät sääntöjänne noudattamisen arvoisena, suhtautuvat sinuun ja muihin teihin jotka ette niitä halua noudattaa?

liikenevän ajan avioseksiin.

Sehän on vaan hienoa, että uskaltaa tehdä omia päätöksiä (pelkäämättä, että joutuu helvettiin) tiukkapipoisesta uskonnosta huolimatta. Mutta kuinka käyt sen yhden siideripullon ostamassa? Lähikaupasta vai kaukaa omalta kotiseudulta?

mäkin tiedän oikein mukavia veeälliä jotka ottavat silloin tällöin yhden. Käyttävät koruja, katsovat elokuvia (kotona pääosin mutta myös elokuvissa), kuuntelevat muutakin kuin klassista ja siioninlauluja/virsiä ja elävät kaikinpuolin kuten minäkin (ei vl).

ja käyvät kyllä teattereissa ja oopperoissakin :D

Suuri enemmistö vl-uskovaisista on naisia, mutta kenellä on heärtysliikekessä valta? ÄIJILLÄ. Miehet hallitsevat vl-naisia ja tyttöjä kovalla kädellä.



Paikallisten rauhanyhdistysten puheenjohtajista on kaikki miehiä, pääosa paikall.ry:n johtokunnan jäsenistä on miehiä, kaikki sananjulistajat ovat miehiä, SRK:n johtokunnan 24 luottamushenkilöksi valittua on miehiä, Päivämiehen päätoimittaja ja toimitussihteeri ovat miehiä. Seuraisännät ja esilaulajat ovat miehiä.



Naiset voisivat millä hetkellä hyvänsä valita naiset kaikkien tasojen johtopaikoille. He voisivat saada SRK:n johtokuntaan enemmistön naisia. He voisivat saada puhujiksikin naisia jos tahtoisivat. Mutta heilä ei ole kykyä minkään muuttamiseen, sillä heidät aivopestään pikkutytöstä saakka alistujiksi.



VL-naiset eivät osaa edes haaveilla muusta, erilaisesta uskonyhteisöstä! Yhteisöstä jossa ei olisi ehkäisykieltoa, jossa ei olisi raskaudenpelkoa, jossa saisi valita puolisonsa myös ulkopuolisista jos ei löydä omasta porukasta sopivaa, jossa ei valvottaisi naisen ulkoasua ja kaunistautumista. Unelmilta leikataan siivet ennen kuin tyttö voisi edes tulla tietoiseksi unelmista! Siivet leikataan vl-kasvatuksella.



VL-naisia voi hyvällä syyllä verrata somalialaisiin silvottuihin naisiin. VL-naisten unelmat ja kyky unelmoida silvotaan kasvatuksella. Somalityttöjen sukuelimet silvotaan. Kummankin silpomisen toimittamisesta huolehtii tytön oma äiti.

Kyllä me miehemme kanssa aina juodaan silloin tällöin, ei nyt mitenkään kauheasti ku lapsi on mutta aina välillä saunakaljaa/-siideriä. Käydään elokuvissa, kotona on telkkari mitä katotaan, vanhempien luona ei oo telkkaria mutta netistä ne kaikki ohjelmat ihan yhtä helppo kattoa :D Äitiniki on värjänny hiuksia, harmaita peittääkseen:D ite voisin värjätä mutta sitte pitä olla aina värjäämässä ku tulee juurikasvu..



Suurin osa vl-ihmisistä meikkaakin myös, ei niin räikeästi ja yliampuvasti mutta kevyesti.



Tuo on kyllä kaiken huippu että ei sais muka pelleillä ja vitsailla : DDDDDDD justjoo.. mistähän ap tuommosta on kuullut? Ja saa se huumori olla ''kuuluvaa'', niinku itse sanoit, ihan kuule samanlaista ja kaksimielistä kuin kaikilla muillakin :D



Ei voi ku nauraa näille uskomuksilla mitä kaikkea ne ihmiset luulee : D

Kenellä on valta päättää naisen kehosta? kysyy nimimerkki “Vanhoillislestadiolainen aviopari” (Helsingin Sanomat 14.6.2012).



Kysymys oli noussut esiin SRK:n järjestämällä äitikurssilla keskusteltaessa avioliiton sukupuolielämästä.



Perhekeskeisyydellään ylpeilevän vanhoillislestadiolaisuuden tabu on naisten raiskaaminen avioliitossa.



Raiskaus tarkoittaa alistamista sukupuoliseen kanssakäymiseen vastoin toisen osapuolen tahtoa. Vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa omaksuttu ehkäisykielto on yksi tekijä, joka altistaa naiset alistumaan sukupuoliyhteyteen vastoin heidän omaa tahtoaan.



“…kenenkään ei ole avioliitossakaan pakko suostua seksiin. Jos Sinut pakotetaan seksiin kyseessä on raiskaus. Raiskaus voi tapahtua myös avioliitossa. Raiskaus on rikos.” (Johannes Alaranta 5.10.2011 blogissaan.)



Raiskauksesta tuomitaan aina vankeutta, minimissään vuosi ja enintään kuusi vuotta. Törkeästä raiskauksesta tuomioksi tulee kahdesta kymmeneen vuotta vankeutta, ja sukupuoliyhteyteen pakottamisesta vankeutta enintään kolme vuotta.



“Naisen kuuluu antautua miehelleen tämän halutessa”



Vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyy avioliiiton sisäistä “sallittua” raiskaamista, toteavat kirjoittajat. Naisen kuuluu antautua miehelleen tämän niin halutessa. “Nainen ei saa kieltäytyä täyttämästä aviovelvollisuuttaan.” Ajattelu kytkeytyy liikkeessä vallitsevaan patriarkaaliseen vallankäyttöjärjestelmään. Kuten tunnettua, herätysliikkeessä vallitsee absoluuttinen miesvalta, jossa miehet ovat määritelleet myös naisen aseman, oikeudet ja velvollisuudet.



Joutuminen alistumaan seksiin vastoin tahtoaan, eli raiskatuksi tuleminen, voi olla osaselitys myös siihen, miksi niin monet nuoret vl-uskovaiset äidit kärsivät masennuksesta. He yrittävät selviytyä toistuvista raskauksista ja synnytyksistä masennuslääkkeiden turvin, pohtivat kirjoittajat.



Naiset joutuvat alistumaan seksiin silloinkin kun he pelkäävät uutta raskautta, jota eivät toivoisi. He eivät pääse toipumaan edellisestä synnytyksestä, kun uusi lapsi jo ilmoittaa tulostaan. Kierteestä voi seurata vakava masennus, jota joudutaan hoitamaan toisinaan vuosikausia.



Lisäksi naisia altistaa raiskatuksi joutumiselle se, että esiaviollinen sukupuolielämä on vanhoillislestadiolaiselle seurustelevalle parille ehdottomasti kielletty, eli syntiä. Avioliittoon tulee mennä sukupuolisesti kokemattomana, ja vaikka myöhemmin havaittaisiin, että ei sovitakaan yhteen, eroaminen on syntiä.



Vaikka nainen tuntisi syvää vastenmielisyyttä miestään kohtaan, tai päinvastoin, avioero ei ole mahdollinen. Avioliitto raiskaavan miehen vaimona on lestadiolaisen naisen koko elämän mittainen kohtalo, johon hänen on uskon nimissä alistuttava.



Naisen tulee alistua ja antautua miehelleen, ja traagisinta on, että naiset itse on kasvatettu siirtämään tätä ajattelumallia edelleen seuraavalle polvelle. Tästä seuraa alistuminen, johon äidit ohjaavat tyttärensä, anopit miniänsä ja tyttäret edelleen omat tyttärensä ja miniänsä.