Vl:n elämä on aika ilotonta

kerrankin postaa asiaa, kaikki menee ihan hiljaisiksi. Tulkaa puolustautumaan, jos tuo y.o. ei ole totta.

En juo alkoholia, en käy elokuvissa, oopperassa tms. En värjää hiuksia mutta meikkaan. Tai oikeastaan ehostan, niinkuin jotku vl sanoo :) (Eli meikkilaukussani on vain peiteväri, puuteri ja ripsiväri) En käy tansseissa tai ravintoloissa, en kilpaurheile, en katso televisiota, en tykkää osoittaa hellyyttä julkisesti..



Mikään tuosta listasta ei tuo iloa elämääni ja mielestäni nuo on vähän vääränlaisia asioita hakea iloa.

En juo alkoholia, en käy elokuvissa, oopperassa tms. En värjää hiuksia mutta meikkaan. Tai oikeastaan ehostan, niinkuin jotku vl sanoo :) (Eli meikkilaukussani on vain peiteväri, puuteri ja ripsiväri) En käy tansseissa tai ravintoloissa, en kilpaurheile, en katso televisiota, en tykkää osoittaa hellyyttä julkisesti..

Mikään tuosta listasta ei tuo iloa elämääni ja mielestäni nuo on vähän vääränlaisia asioita hakea iloa.

On paljon ei-vl:ia, jotka eivät tee mainitsemiasi asioita. Tuomitsetko heidänkin elämän ilottomaksi?

Sitä paitsi tiedän vl-perheitä, jotka käyvät sirkuksessa, pelleilevät ja vitsailevat, pitävät hauskaa (ilman viinaa tietty) yms. Että ei tuo lista taida ihan tosi olla.

Ei maailmallisuus tai viihteellisyys tee elämästä ilotonta. On olemassa muutakin, mikä virkistää ja tuo iloa elämään.

haluaako tehdä noita asioita vai ei. IHan sama kuin suuren perheen kanssa. Ei se ole sama asia, että haluaako joku suuren perheen, koska itse haluaa, vai "haluaako" sitä sen takia, että muuten joutuu helvettiin ja sitä ennen erotetuksi yhteisöstään.

Kyllä me miehemme kanssa aina juodaan silloin tällöin, ei nyt mitenkään kauheasti ku lapsi on mutta aina välillä saunakaljaa/-siideriä. Käydään elokuvissa, kotona on telkkari mitä katotaan, vanhempien luona ei oo telkkaria mutta netistä ne kaikki ohjelmat ihan yhtä helppo kattoa :D Äitiniki on värjänny hiuksia, harmaita peittääkseen:D ite voisin värjätä mutta sitte pitä olla aina värjäämässä ku tulee juurikasvu..

Suurin osa vl-ihmisistä meikkaakin myös, ei niin räikeästi ja yliampuvasti mutta kevyesti.

Tuo on kyllä kaiken huippu että ei sais muka pelleillä ja vitsailla : DDDDDDD justjoo.. mistähän ap tuommosta on kuullut? Ja saa se huumori olla ''kuuluvaa'', niinku itse sanoit, ihan kuule samanlaista ja kaksimielistä kuin kaikilla muillakin :D

Ei voi ku nauraa näille uskomuksilla mitä kaikkea ne ihmiset luulee : D

Joten ei mistään uskomuksista tai kuulopuheista kyse.

Ei saa juoda alkoholia, ei käydä elokuvissa, teatterissa, oopperassa, ei saa meikata, värjätä hiuksia, ei kuunnella musiikkia (paitsi virsiä, Siionin lauluja, klassista), ei saa tanssia, ei saa kilpaurheilla, ei saa käydä sirkuksessa, ei saa pelleillä ja vitsailla, ei saa osoittaa hellyyttä julkisesti kuin korkeintaan pitämällä puolisoa kädestä tai toverillisesti ottaa puoliso kainaloon.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Lyhyesti sanottuna, viihde puuttuu vl-elämästä.

Mutta se ei haittaa, koska siihen on kasvanut.

Miehelle on aina pillua tarjolla, kun syntuhän se olisi kieltäytyä. Seuraukset nyt on vähän työläitä mutta vaimohan ne kuitenkin hoitaa.

Usein olenkin pysähtynyt miettimään, mistä uskonnoton ihminen pystyy saamaan itselleen lohtua, kun elämässä kohtaa suuria vaikeuksia tai pettymyksiä. Vastoinkäymisten kohdatessa herää jokaisen mielessä vakavia kysymyksiä: miksi minulle? Miksi nyt? Miksi taas? Miks Aina Minä??

Kun uskovaisena olen saanut vahvan vakaumuksen, niin sen myötä saan voimaa ottaa asiat nöyrästi vastaan.

Ei tämä usko kysymyksiä poista, mutta antaa niihin vastauksen: "Mitään ei tapahdu Jumalan tietämättä. Isä tietää, mikä meille on hyväksi."

Olisi mielenkiintoista kuulla miten uskonnoton kestää vastoinkäymiset? Ilman Jumalan apua?

t. Sama, edellinen

Mielestäni sinun kirjoituksesi juuri kuvastaa sen, mikä uskonnoissa ärsyttää: se, että ne ovat heikkojen ihmisten harhaista turvan hakemista. Se että on turvallinen olo uskonyhteisössä tarkoittaa juuri sitä, että ihminen ( joka on laumaeläin) TARVITSEE ohjeet ja puitteet elämälleen jonkun muun antamina, koska ei pysty luottamaan itseensä.

Mä olen usein miettinyt myös, että miten uskovilla ei ole sellaista sisäistä moraalia ja oikeudentuntoa, että tekisivät oikeita asioita ihan vaan siksi, että ne ovat oikein, vaan siksi, että joku iso mörkö suuttuu jossain, jos tekee väärin. Miksi ette luota itseenne?

Ja nuo vastoinkäymiset: Jos yhtään avaa silmiään, sen tajuaa, että elämä on arvaamatonta. Pahoja asioita tapahtuu, eikä ihminen voi määräänsä enempää vaikuttaa asioihin.Miksi niitä asioita ei siis tapahtuisi minullekin?

Siinähän se elämän kauneus on: hetkeen on osattava tarttua, koska ikinä ei voi tietää milloin kaikki päättyy. JOs elämä olisi vain putki, jossa kaikki menee tosi kivasti, miten mistään voisi nauttia?

Kyllä mun elämä saa olla rosoista, ja välillä se on todella ollutkin. Mutta mä olen myös oppinut ottamaan vastuun itse itsestäni ja teoistani ja suhtautumistavoistani asioihin. Olen kasvanut ihmisenä, ja toivottavasti kasvu jatkuukin.

en tunnista omaa uskoani siitä, enkä tiedä ketään kenelle olisi näin käynyt. Luulisi tällaisen näkyvän ulospäin vähintään lasten käyttäytymisessä, kun vanhempien välit eivät ole kunnossa, mutta ainakaan omassa (laajassa) tuttavapiirissäni en voi sanoa huomanneeni mitään.



Minä olen onnellisessa parisuhteessa mieheni kanssa, olemme molemmat uskovaisia. Meillä on yksi lapsi, joka on sen verran pieni että vielä en halua tulla raskaaksi uudestaan. Käytämme siis ehkäisyä. Alkoholia emme käytä, emmekä käy elokuvissa tai teatterissa.



Näitä tekstejä lukiessa tulee joskus sellainen olo, että pitäisi jotenkin puolustautua: selitellä, miksi on uskovainen vaikka koko touhu on "ihan hullujen hommaa". Kun asiahan on niin, että vaikka kuinka koittaisin selittää olevani onnellisempi näin entä muulla elämäntyylillä, se ei muuttane ihmisten mielipiteitä. Minuthan on aivopesty :)

synniksi mainittu myös keskustelupalstoille kirjoittaminen.



Joten hus hus lestat pois täältä syntiä tekemästä!!

laajalta pedofilialta, joten erosin miehestäni ja maallistuin.



Nyt lapset voivat hyvin, mutta terapiakorvauksia he eivät koskaan saaneet.

Usein olenkin pysähtynyt miettimään, mistä uskonnoton ihminen pystyy saamaan itselleen lohtua, kun elämässä kohtaa suuria vaikeuksia tai pettymyksiä. Vastoinkäymisten kohdatessa herää jokaisen mielessä vakavia kysymyksiä: miksi minulle? Miksi nyt? Miksi taas? Miks Aina Minä??

Kun uskovaisena olen saanut vahvan vakaumuksen, niin sen myötä saan voimaa ottaa asiat nöyrästi vastaan.

Ei tämä usko kysymyksiä poista, mutta antaa niihin vastauksen: "Mitään ei tapahdu Jumalan tietämättä. Isä tietää, mikä meille on hyväksi."

Olisi mielenkiintoista kuulla miten uskonnoton kestää vastoinkäymiset? Ilman Jumalan apua?

t. Sama, edellinen

onnesta hyristen vain ajattelisit sen olevan parhaaksesi ja osa jumalan suurta suunnitelmaa? Minusta (ateistista) tuollainen on käsittämätöntä itsepetosta ja oman psyyken manipulointia, ja uskonnoissa sitä esiintyy aina.

Yksilö ei ota mitään vastuuta mistään, kun tapahtui sitten hyvää tai pahaa, aina se on jumalasta lähtöisin.

Miksi elämän epäreiluus PITÄISI vain ottaa nöyrästi vastaan?

Asioille voi joskus tehdäkin jotain.

Ja jumaluskoanne todella ihmettelen, koska jos jumalanne antaa monen hyvän ihmisen kärsiä, pienten viattomien lasten kuolla nälkään, pahoinpitelyihin, raiskauksiin...

Ihmisen pahuus on rajatonta, ja jumalanne sallii sen. Miksi?

Jos jumala olisi olemassa, hän olisi sadisti. Sellaiseen jumalaan minä en halua uskoa (enkä kykene uskomaan).

Ja mitään saatana-höpinää tai vapaasta tahdosta jankkaamista en enää jaksa myöskään...

Saatana on ilmeisesti jumalaa vahvempi koska pahuus saa vapaasti rehottaa...

En tiedä elävätkö vl:t pk-seudulla jotenkin "vapaammin", koska itse teen noista kaikkia muita paitsi en juo alkoholia (olen maistanut, en pidä). Ja niin elävät myös ystävämme.



Ja en mä tiedä onko ne juuri noi listassa mainitut asiat niitä, jotka todella tekevät elämästäni iloista.



Tuo pelleily ja vitsailu -kielto oli kyl noista paras. En ole koskaan moisesta kuullut. :D



Ja tosta avioliitosta raiskaamisesta en ole kyl mitään kokemuksia kuullut. Tosin voin kyllä hyvin kuvitella sitä joillekin urpoille (myös ei-vl -perheisiin). Me käytämme tällä hetkellä ehkäisyä.



Mut joo en mä tiedä kuinka monta kertaa se pitää sanoa, että meillä ei todellakaan ole mitään syntilistaa. On jotakin tapoja, mutta ei mitään kiveen hakattuja.

etteikö muka saisi pelleillä eikä vitsailla eikä osoittaa hellyyttä? Ja sirkus kielletty?



EN ole koskaan kuullutkaan, vaikka olen koko elämäni elänyt vl-yhteisössä.



Joo ja raiskaus (myös avioliitossa) on syntiä eikä naisen todellakaan ole pakko antaa miehelleen aina kun tämä sattuu haluamaan. Älkää nyt höpöttäkö!

Juhlat ovat hartaita ja vakavia, ei siellä laiteta jalalla koreasti.

Olisi hyvä, jos joskus menisi vl-pari johonkin hääohjelmaan, niin näkisi ihmiset miten vl:t juhlivat. Pikkusievää huumoria ja puheita höystettynä uskonnollisilla yhteislauluilla.

Mä en käsitä miksi jokaisessa keskustelussa väitetään, ett vl perheissä mies päättää kaikesta, naiset ja tytöt on alistettuja!

Vuosikymmeniä sitten on näin toimittu yleisesti lähes kaikissa perheissä, riippumatta uskonnosta. Mies on ollut se perheen pää.

Mutta nykyään kun kaiken täytyy olla tasa-arvoista ym niin tavat ovat muuttuneet. Aviopuolisot ovat pääsääntöisesti tasavertaisia, molemmilla on päätösvaltaa kodin ja perheen asioihin. Kuulostaa varmaan tutulta ja normaalilta nykyään?

Toki on poikkeusperheitä, joissa toinen vanhemmista on esim narsisti ja alistaa muut perheenjäsenet. Näitäkin tapauksia löytyy niin uskovaisista kuin uskottomistakin.

Miksi siis kuvitellaan että vanhoillislestadiolaisten kodeissa olisi edelleen tämä vanhanaikainen meininki?? Kyllä mekin muutumme muun maailman mukana. Jotain rajaa noihin juttuihin, kiitos!!

Lestadiolaisten ahdinko lisääntynyt



Hanna Parviainen

13.3.2011 6:00 (Päivitetty 5.2.2012 17:38)



Vanhoillislestadiolaisten yhteydenotot Uskontojen uhrien tuki ry:hyn ovat lisääntyneet merkittävästi. Yhteydenoton syynä on usein vaikeus erota ryhmästä tai noudattaa ryhmän normeja.



Vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvät normit - kuten ehkäisyn, television katselemisen ja maallisen musiikin kuuntelun kiellot - hankaloittavat monen ryhmään kuuluvan elämää.



- En uskonut, että tällaisten normien noudattamatta jättäminen vie helvettiin. Erosin ryhmästä perheeni ja suvun järkytykseksi, mutta nyt olen vapaa, Sari, 32, kertoo

vl? Ja sanot tosissasi että vitsailu ja pelleily ja julkiset hellyydenosoitukset on kielletty? Mistä olet saanut moisen käsityksen? :O

joten turha yleistää. Kateutta heidän piireissään näyttää kukkivan aika lailla. voisko sitten johtua niistä 'pienemmistä piireistä'.

sanonut, etteivät onnellisia olisi. ;) Mä ainakin olen onnellinen, mutta kun oikein pysähtyy ja alkaa miettiä, niin aika vähissä ne viihteelliset puolet on. Ei sillä, että niitä tarvisi ollakaan. Mä olen ihan sinut elämäni kanssa ja pystyn ihan puolueettomastikin tätä arvioimaan. Ap.

avioliitto on pyhä. Avioliiton solmimiseen suhtaudutaan hiukan toisin kuin ei-uskovaiset.

Juhlat ovat hartaita ja vakavia, ei siellä laiteta jalalla koreasti. Olisi hyvä, jos joskus menisi vl-pari johonkin hääohjelmaan, niin näkisi ihmiset miten vl:t juhlivat. Pikkusievää huumoria ja puheita höystettynä uskonnollisilla yhteislauluilla.

avioliitto on pyhä. Avioliiton solmimiseen suhtaudutaan hiukan toisin kuin ei-uskovaiset.

Juhlat ovat hartaita ja vakavia, ei siellä laiteta jalalla koreasti. Olisi hyvä, jos joskus menisi vl-pari johonkin hääohjelmaan, niin näkisi ihmiset miten vl:t juhlivat. Pikkusievää huumoria ja puheita höystettynä uskonnollisilla yhteislauluilla.

Juhla kuin juhla, niin samalla kaavalla mennään. Tässä se vitsailemattomuus juuri näkyy. Asiat otetaan vakavasti ja joskus ehkä vähän liiankin vakavasti.

No, itse en ole lestadiolainen, enkä mitenkään muutenkaan uskonnollinen. Silti en käytä alkoholia, en värjää hiuksiani, en meikkaa (juhliin saatan laittaa ripsiväriä), en ole kiinnostunut musiikista, teatterissa olen käynyt viimeksi ehkä 10 vuotta sitten, oopperassa en koskaan. En osaa tanssia, eikä esim. häissäni ollut tanssia. Olen ollut lukioikäisestä asti saman miehen, enkä koskaan kenenkään muun, kanssa... Silti elämäni ei kyllä ole tippaakaan ilotonta tai ankeaa! Myöskään mikään taho (edes minä itse) ei sanele minulle näitä elämäntapoja, ne vain ovat luonnollisia mieltymyksiäni :).