Mieheni joutuu vankilaan. Aion valehdella lapsille..??

isälle on sattunut aika iso, monimutkainenkin virhe yrityksen asioissa, jota ei olisi saanut sattua, ja nyt isä joutuu kärsimään rangaistuksen siitä?



Kai sen miehenkin olisi tarkoitus tästä rangaistuksestaan oppia?



Jos ei opi, niin ota ero, oma mokansa.

Mieti nyt vähän, että mikä pyöritys alkaa koulussa ja miten opettajakin sitten suhtautuu teihin.

Rehellisyys ei aina kannata.

Sovitiin asia miehen ja tämän suvun kanssa, että niin on parempi. Isä oli mukamas ulkomailla töissä reilu puoli vuotta.

Meillä lapset oli 5- ja 7- vuotiaita tuolloin.

Tästä on kulunut jo viisi vuotta.

Oikeastaan se oli miehen ja tämän suvun toive ja kunnioitin sitä toivetta.

Ei olla kaduttu päätöstä.

Mies saa sitten joskus kertoa lapsille jos haluaa.

tuollaisten nälvimisten kautta ettei isä olekaan ulkomailla, vaan istuu vankilassa. En tänäkään päivänä tiedä mistä istui tuomiota mutta kolme villiä poikaa heillä oli ja sitten tajusivat kyllä isän olinpaikan. Ei häntä murhamiehenä pidetty (eikä sitä ihan varmasti ollutkaan) mutta perheellä oli outo leima ja sitä päiviteltiin jo lapsena.



En osaa oikein auttaa, kai se pitää miehen kanssa yhdessä pohtia ja analysoida. On kyllä järkyttävää jos perhe/suku hylkää tällaisessa kriisissä. Jokainen tekee virheitä, että minä ainakin antaisin anteeksi! Eikä me voida toisen puolesta tosiaan päättää millainen virhe se miehelle nyt sattuu.. näin nyt kävi? varmasti oppii.

jos lapsi esim teini-iässä saa selville, että häntä on huijattu ja vanhempien mielestä huijaaminen on siis oikein, hänen elämältään voi pudota pohja pois.



Tiedän esim vanhempia, jotka eivät ole kertoneet lapsilleen, että lapset ovat adoptiolapsia. Kun ovat saaneet tietää, on tullut pahoja ongelmia.

Itse tuossa tilanteessa päätyisin varmaan valehtelemaan lapsille että isä menee ulkomaille töihin. Lapset ovat vielä pieniä eivätkä tee mitään sillä tiedolla että isä on vankilassa. Ja miten kukaan lasten kaveri saisi tietää, eikö riski siihen ole aika pieni?

Kerroin lapselle missä hänen isänsä on ja lapsi halusi itse käydä esim.katsomassa isäänsä. Syytä en kertonut (syy oli pahoinpitelyt)



Poikani oli silloin 7-v. Asiasta keskusteltiin paljon meillä kotona ja asiallisesti yritin vastata lapseni kysymyksiin.

Kerroin myös sen että muiden lasten vanhemmat eivät välttämättä anna lastensa leikkiä kanssasi ym jos kerrot missä isäsi on. Lapseni päätti olla kertomatta.Tosin lapseni opettajalle asian kerroin.



Mielestäni lapsesi ovat siinä iässä että heillä on "oikeus" tietää, ja ehkä itsekkin yllätyt kuinka he asiaan suhtautuvat..



Luulisi että lapset haluavat isäänsä nähdä kuitenkin puolen vuoden aikana?



Mutta jaksamista sinulle vaikeaan tilanteeseen ja päätökseen ...

Itse selitin vankilaan joutumista lapsilleni vähän aikaa sitten (en tosin omakohtaisten syiden takia vaan yleisellä tasolla). Selitin asian niin, että vertasin sitä omaan kurinpitooni kotona. Jos ei noudata sääntöjä, joutuu rangaistukseksi jäähylle. Aikuisten maailmassa säännöt ovat lakeja ja vankila on ikäänkuin yhteiskunnan jäähy aikuisille, jotka eivät tottele näitä sääntöjä. Jos tekee pienen tyhmyyden voi saada sakkoja, mutta jos tekee ison tyhmyyden, joutuu isolle jäähylle vankilaan. Aika tärkeä pointti mielestäni on myös muistuttaa, että lapset eivät voi joutua vankilaan. Ja tietysti se, että isän tyhmyydet eivät ole lapsen vika, eivät edes vaikka kaverit niin väittäisivät.

Siskon mies istui vankilassa jostain pienestä varkaudesta tai kioskin rikkomisesta tms. Tuomio ei pitkä ollut. Sisko valehteli alle kouluikäiselle lapselleen että isi on ulkomailla töissä.



Suosittelen sitä sinullekin.

Se, että kerrot totuuden, ja lapset eivät saa kertoa sitä muille - se on aivan liian iso taakka kannettavaksi noin pienille lapsille !! Ehkä joku teini-ikäinen, 15 v, osaa ja jaksaa tommosen asian ja salaisuuden kanssa, mutta ei noin pienet.



Meidän perhe joutui kantamaan pienempää häpeää: meistä tehtiin lastens.ilmoitus, jonka ahdistava, asenteellinen selvitys (siis pelkkä selvitys!) kesti puoli vuotta. Tottakai 8 v lapsi siitä tiesi, kun sossujen kuulusteltavaksikin joutui. Tilanne oli jokapäiväisenä keskuudessa kotona. Jouduin sanomaan, ettei tästä saa puhua muille, ja perustelin miksi, ja lapselle oli todella ahdistavaa ja vaikeaa paitsi nähdä minun pelko ja ahdistus tilanteessa, myös joutua pitämään sisällään salaisuutta.



Lapset varmaan näkevät sinun ahdistuksesi ja ikäväsi, pelkosi. Kun valehtelet että isä on ulkomailla, ja se kaikki sinun käyttäytymisesi johtuu ikävästä ja siitä, ettet olisi halunnut että hän lähtee, mutta työt velvoittivat... jne .. lapsilla on kannettavaan vain kaksi taakkaa: ikävä ja sinun ikäväsi.

Salaamisen taakka jää sinulle, lapsille se on liian paljon.



Lisäksi, tuon ikäiset kyllä " tajuaa", että vankila on kamalien rikollisten ja rosvojen paikka, ilkeät ihmiset siellä vain istuu.. ja se, että oma isä olisi sellainen.. se on liian paljon.



JOS lapset jostain kuulevat totuuden, voit kertoa heille sitten miksi sinä valehtelit. Ja voit kertoa lapsille totuuden sitten, kun ovat niin isoja että jaksavat ymmärtää asioita.

Itse selitin vankilaan joutumista lapsilleni vähän aikaa sitten (en tosin omakohtaisten syiden takia vaan yleisellä tasolla). Selitin asian niin, että vertasin sitä omaan kurinpitooni kotona. Jos ei noudata sääntöjä, joutuu rangaistukseksi jäähylle. Aikuisten maailmassa säännöt ovat lakeja ja vankila on ikäänkuin yhteiskunnan jäähy aikuisille, jotka eivät tottele näitä sääntöjä. Jos tekee pienen tyhmyyden voi saada sakkoja, mutta jos tekee ison tyhmyyden, joutuu isolle jäähylle vankilaan. Aika tärkeä pointti mielestäni on myös muistuttaa, että lapset eivät voi joutua vankilaan. Ja tietysti se, että isän tyhmyydet eivät ole lapsen vika, eivät edes vaikka kaverit niin väittäisivät.

T. 40

meillä asui naapurissa taparikollinen, joka oli tasaisin väliajoin "työmatkalla".

Kaikille naapurustossa oli selvää mikä oli homman nimi. Alkoi lapsilla olemaan tukalat oltavat kun naapuruston muksutkin tiesivät totuuden ja lapsiparat inttivät iskän työmatkoista..ei hyvä.

Lisäksi, tuon ikäiset kyllä " tajuaa", että vankila on kamalien rikollisten ja rosvojen paikka, ilkeät ihmiset siellä vain istuu.. ja se, että oma isä olisi sellainen.. se on liian paljon.



Ehkä jos asenne on tuo niin kannattaakin valehdella..

Valitettavasti ihmiset tekevät virheitä ja jotkut sovittavat virheensä vankilassa.

Pelkään kaatavani lasten selkään suuren taakan, jos kerron heille. He kuvittelevat vankilan tyyliin jonkinlaiseksi "kidutuspaikaksi"..

Omat vanyhempani olivat aikanaan mielisairaalassa. Siitä ei kotona puhuttu, mutta aavistin jotain olevan pielessä. Puhumattomuus on pahasta. Minäkin opin valitettavasti salaamaan vaikeita asioita ja sehän tietää myöhemmin ongelmia.

Eiköhän sinne vankilaan pääse joskus vierailulle. Lapset mukaan vierailemaan niin näkevät millainen paikka se oikeasti on. Jotkut koulukaverit (ja niiden vanhemmat) saattavat pelästyä ja vieroksua. Mutta voi olla niinkin, että joidenkin koulukavereiden, etenkin poikien, mielestä vankila on jotain jännää ja siistiä ja lapset saattavat saada joidenkin silmissä jopa enemmän respectiä jollain kierolla tavalla.

Pelkään kaatavani lasten selkään suuren taakan, jos kerron heille. He kuvittelevat vankilan tyyliin jonkinlaiseksi "kidutuspaikaksi"..

Omat vanyhempani olivat aikanaan mielisairaalassa. Siitä ei kotona puhuttu, mutta aavistin jotain olevan pielessä. Puhumattomuus on pahasta. Minäkin opin valitettavasti salaamaan vaikeita asioita ja sehän tietää myöhemmin ongelmia. Eiköhän sinne vankilaan pääse joskus vierailulle. Lapset mukaan vierailemaan niin näkevät millainen paikka se oikeasti on. Jotkut koulukaverit (ja niiden vanhemmat) saattavat pelästyä ja vieroksua. Mutta voi olla niinkin, että joidenkin koulukavereiden, etenkin poikien, mielestä vankila on jotain jännää ja siistiä ja lapset saattavat saada joidenkin silmissä jopa enemmän respectiä jollain kierolla tavalla.

Joo. Lapset ovat koulussa suosittuja ja kaveripiirissään myös, saavat tosi paljon rispecitä: sun faija on linnassa, jes, tosi kova kundi, kenet se hakkas, tappoko se jonkun, mäkin aion sit isona hakata jonkun tyypin ni pääsen lusimaan, potkiko päähän ja tälleen, kato hei, vai ampukse.. ootsa mun paras kaveri.

Lisäksi, tuon ikäiset kyllä " tajuaa", että vankila on kamalien rikollisten ja rosvojen paikka, ilkeät ihmiset siellä vain istuu.. ja se, että oma isä olisi sellainen.. se on liian paljon. Ehkä jos asenne on tuo niin kannattaakin valehdella.. Valitettavasti ihmiset tekevät virheitä ja jotkut sovittavat virheensä vankilassa.

Kyllä. Ihmiset tekee virheitä. Mutta ihian kaikkea ei tarvitse lasten kannettavaksi laittaa.

Minun isälläni oli koko minun lapsuuteni ajan jotain hämäräpuuhia.

Vaista lähes täysi-ikäisenä ne selvisi minulle.

vuoden vanhempi sisko ja 3 vuotta vanhempi veli olivat tienneet koko ajan.

Heille isä oli sanonut: jos ovikello soi, ja poliisit tulee ja haluaa katsella paikkoja, TÄTÄ kaappia ei heille näytetä.

Kyseessä oli keittiössä pieni yläkaappi, jossa tavaroiden takana oli läjäpäin tupakkakartonkeja, mistä lie isä niitä saanut, möi pimeänä eteenpäin kuitenkin.

Minä olin iloinen,e tten saanut tietää tästä mitään, että elin lapsuuteni viattomana. Se, että tietää maailman kovuuden ja pahuuden jo liian varhain, että on salattavaa - tai sitten ei - minä olen ollut suojassa, siskoni ei, ja kyllä se meissä näkyy edelleen.

Kyllä lörpöttelevä osaa pitää omana tietonaan kun kertoo, ettei kannata kertoa kaikille, koska joku voi kiusata, että puhutaan siitä sitten kotona.



Lapsilla on oikeus käydä tapaamassa isäänsä vankilassa. Ikävä on paljon pahempi jos isä on "ulkomailla" eikä sitä saa nähdä. Miehesi on tosin istumassa vain puoli vuotta, mutta silti. Lapselle se on pitkä aika.



Mulla on yksi kaveri, jonka 10-vuotiaalle tytölle on kerrottu, että isä on kaksi vuotta maailmanympärysmatkalla töiden takia. Tyttö on kuitenkin selvästi kuullut jostain ja on tietoinen isän oikeasta olinpaikasta. Nyt näyttää siltä jatkuvasti, että on paha mieli koko ajan ja äitinsä mieliksi vaan teeskentelee, että isä on Etelänavalla.



Suosittelen, että kerrot, vaikkei kukaan kaveripiirin vanhemmista tietäisi totuutta. Salailu ja valehtelu on ahdistavaa pidemmän päälle.



Mun isä oli tutkintavankeudessa aikoinaan 2 kuukautta ja se oli kamala shokki. Onneksi äiti kuitenkin kertoi totuuden, eikä väittänyt että iskä vaan katosi jonnekin maailmalle.

meillä asui naapurissa taparikollinen, joka oli tasaisin väliajoin "työmatkalla".

Kaikille naapurustossa oli selvää mikä oli homman nimi. Alkoi lapsilla olemaan tukalat oltavat kun naapuruston muksutkin tiesivät totuuden ja lapsiparat inttivät iskän työmatkoista..ei hyvä.

Huomaa että et ole kovin hyvin asioista perillä, sillä jos ap:n mies on syyllistynyt talousrikoksiin, ei kyseessä ole mikään keikka jonne lähdetään säkki selässä ja sorkkarauta kädessä.

Jos yhtään olet seurannut uutisointia talousrikoksista, ihminen voidaan tuomita esim tuomareiden äänestyksellä rangaistukseen asiasta, joka ei ole niin yksiselitteinen. Esim Ilkka kanerva synttärijuhliensa rahoituksesta ym ym.

meillä asui naapurissa taparikollinen, joka oli tasaisin väliajoin "työmatkalla". Kaikille naapurustossa oli selvää mikä oli homman nimi. Alkoi lapsilla olemaan tukalat oltavat kun naapuruston muksutkin tiesivät totuuden ja lapsiparat inttivät iskän työmatkoista..ei hyvä.

Huomaa että et ole kovin hyvin asioista perillä, sillä jos ap:n mies on syyllistynyt talousrikoksiin, ei kyseessä ole mikään keikka jonne lähdetään säkki selässä ja sorkkarauta kädessä. Jos yhtään olet seurannut uutisointia talousrikoksista, ihminen voidaan tuomita esim tuomareiden äänestyksellä rangaistukseen asiasta, joka ei ole niin yksiselitteinen. Esim Ilkka kanerva synttärijuhliensa rahoituksesta ym ym.

mieheni istui pahoinpitelystä 9kk ja vanhin lapsi oli silloin 2v ja toista odotin.Hän tosin istui avovankilassa ja kun kävimme katsomassa häntä niin poika ei mieltänyt paikkaa vankilaksi.Nyt vanhimman ollessa 9v niin odotan koko ajan sitä hetkeä kun joku on koulussa tai muualla möläyttänyt asian hänelle.Asumme pienellä paikkakunnalla ja hänen (ja meidän) asiansa kyllä tiedetään.



Mutta jos asia joskus lapsille selviää niin aiomme toki rehellisesti asiasta kertoa,voi olla että kerromme juoruja ennen itsekin kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja näitä ymmärtämään.



Jos olisin asemassasi en välttämättä kertoisi lapsille.Meillä ainakin 6v paisuttelee joka asiaa ja höpöttää omiaan niin että hänen omassa mielessään juttu paisuisi niin isoksi ettei kukaan välttämättä enää uskoisi..Kerro sitten kun/jos asia tulee ilmi jostain.Ei lasten tarvitse tietää kaikkia aikuisten juttuja.

Ja mielestäni vankilassaoloa ei voi rinnastaa adoptiovanhemmuuteen?? Aivan eri asiat.

tiesi rikoksiaan tehdessä, että lapset ja puoliso joutuvat niistä kärsimään ja silti teki rikoksen:(.. Turhaan suojelet tuollaista miestä joka ei lapsistaan välitä. Mies teki itse vapaaehtoisen valinnan onko rehellinen vai rikollinen