Lue keskustelun säännöt.
vauva ja kaksivuotias, miten selvitä päivistä?
11.08.2012 |
Meillä siis näin. Kaksivuotias ei suostu nukkumaan päikkäreitä ja on koko ajan ulkona ja minä juoksen vauvan kanssa tissit paljaana perässä. Joka päivä lähdetään autolla leikkipuistoon, rannalle, käydään lenkillä(kävelee1-2km). Kotityöt jää tekemättä, ruoat lämmitetään mikrossa. Tänään hajosi pinnasänky, tosin nyt nukkuu siinä.Illalla nukahtaa hyvin puoli kahdeksan maissa ja nukkuu seitsemään, puoli kahdeksaan, yöllä käy korkeintaan kerran pissillä ja sitten jatkaa taas uniaan.
Kommentit (57)
on selkeästi kyse huomion hakemisesta. Kuten itsekin sanoit, leikki lattialla meni hyvin kunnes aloit imettää vauvaa. Kaksivuotiaasi on huomanut että pahanteolla saa äidin huomion napattua vauvalta tehokkaasti. Lapselle kun on aivan sama onko huomio positiivista vai negatiivista, kunhan sitä saa. 2 vuotias on kuitenkin vielä pieni, ja hänellä on hätä kun äidin ennen jakamaton huomio menekin nyt pitkälti vauvalle.
Meillä on myös juuri 2 täyttävä, ja 3,5 kk vauva. Ne imetyshetket on monesti juuri haastavia kun pitäisi samalla huomata sitä isompaa. Itse yritän, ainakin teoriassa, huomata isompaa myös imetyksen aikana ja muuta puuhaillessani. Joskus suostuu lukemaan kirjoja, joskus laulaa, välillä turvaudun Yle areenan lastenohjelmiin. Joskus yritän imettää vauvaa 2 v sylissä :D
Toinen mikä tuntuu jossain määrin toimivan, on negatiivisen huomion minimointi ja positiivisen huomion korostaminen. Jos lapsi kokee saavansa hyvää huomiota helpolla, hänen ei tarvi tehdä pahuuksia sitä saadakseen.Noin siis teoriassa, ja joskus käytännössä. Mukaan mahtuu toki niitäkin päiviä kun vauva söisi koko ajan, torkahtelee vain sylissä ja ainoat vauvattomat hetket menee 2 v pahimpien keksintöjen jälkiä siivoten. Kun olet ollut ikuisuuden hereillä ja silti kello on vasta 11.
Tsemppiä sinulle pienten kanssa, kyllä ne siitä kasvaa isommiksi päivä kerrallaan ja sitä myöten elämä taas helpottaa. Unohda nuo "mitäs hankit pienellä ikäerolla"-kommentit. Pieni ikäero on rikkaus, kunhan ensimmäisestä vuodesta selvitään. Toista tehdessä sinulla oli vielä helppo pieni eikä kokemusta muusta, et voinut tietää mitä uhmaava 2-vuotias pahimmillaan voi olla.
ylempänä, mutta en jaksanut näin hienosti kirjoittaa. Pointti on kuitenkin, että jos vaikka kokeilisit näitä "meidän eväitä", koska me ollaan myöskin koettu tuo. Ei siinä ainakaan häviä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on selkeästi kyse huomion hakemisesta. Kuten itsekin sanoit, leikki lattialla meni hyvin kunnes aloit imettää vauvaa. Kaksivuotiaasi on huomanut että pahanteolla saa äidin huomion napattua vauvalta tehokkaasti. Lapselle kun on aivan sama onko huomio positiivista vai negatiivista, kunhan sitä saa. 2 vuotias on kuitenkin vielä pieni, ja hänellä on hätä kun äidin ennen jakamaton huomio menekin nyt pitkälti vauvalle.
Meillä on myös juuri 2 täyttävä, ja 3,5 kk vauva. Ne imetyshetket on monesti juuri haastavia kun pitäisi samalla huomata sitä isompaa. Itse yritän, ainakin teoriassa, huomata isompaa myös imetyksen aikana ja muuta puuhaillessani. Joskus suostuu lukemaan kirjoja, joskus laulaa, välillä turvaudun Yle areenan lastenohjelmiin. Joskus yritän imettää vauvaa 2 v sylissä :D
Toinen mikä tuntuu jossain määrin toimivan, on negatiivisen huomion minimointi ja positiivisen huomion korostaminen. Jos lapsi kokee saavansa hyvää huomiota helpolla, hänen ei tarvi tehdä pahuuksia sitä saadakseen.
Noin siis teoriassa, ja joskus käytännössä. Mukaan mahtuu toki niitäkin päiviä kun vauva söisi koko ajan, torkahtelee vain sylissä ja ainoat vauvattomat hetket menee 2 v pahimpien keksintöjen jälkiä siivoten. Kun olet ollut ikuisuuden hereillä ja silti kello on vasta 11.
Tsemppiä sinulle pienten kanssa, kyllä ne siitä kasvaa isommiksi päivä kerrallaan ja sitä myöten elämä taas helpottaa. Unohda nuo "mitäs hankit pienellä ikäerolla"-kommentit. Pieni ikäero on rikkaus, kunhan ensimmäisestä vuodesta selvitään. Toista tehdessä sinulla oli vielä helppo pieni eikä kokemusta muusta, et voinut tietää mitä uhmaava 2-vuotias pahimmillaan voi olla.
Itse toimin kuopuksen kanssa siten, että vauva liinaan ja normaalia elämää isompien (2- ja 4-v) kanssa.
Vauva sopeutuu muun perheen rytmiin eikä isommat joutuneet menettämään äitiään vauvalle kun kädet oli koko ajan vapaana.
Lisäksi ovet lukkoon ja kaikki vaaranpaikat ja mahdolliset tuhottavat kohteet pois! 2-vuotiaan ei pidä päästä yksin ulos!!!
Jos 2-v ei nuku päiväunia niin lepohetki olisi silti hyvä pitää, meillä jokaisen oli pakko olla omassa sängyssä lepäämässä.
Lapsikin menee ylikierroksille jos koko päivä on yhtä juoksua ja aktiviteettia.
Yöllä 9-10h ja päikkäreitä pari tuntia.
"yläpuolella kirjoittaneelle" vierailijalle; totta puhut! Kerrankin joku ymmärtää. Täytyy tosiaan ottaa itseään niskasta kiinni väsymyksestä ja "ulkona helpommalla pääsemisen" sijaan ja rauhoittaa elämää kotiin. Varmasti parin viikon "jankutus" ja takaisinraahamiskuurilla tilanteemme helpottuu. Ja esikoinen menee kouluun ja iltapäiväkerhoon. Ja kolmen lapsen äitinä jo tietää että yksikin kuukausi jo muuttaa lasta, tämä ei ole ikuista:).
Ja oman tyylin kertojalle; sun taaperosi nukkuu päikkärit, meilläkin jos nukkuu päikkärit niin iltaunille mennään myöhemmin, mutta ilman päikkäreitä 10-11 tunnin yöunilla ei lapsi jaksa enää illasta valvoa ja kontrolloida yhtään omaa käytöstä, josta alkaa seurata vaaratilanteita. En tiedä kulminoituuko tämä kaikki kasvuun; uhmaikä, toukokuussa sanavarastoon ilmestyivät sanat minä, minun ja minä ite ja liikunnallinen, motorisesti taitava lapsi. Yleensä leikkipuistoissa kaikki, mukaanlukien perhepäivähoitajat ajattelevat hänen olevan jo kolme vuotta täyttänyt.
Tottakai taapero haluaa tehdä itse asioita ja pettyy helposti, mutta uhmaamista ei välttämättä tarkoituksella harjoita. Meillä on kauhean vahvatahtoinen taapero, jonka kanssa huumorilla pötkii pitkälle, mutta pienikin väsymys tekee tepposia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että taapero viihtyi niissä. Srk:n perhekerhoon hänet saattoi jättää tätien kanssa ja sain aikaa kaksin vauvan kanssa. Kotipihalla lapsi vain keksi asioita, joita en halunnut hänen tekevän. Muut äidit on usein ihan tavallisia naisia. Ainakin suuri osa heistä.
Näin yleisesti keskusteluun: Meillä on yksi lapsi, jota pitää kasvattaa aika reippaalla kurilla, vain siten hän on suunnilleen rauhallinen ja luottavainen. Perheen muut lapset lentelisivät seinille moisesta.
varmasti ihan hyvä vinkki tuo "rauhoittaa elämää kotiin" mutta itse en olisi niin voinut lasteni kanssa tehdä. En lasten takia, vaan itseni... Se olin minä, joka alkoi hyppiä pitkin seiniä, jollen päässyt päivittäin "ihmisten ilmoille". En kestänyt kotiäitiydessä juuri sitä seinien sisällä oloa, ja ikuista palikkatornin rakennusta ja muovailuvahan läästintää... jo kotipihalla alkoi happi kulkea paremmin, vielä paremmin leikkipuistossa ja kerhoissa ja kahviloissa...
Kai se taapero voi olla ilmankin jotain "kultakalat lammessa ui - hui... lässyn lässyn" - laulantaa, mutta se onkin äitejä varten. Että samassa liemessä tässä ollaan ja yhdessä tässä nyt selvitään tästä
järjestystä elämään. Ei se nin kaoottiista voi olla jos aikuinen määrää tahdin.
Onko sulla kotitöiden organisoinnissa ongelmaa? 2 v. nukkuu tosi hyvin, eli mikä se ongelma oikein on? KYllä 2 v. pystyy jo seurailemaan kun sinä teet kotitöitä, ei lasta tarvitse koko ajan viihdyttää. Vayva siteriin ja toinen katsomaan puuha-peteä ja itse kotihommiin ripeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun pitäisi jaksaa olla vahva. Sun 2-vuotias voi olla mustis siitä huomiosta, mitä vauva nyt saa, ja sen takia protestoi karkailemalla ulos tms. En kyllä tajua miten se onnistuu, mutta.. Mä nyt tässä ajattelen, että Sinä olet äiti, ja lapset on lapsia eli kontrolli on sun vastuulla. Ota se 2-vuotias mukaan niihin kotihommiin, sen ikäinen ymmärtää jo mainiosti puhetta. Juttele lapselle paljon, niin siinä sanavarastokin kasvaa.
Hoitakaa vauvaa "yhdessä", anna lapselle pieniä tehtäviä, joista kiität (ja ehkä palkitset). Kerrot lapselle, että ensin laitetaan tää ruoka ja syödään, ja sitten mennään ulos. Siis kaikkea tuollaista...No, siis en ole mikään superkasvattaja, mut noin mä selvisin.
Mulla on siis 7 lasta, joilla on välillä ollut pieniä ikäeroja. Siis mulla oli poika s. 1991 ja tyttö 1992 sekä poika 1997 ja tyttö 1998 eli noissa oli ikäerot 1 v 5 kk. Ja mulla oli ennestään jo lapsia. Joten jos minä selvisin, niin kyllä sinäkin.
Tsemppiä, Ap ja muista, että lapset ovat pieniä vain kerran, kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa ;)
ja hävettää nähdä toi teksti täällä. En viljele sanaa "siis" puheessani, mutta tuossa se taitaa toistua 10 kertaa :D
Hyvää sunnuntaita, Ap:lle ja muille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tossa nyt on niin VAIKEAA?
Päikkäriä päivät pitkät ja sitten kun jotain pitää vähänkin tehdä niin voi että on vaikeeta.
Olisit ajatellut ajoissa.
Kuka käski tehdä pentuja tota tahtia JOS se kerran on niin kamalan kamalaa?
Hanki harrastus ja mene töihin!
Mikä tossa nyt on niin VAIKEAA?
Päikkäriä päivät pitkät ja sitten kun jotain pitää vähänkin tehdä niin voi että on vaikeeta.Olisit ajatellut ajoissa.
Kuka käski tehdä pentuja tota tahtia JOS se kerran on niin kamalan kamalaa?Hanki harrastus ja mene töihin!
Montakos lasta sulla on ja millä ikäerolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tossa nyt on niin VAIKEAA?
Päikkäriä päivät pitkät ja sitten kun jotain pitää vähänkin tehdä niin voi että on vaikeeta.Olisit ajatellut ajoissa.
Kuka käski tehdä pentuja tota tahtia JOS se kerran on niin kamalan kamalaa?Hanki harrastus ja mene töihin!
Montakos lasta sulla on ja millä ikäerolla?
pitää vain yrittää jaksaa. En stressaa enää siivoamisesta tai ruoanlaitosta. Meillä ei ole luututtu yli kuukauteen ja sängynalusen villakoirat ovat niin isoja että niitä voisi pian alkaa myymään:). Kerron vielä tämänpäiväisestä; klo 17-17.45 olimme sisällä, lukitsin ovet. Pyysin kaksivuotiaan leikkihuoneeseen, otin vauvan mukaan lattialle ja leikimme noin kaksikymmentä minuuttia. Rupesin imettämään lattialla ja kaksivee lähti vessaan. Imetin rauhassa ja en huolestunut kaksiveestä kun pahoja kolinoita ei kuulunut; istui vessan lattialla kasvovesipurkin ja vanulappujen kanssa, oli ravistellut koko purkin pitkin vessaa.mutta leikki rauhallisesti paikoillaan. koko vessan peilikaappi oli tyhjennetty lavuaariin.
Se esikoinen tekee tihujaan saadakseen huomiota ja taas se huomionhaku johtuu mustasukkaisuudesta. Vietä enemmän aikaa sen esikoisen kanssa _kahdenkesken_. Vauva isälle ja alat viettämään joka ikinen päivä kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa.
Lapsi siis hakee huomiota tekemällä tihujaan, koska kokee ettei saa haluamaansa huomiota muutoin tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten pärjätä vauvan ja 1vuotiaan kanssa?
Teillä onneksi lapsi nukkuu yöt hyvin :)
Siis oletteko miten paljon ulkona?
Meidän 1 vuotias kävelee, tai pikemmin juoksee ulkona, joten ulkoilemme ainoastaan aidatulla alueella, josta ei pääse karkuun.
Toisinaan hän istuu rattaissa ja vauva on kantoliinassa.
Ota se kaksi vuotias mukaan kotitöiden tekoon, anna imuri tai rätti käteen ja sano että nyt siivotaan. Tai anna vaikka pyykkipoikia ja sano että lajittelee värin mukaan...
Näin meillä on ainakin helpompaa kun ottaa lapset mukaan kotitöihin ja ruoan tekemiseen.
Tsemppiä elämään...
on selkeästi kyse huomion hakemisesta. Kuten itsekin sanoit, leikki lattialla meni hyvin kunnes aloit imettää vauvaa. Kaksivuotiaasi on huomanut että pahanteolla saa äidin huomion napattua vauvalta tehokkaasti. Lapselle kun on aivan sama onko huomio positiivista vai negatiivista, kunhan sitä saa. 2 vuotias on kuitenkin vielä pieni, ja hänellä on hätä kun äidin ennen jakamaton huomio menekin nyt pitkälti vauvalle.
Meillä on myös juuri 2 täyttävä, ja 3,5 kk vauva. Ne imetyshetket on monesti juuri haastavia kun pitäisi samalla huomata sitä isompaa. Itse yritän, ainakin teoriassa, huomata isompaa myös imetyksen aikana ja muuta puuhaillessani. Joskus suostuu lukemaan kirjoja, joskus laulaa, välillä turvaudun Yle areenan lastenohjelmiin. Joskus yritän imettää vauvaa 2 v sylissä :D
Toinen mikä tuntuu jossain määrin toimivan, on negatiivisen huomion minimointi ja positiivisen huomion korostaminen. Jos lapsi kokee saavansa hyvää huomiota helpolla, hänen ei tarvi tehdä pahuuksia sitä saadakseen.
Noin siis teoriassa, ja joskus käytännössä. Mukaan mahtuu toki niitäkin päiviä kun vauva söisi koko ajan, torkahtelee vain sylissä ja ainoat vauvattomat hetket menee 2 v pahimpien keksintöjen jälkiä siivoten. Kun olet ollut ikuisuuden hereillä ja silti kello on vasta 11.
Tsemppiä sinulle pienten kanssa, kyllä ne siitä kasvaa isommiksi päivä kerrallaan ja sitä myöten elämä taas helpottaa. Unohda nuo "mitäs hankit pienellä ikäerolla"-kommentit. Pieni ikäero on rikkaus, kunhan ensimmäisestä vuodesta selvitään. Toista tehdessä sinulla oli vielä helppo pieni eikä kokemusta muusta, et voinut tietää mitä uhmaava 2-vuotias pahimmillaan voi olla.
Mitenhän ne kaksosten äidit selviää???
Itselläni on kaksoset ja kaverillani taas pienellä ikäerolla lapset. Kyllä sanon että minulla on helpompaa kuin kaverilla, koska kaksoset eivät ole mustasukkaisia toisistaan. Kaverin taapero on taas selvästi mustasukkainen pikkusisarestaan ja temppuilee saadakseen huomiota.
Minulla tuota ongelmaa ei ole. Kaksoset ovat nyt taaperoita ja vaikka he ehtivät kaikkialle, eivät he kilpaile huomiosta koska ovat tottuneet siihen että heidän täytyy se huomio jakaa keskenään.
tutkimus joka oli lehdessä taannoin seanoi että lapsi tarvitsee n.5v asti lepohetken jopa nukkumista. aivojen kehityksen kannalta.
tässä linkki siihen päin:
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/jokainen-paivakoti-ik…
ps.ap pelkästään 2v. kanssa palaa käpy kun uhma-aika kohtaa.
Meillä ikäeroa 1v 2kk. Säilytin esikoisen rytmin ja mukautin vauvan samaan, koska muista rytmeistähän pieni ei tiennyt. Pikku hiljaa kaikki alkoi saada järkevän muodon, ja luulenpa että taaperolle on ensisijaisen tärkeää päivien ennakoitavuus ja rutiinit. Ei tee pahojaan niin helposti kun tietää että kohta pääsee puistoon riehumaan. Mun mies lähti ja lähtee edelleen töihin klo 7 ja palaa klo 21, joten aika yksin joutuu selviämään.
Esimerkki päivästä kun vaavi oli 1-2 kk:
klo 7 esikoinen herää, vaavi jatkaa unta -esikoiselle superpaljon huomiota ja aamupala
klo 8 vaavi herää, imetystä lattialla, esikoiselle samalla jutellen ja leikkejä kommentoiden
klo 10 vaavi ulkokamppeisiin ja valmiiksi vaunuihin, nukahtaa sinne --> esikoiselle välipalaa ja sitten ulkokamppeisiin
klo 10.30 - 12.00 puistossa, vaavi nukkuu osan ajasta jolloin paljon leikitystä isomman kanssa, kun vaavi herää, kulkee sylissä, imetystä
klo 12.30 esikoiselle lounas ja nukkumaan
klo 13.00 vaavin imetystä ja leikitystä, nukkumaan
klo 15 heräilyä, ruoka esikoiselle, samalla vaavi tississä kiinni
klo 16-18 leikkiä sisällä, vauvalle masulla oloa ja isommalle höpötystä, välipalaa
klo 18-19 vielä ulos, vaavi nukkuu pienen pätkän vaunuissa
klo 19-20 iltapala, esikoinen eka nukkumaan, sitten tuutulauluja ja samalla vauvan imetystä, lopuksi vauva nukkumaan.
Summa summarum: kun autoin esikoista syömään, imetin samalla vauvaa. Se oli välillä melkoista taiteilua, mutta järkeenkäypää siinä mielessä, että kaikki söi yhtä aikaa pöydässä. Välillä lasten päiväunet meni ristiin, mutta se oli toisaalta hyvä, että molemmat saivat olla hetken aivan yksin äidin huomion kohteena.
Nyt esikoinen on 2-vuotias ja pienempi 10 kk. Kotityöt saan tehtyä niin, että pyydän esikoista mukaan tyhjentämään astianpesukonetta ja annan rätin, jolla saa pyyhkiä pöytiä. Pyrin siihen, että lelut korjataan omiin koreihin aina leikkien jälkeen, jotta kotona ei vallitsisi kaaos. Sekin on oikeastaan yksi leikki, että duplot kerätään takaisin pussiin. Jos esikoinen tahallaan pudottelee esim. leipää lattialle, pyydän häntä keräämään ne pois ruuan jälkeen, ja hän myös kuivailee välillä mattoa, jos on kaatanut maitoa siihen.
Muista: se sama uteliaisuus, mikä ajaa taaperon tekemään "pahojaan", saa hänet oppimaan kaikki tarvittavat taidot mitä elämässä tarvitsee. Niitä pitää yrittää valjastaa oikeisiin tarkoituksiin, ja lapsi kyllä haluaa onnistua ja kuulla tehneensä jotain oikein ja hienosti.
Voimia sulle! Kyllä se helpottaa, ja pikkuhiljaa kun vauvan kanssa alkaa muodostua jotain rytmiä, niin avot! Aika menee tosi nopeasti, mikä on aika surullista oikeestaan. Eikä kukaan ole vielä kuolinvuoteellaan harmitellut, että olispa pitänyt tehdä enemmän kotitöitä silloin, kun lapset oli pieniä...
kuten yllä on jo sanottukin.
Kannattaisiko kuitenkin laittaa noin vilkas ja oma-aloitteinen esikoinen päiväkotiin puolipäiväiseksi? Vauvan syntymä on pakottanut hänet joka tapauksessa itsenäistymään aiemmin, ja tarhassa hän saisi ainakin kavereita. Sitten kun hän olisi kotona, joku muu hoitaisi vauvaa ja olisit enemmän taaperon kanssa.
7-vuotiaskin on muuten aika pieni vielä, oletko kysynyt miltä hänestä tuntuu, kun sinulta ei enää riitä huomiota hänelle lainkaan?
ja alusta asti sujunut hyvin. Esikoinen on nyt 3,5 vuotias, ja nukkuu edelleen päikkärit, ja tuolloinkin nukkui siis aina 12-14 unet, jolloin minäkin sihtailin vauvan kanssa unille.
Turvauduin Postimies Pateen melko paljon ihan alussa, poika tykkäsi katsoa pätkän sillä aikaa kun imetin vauvaa. Meillä oli myös sellaisia leluja, jotka sai käyttöön vain imetyksen aikaan silloin tällöin, eli viihtyi niidenkin kanssa.
Ap:llä ei ilmeisesti ole omakotitaloa, joten sehän vähän tietty rajoittaa... ja meidän esikoinen on rauhallinen, joten tykkäsi mieluusti touhuta hiekkalaatikolla, ja minä sain imettää vaikka pihakeinussa.
Miksi muuten esikoisesi ei nuku päikkäreitä, ap? Eikö osaa rauhoittua, vai eikö vain nukuta? Pidät kai kiinni kuitenkin siitä, että vaikkei nukkuisikaan, käytte hämärässä huoneessa tunnin verran lueskelemassa ja lepäämässä... Tuon ikäinen mielestäni tarvitsisi kyllä päivälevon, tai käy herkästi ylikierroksilla.
Pihapuuhien lisäksi esikoinen teki ne kotityöt kanssani, eli ripusti pyykkiä, imuroi omalla pikkuimurilla tai rikkaimurilla, leikki vispilöillä ja kulhoilla keittiössä kun laitoin ruokaa jne. Siten viihtyi tosi hyvin.
Minusta ei varmaan ole kauheasti kyllä apua, kun en ole koskaan kokenut omien lapsieni ikäeroa hankalana. Johtuneeko sitten melko rauhallisista lapsista...