vauva ja kaksivuotias, miten selvitä päivistä?

aamupala, päiväruoka, välipala, iltaruoka ja iltapala rytmittävät päivää. Jos kaksivee on sisällä se vain tuhoaa ja huutaa. Ei leiki, ei katso telkkaria. Kiipeilee joka paikkaan, keittiötasoille, lavuaareihin, kirjahyllyyn. Viihtyisi kyllä esim. suihkussa lotraten saippuoilla tms. Kun sisällä kiellän koko ajan ja yritän ohjata johonkin hyväksyttävään alkaa lyömään, huutamaan juoksentelemaan, hajoittamaan. Ja se ei mene ohi tunnissa tai kahdessa ja pidempään en pysty. Siksi olemme ulkona kun se on niin paljon helpompaa. Ja tämä on ihan totta; juoksenko oikeasti talvellakin ulkona sen perässä? Tämä alkoi toukokuun lopussa, siihen asti oli aika helppokin lapsi, liikkuvainen kylläkin.

kun on vähä isompi, voisit viedä tutkimuksiin ettei ole mistään adhd:sta kyse. Ihan todella. Minusta äitinä et voi tehdä mitään enempää tai paremmin. Oman jaksamisesi vuoksi voisit harkita osapäivähoitoakin, ihan ilman syyllisyyttä. Lapsesi taitaa tarvita normaalia enemmän ohjelmaa ja meininkiä. En itse jaksaisi tuota menoa. Anteeksi hupikommenttini alussa.

t. 2

hyviä neuvoja. Samalla linjalla aika lailla.



Kaksivuotias ei oikeasti KAIPAA mitään ilotulitus-tykitys-tsäbädää -ohjelmaa joka päivä eikä edes joskus sitä KOKO päivää. Että rauhoitu nyt hyvä ihminen vähän sinne kotiin niiden lasten kanssa! Ehkä se vanhempikin rauhoittuu, kun ei tarvi koko ajan riehua jossakin. Jotain kivaa erityistä voi isomman kanssa puuhata, kun vauva nukkuu. Se voi olla vaikka ihan kahdestaan lukemista, piirtämistä, leikkimistä, hiusten harjaamista ja sylittelyä. Nuo hetket ovat ihan erityisen arvokkaita noin pienelle ja riittävät aivan hyvin. Jotenkin ihmisillä on mennyt tämä maailman meno siihen, että laatuaikaa on vain joku spesiaali hyppypyppyhulabalootalossa vietetty tehokas päivä ulkoruokailuineen.



Vauvan rytmiä mukaillen olen itsekin vetänyt lähes päiväkotirytmiin päässen kolmen alle kouluikäisen kanssa, vieläpä kahteen otteeseen, kotona. Kuten edellinenkin. Aamupala, ulkoilu, ruokailu, unet (nukkuu kuka nukkuu, joskus onneksi ihan kaikki), välipala, leikkiä (itse istut kahville), ulkoilu, iltapäiväruoka. Ja säästä itseäsi. Jos et jaksa siivota, siivoa sitten kun jaksat. Jos ei ehdi/jaksa laittaa ruokaa, laita toisena päivänä ja syötte lämmitettäviä. Armoa siis vaatimuksiin myös itseään kohtaan.



Ruokavinkkinä uuniruuat ja keitot ovat ihan erinomaisia. Heittää aamupalan jälkeen uuniin tai kiehauttaa keittoa vähän aikaa, sitten levy kiinni ja eväs on valmis, kun tulette ulkoa. Tai jos mies on iltaruuan laiton aikaan kotona, niin teet isomman satsin ruokaa ja lämmitys seuraavana päivänä.



Kyllä se siitä, kun etsit hyvät rutiinit hommaan ja lakkaat yrittämästä liikoja. Jaksamista!

pitää vain yrittää jaksaa. En stressaa enää siivoamisesta tai ruoanlaitosta. Meillä ei ole luututtu yli kuukauteen ja sängynalusen villakoirat ovat niin isoja että niitä voisi pian alkaa myymään:). Kerron vielä tämänpäiväisestä; klo 17-17.45 olimme sisällä, lukitsin ovet. Pyysin kaksivuotiaan leikkihuoneeseen, otin vauvan mukaan lattialle ja leikimme noin kaksikymmentä minuuttia. Rupesin imettämään lattialla ja kaksivee lähti vessaan. Imetin rauhassa ja en huolestunut kaksiveestä kun pahoja kolinoita ei kuulunut; istui vessan lattialla kasvovesipurkin ja vanulappujen kanssa, oli ravistellut koko purkin pitkin vessaa.mutta leikki rauhallisesti paikoillaan. koko vessan peilikaappi oli tyhjennetty lavuaariin.

Saisitko mitään tukea/neuvoja/kotiapua sitä kautta? Onko tosiaan poissuljettava se, ettei taustalla ole mitään ylivilkkautta tms?



Minulla tulee toisaalta mieleen, että kaksivuotias voi käyttäytyä noin, koska tästä on tullut kierre. Tullut mustasukkaiseksi, kun on tajunnut että vauva tosiaan jää taloon. Alkanut hakea huomiota riehumalla ja tekemällä pahojaan. Sinä viet häntä kotoa pois mahdollisimman paljon, jotta ei ehdi tehdä kotona pahojaan. Lapsi väsyy, kun ei nuku päiväunia ja olette koko ajan menossa johonkin. Väsynyt lapsi käyttäytyy aina huonosti, riehuu, huutaa ym. Ja taas mennään puistoon, rannalle, kylään, ettei hänellä ole aikaa riehua kotona.



Uskon, että olet väsynyt tilanteeseen, mutta yritä rauhoittaa arki. Päätä, että pysytte ensin vaikka kaksi päivää ihan kotioloissa ja kotipihassa. Teet vain pakolliset kotityöt ja jompi kumpi aikuisista tekee lämmitettävää ruokaa valmiiksi. Teippaat vaikka kaikki kaapit ja laatikot kiinni, nostat kaikki pullot ym. mitä voi tyhjentää pois. Keskityt vain siihen, että selviät näistä kahdesta päivästä kotona vauvan ja kaksivuotiaan kanssa. Pidät huutavaa lasta sylissä kunnes rauhoittuu (toki ymmärrän että vauvakin on hoidettava ja isosiskokin tarvii huomiota). Yrität saada lapsen rauhoittumaan tekemään vaikka muovailuvahalla, tyhjentämään lusikoita tiskikoneesta ym. Olet hänen mukanaan tässä. Voisiko tällainen väkisin rauhoittuminen auttaa?



Voimia!



t. 18

kaks vuotias joutuisi jo noista jäähylle. ota kakkonen siivoushommiin, meidän ipanalla on oma huiska jolla huiskii lattiat kun siivoan. vessaan lukko vähäksi aikaa. huomiota kerjää kyllä.

arvaanko oikein että 2v on poika?



jaksamisia!

Tuossa sun yläpuolella kirjoittelin.



Tehokas ei, kun meinaa häipyä lähettyviltä imettäessä. Jos ei tehoa, niin ei kun vauva hetkeksi odottamaan ja haet takaisin. Ja uudestaan ja uudestaan. Joitakin hommia vaan yksinkertaisesti ei saa tehdä ja PISTE. Ei tarvi montaa päivää jaksaa, niin johan oppii. Tiukka linja vaan päälle, tiukat rajat ja napakat ohjeet. Vauvalle vähän tympeää, mutta minkäs teet. Kaksivuotiaan on ihan hyvä oppia vähitellen toimimaan sanallisenkin ohjauksen mukaan.



Itsellä oli onneksi rauhallinen kolmas lapsi. Eli vaikka tissi hävisi kesken ruuan suusta, niin malttoi sen hetken odottaa. Oli tuolloin myös 4 v ja 2,5 v kotona. Eka päivänä tuo pienempi jo päätti lähteä kävelemään kotoa. Onneksi oli potkukelkka pihassa, ettei tarvinnut kusi housussa ja kohtu polvissa juosta perään. Hain vaan takaisin kotiin. Toisella kertaa paineli 4,5-vuotiaana tuo vanhempi pyörällä karkuun. Ei tehonnut huutaa perään, ei edes raivota. Pienempi omalla pyörällä, autotie aika lähellä. Mites siitä juokset perään, vaikka vauva olikin vöissä rattaissa. Onneksi ystävällinen kanssaihminen hänet pysäytti, kun näki tilanteen.



Hikeä se välillä puski ja hermotkin taisi mennä jokusen kerran, mutta johdonmukaisuudella ja selkeillä rutiineilla siitäkin on hengissä selvitty kaikki.

vielä mieleen etteikö 7v:stä ole mitään iloa 2v:lle?

Meilläkin on sama ikäero, mutta ei kyllä vastaavaa hulabaloota. Yksi vinkki, joka tuli mieleen (en tiedä, onko mitään apua): Onko kaksivuotias pakko laittaa nukkumaan jo puoli kahdeksalta, jos hänen ei tarvitse aamulla herätä aikaisin? Entä jos päivärytmiä muokkaisi niin, että ehtisi olla illalla pitempään ulkona isänsä kanssa työpäivän jälkeen?



Meillä nimittäin kaksivuotias viettää suureksi osaksi illat ulkona, kun ei päivällä tule ulkoiltua niin paljon. Saattavat olla isänsä kanssa ulkona klo 21 saakka, nukkumaan mennään klo 22.

Aamulla ylös klo 7

Ulos klo 10, leikkipuistoon tai vastaavaan, vanhempi saa juosta sydämensä kylliksi

Sisälle klo 11.30 - ruokaa napaan

Vauva nukkumaan

Taaperolle luetaan satu ja unille (unikoulutuksen voi tehdä päiväunille myös)

Klo 15-16 lapset herää

Välipalaa

Pikku kakkonen/Ulkoilua

Kunnon ateria

Hengailua, pesulle, iltamaito

Klo 20-21 nukkumaan



Joka päivä sama rytmi, niin lapset tietää mitä on tulossa. Meillä vilkas 2,5v ja 1v.

mies käy ihan ok töissä ja kotona neljän jälkeen eikä paljon ole kaksi vuotiaan kanssa, jos en itse lähde pois kotoa. palkaa joku opiskelija kerran viikossa. t:joku muu kuin ap.

Ulos klo 10, leikkipuistoon tai vastaavaan, vanhempi saa juosta sydämensä kylliksi

Onko siellä muita juokseviä äitejä/isiä? Malttavatko lapset leikkiä, vai seuraavatko juoksentelevaa vanhempaa?

aamupala, päiväruoka, välipala, iltaruoka ja iltapala rytmittävät päivää. Jos kaksivee on sisällä se vain tuhoaa ja huutaa. Ei leiki, ei katso telkkaria. Kiipeilee joka paikkaan, keittiötasoille, lavuaareihin, kirjahyllyyn. Viihtyisi kyllä esim. suihkussa lotraten saippuoilla tms. Kun sisällä kiellän koko ajan ja yritän ohjata johonkin hyväksyttävään alkaa lyömään, huutamaan juoksentelemaan, hajoittamaan. Ja se ei mene ohi tunnissa tai kahdessa ja pidempään en pysty. Siksi olemme ulkona kun se on niin paljon helpompaa. Ja tämä on ihan totta; juoksenko oikeasti talvellakin ulkona sen perässä? Tämä alkoi toukokuun lopussa, siihen asti oli aika helppokin lapsi, liikkuvainen kylläkin.

Mutta hänen pitää nukkua päikkärit, tai on ihan hullu. Yritti jättää niitä pois n. 2v iässä, mutta huudattamalla sain jatkamaan ja nukahtaa nykyään kivasti. Jäähyä meillä aniharvoin käytössä, en muista koska viimeksi. Ei se auta, jos lapsi on hyvin utelias ja vilkas ja siksi menee kaikkialle.

Moni äiti ei osaa ottaa lasta mukaan hommiin, sitä kannattaa kokeilla, vaikka ei se aina onnistu ja usein johtaa siihen, että se lapsi tekee jotain ihan muuta kuin sitä, mihin hänet yritti vihkiä. Kuitenkin se voi antaa onnistumisen kokemuksia.

Meillä menin 2 kertaa päivässä ulos siksi, että sisällä meillä olisi hajonneet paikat. Käytiin kaikki taaperoharrastukset, muskarit ja muut mahdolliset, avoimet, perhekerhot ja sitten ostin välillä kotiin hoitoapua.

Onneksi lapsi alkoi rauhoittua, kun ikää oli muutaman kk päälle sen 2v, ei olisi muuten tullut mitään. Kovasti olen kyllä huutanutkin välillä, kun kirjaimellisesti mikään muu ei ole auttanut. Nykyään ei onneksi tarvitse kuin pikkasen korottaa ääntä, en siitä huutamisesta niin tykkää. Mutta kun lapsi oli niin sen oman touhunsa pauloissa, ettei mikään muu auttanut, ei edes kiinniotto (mitä en itse myöskään oikein kannata oman lapseni kohdalla).

"yläpuolella kirjoittaneelle" vierailijalle; totta puhut! Kerrankin joku ymmärtää. Täytyy tosiaan ottaa itseään niskasta kiinni väsymyksestä ja "ulkona helpommalla pääsemisen" sijaan ja rauhoittaa elämää kotiin. Varmasti parin viikon "jankutus" ja takaisinraahamiskuurilla tilanteemme helpottuu. Ja esikoinen menee kouluun ja iltapäiväkerhoon. Ja kolmen lapsen äitinä jo tietää että yksikin kuukausi jo muuttaa lasta, tämä ei ole ikuista:).

Ja oman tyylin kertojalle; sun taaperosi nukkuu päikkärit, meilläkin jos nukkuu päikkärit niin iltaunille mennään myöhemmin, mutta ilman päikkäreitä 10-11 tunnin yöunilla ei lapsi jaksa enää illasta valvoa ja kontrolloida yhtään omaa käytöstä, josta alkaa seurata vaaratilanteita. En tiedä kulminoituuko tämä kaikki kasvuun; uhmaikä, toukokuussa sanavarastoon ilmestyivät sanat minä, minun ja minä ite ja liikunnallinen, motorisesti taitava lapsi. Yleensä leikkipuistoissa kaikki, mukaanlukien perhepäivähoitajat ajattelevat hänen olevan jo kolme vuotta täyttänyt.

varmasti ihan hyvä vinkki tuo "rauhoittaa elämää kotiin" mutta itse en olisi niin voinut lasteni kanssa tehdä. En lasten takia, vaan itseni... Se olin minä, joka alkoi hyppiä pitkin seiniä, jollen päässyt päivittäin "ihmisten ilmoille". En kestänyt kotiäitiydessä juuri sitä seinien sisällä oloa, ja ikuista palikkatornin rakennusta ja muovailuvahan läästintää... jo kotipihalla alkoi happi kulkea paremmin, vielä paremmin leikkipuistossa ja kerhoissa ja kahviloissa...

Kai se taapero voi olla ilmankin jotain "kultakalat lammessa ui - hui... lässyn lässyn" - laulantaa, mutta se onkin äitejä varten. Että samassa liemessä tässä ollaan ja yhdessä tässä nyt selvitään tästä

olisko kannattanu miettiä vähän aikaisemmin tuota pientä ikäeroa...

Meillä musuilla 1,5 vuotta ikäeroa, ja ainoastaan ensimmäiset pari kuukautta olivat hankalia esikoiselle, mutta sen jälkeen arki alkoi olla melko leppoisaa.

Meillä on sama ikäero mutta ei noin vaikeaa. Meillä kyllä saa ovet kiinni siten, että kun imetän vauvaa sohvalla ei taapero pääse muihin huoneisiin. Olohuone on tehty erittäin lapsiystävälliseksi. Ainoastaan televisiota voi vahingoittaa mutta ei sitä tee.

Meillä ei lapsi saa ulkoovea auki. Pysyy sisällä niin kaun kuin minäkin.

Kannattaa panostaa noihin lukkoihin/portteihin/aitaan. Meillä on rajatut alueet missä saa liikkua. Jos alkaa repiä kirjoja hyllystä tietokonehuoneessa niin siirtyy omaanhuoneeseen, josta pääsee makkariin. Takapiha on rajattu korkealla aidalla. Sieltä ei pääse karkuun. Kyllä helpottaa kun voi jättää vaikka olohuoneeseen kun menee vaihtamaan vaippaa vauvalle.

ensiksi "lakkaa stressaamasta"; toista aikuista ei ole kuin klo 6 illalla ja sunnuntaisin.Lähdemme ulos heti aamupalan jälkeen. Yleensä kun puemme eteisessä(puen itseni ja vauvan) kaksivuotias pukee ja laittaa itse kengät ja yleensä häipyy ulko-ovesta kymmeniä kertoja kun samanaikaisesti puen, raivaan aamupalan jälkiä ja yritän ottaa joitain tavaroita mukaan. Joudun usein juoksemaan tielle asti hakemaan sitä ennenkuin ehdin vauvan kanssa ulos. Sisälle tullaan 11.30-12. Heti ruokaa, kaksivuotias syö yksin pöydässä kun yleensä imetän. Hakee itse maitoa ja hyppii pöydästä. Laitan aina väliovet sisäpuolelta lukkoon jolloin kiipeää pöydälle avainkaapille etsimään avainta. Käy itsenäisesti vessassa jossa tyhjentää kaappeja, läträä saippualla ja käsisuihkulla yms. Heti kun olen taas saanut tärkeimmät ruoka-aineet jääkaappiin ja vauvan hoidettua lähdemme taas ulos. Leikkipuistossa voin hengähtää, siellä leikki muiden lasten kanssa noin tunnin- puoitoista ja voin olla rauhassa vauvan kanssa. Silloin kun kyllästyy lähtee leikkipuistosta. Ei pysy normaaleilla aidatuilla puistoilla vaan kiipeää aitojen yli. Saatetaan käydä jossain kylässä, jossa viihtyy noin puoli tuntia-tunnin. Sitten kotiin, ovet sisäpuolelta lukkoon jolloin tyhjentelee kaappeja läträä vedellä tai kiusaa 7v isosiskoa jolle minulla ei ole enää ollenkaan aikaa. Jos yritän tehdä kotitöitä, hakkaa vauvaa saadakseen huomiota, huutaa tunninkin haluten ulos. Välillä kun touhu alkaa olla vaarallista sidon hänet rattaisiin kiinni. Toinen aikuinen saapuu kuudelta, toinen jää vauvan kanssa sisään ja toinen lähtee kaksiveen kanssa ulos klo 7asti, sitten suihku, iltapala ja nukkumaan.