Vauvan käsien räpistely + muut oireet!

Täälläkin yhden lapsen (vähän nuoremman kuin sinulla) ihmettelee... Siis minkä pelkäät olevan vialla? Ei kai siinä ole mitään ihmeellistä, että liikkumaan juuri oppinut lapsi ei malta olla paikallaan? Tai että vierastaa (tuohan on juuri pahinta vierastuskautta)? Tai että tutkii leivänmuruja ja harjoittaa siinä sivussa sormiensa hienomotoriikkaa?



Siis en mitenkään väheksy huoltasi (itsekin olen googlaillut jos jonkinmoista "oiretta" viimeisten kuukausien aikana), mutta tuohan on täysin normaalia tuon ikäisen lapsen toimintaa! Tai sitten mun lapsella on tismalleen samat poikkeavuudet kuin sun lapsella :)

Täälläkin yhden lapsen (vähän nuoremman kuin sinulla) ihmettelee... Siis minkä pelkäät olevan vialla? Ei kai siinä ole mitään ihmeellistä, että liikkumaan juuri oppinut lapsi ei malta olla paikallaan? Tai että vierastaa (tuohan on juuri pahinta vierastuskautta)? Tai että tutkii leivänmuruja ja harjoittaa siinä sivussa sormiensa hienomotoriikkaa?

Siis en mitenkään väheksy huoltasi (itsekin olen googlaillut jos jonkinmoista "oiretta" viimeisten kuukausien aikana), mutta tuohan on täysin normaalia tuon ikäisen lapsen toimintaa! Tai sitten mun lapsella on tismalleen samat poikkeavuudet kuin sun lapsella :)

mutta tosiasiassahan tietenkään ei ole mitään syytä sellaista pelkästään noiden oireiden takia epäillä.

Mutta jos epäileekin, niin ei sitä kannata yksin ja palstamammojen neuvojen perusteella jäädä arpomaan mielessään että onko kehitysvamma vai ei, vaan ottaa asia puheeksi neuvolassa ja saada asiantuntijan näkemys.

Nauttikaa ihmiset vauvoistanne älkääkä ajatelko että mitähän kauheita kehityshäiriöitä ja sairauksia sillä mahtaa olla, huolesta kireänä tarkkaillen :)

Vierastaminenkin on ihan hyvä juttu. Lapsi oppii ymmärtämään, että vanhemmat ovat turvallisia, mutta ihan kaikki ei välttämättä ole.

Tuossa iässä se on pahinta, mutta menee kyllä ohi ajallaan. Koitahan nauttia äitiydestä myös ;)

Mun lapsi ei ole, ja muistan kyllä kun ensimmäisiä merkkejä kehityksen viivästymisistä jne pohdein ääneen ja täälläkin, niin aina vaan tyrmättiin.

Neuvolassa ei otettu mitentään tosissaan ja sukulaiset haukkui päin naamaa, miten kehtaan edes epäillä, etteikö suvun esikoispoika olisi normaali.

Vaan niin vaan on kehitysvammainen ja kummalliset oireetkin oli sitten epilepsiaa.

Ei tosiaan voi tietää mikä vauvalla on normaalia ja mikä ei. Toivon todellakin ainoastaan lapseni parasta, joten joskus joutuu olemaan hänen puolestaan hiukan huolissaan.

Ja esimerkiksi googlettamalla tuosta käsien räpistelystä ja nilkkojen pyörittelystä, olen vain löytänyt liudan kaikkia mahdollisia eri diagnooseja. Olisi todella kiva kuulla, jos muidenkin vauvoilla ja lapsilla on ollut jokin vastaavanlainen tapa pienenä.

Minä toivon parasta, pelkään pahinta...

Kuinka huomasit lapsessasi ns.poikkeavuudet? Minkä ikäisenä, ja minkälaisia huomiosi herättäviä tapoja hänellä sitten ilmeni?



Tiedostan kyllä, että näin pienelle on ylipäätänsä mitään diagnoosia yksittäisen oireen perusteella antaa.

Ei tosiaan voi tietää mikä vauvalla on normaalia ja mikä ei. Toivon todellakin ainoastaan lapseni parasta, joten joskus joutuu olemaan hänen puolestaan hiukan huolissaan.

Ja esimerkiksi googlettamalla tuosta käsien räpistelystä ja nilkkojen pyörittelystä, olen vain löytänyt liudan kaikkia mahdollisia eri diagnooseja. Olisi todella kiva kuulla, jos muidenkin vauvoilla ja lapsilla on ollut jokin vastaavanlainen tapa pienenä.

vauvasta asti hyvin vilkas ja temperamenttinen tytär teki tuota vauvana. Sitten vähän myöhempänä tavat vastaavissa tilanteissa vaihtuivat hiusten näpräämiseen, tasajalkaa hyppimiseen tms mutta tunnetilojen fyysinen ilmaisu säilyi hyvin vahvana ainakin kouluikään asti. Ei ole mitään kehitysvammaa tai muita sairauksia, tytär täyttää nyt elokuussa jo 11 vuotta.

Mutta toki jos olet oikeasti huolissasi ja epäilemäsi diagnoosit ovat sellaisia joille voisi jotain tehdä jos ne ajoissa havaittaisiin, voit käydä asian tutkituttamassa.

mutta en nyt sen perusteella sanoisi, että lapsesi on kehitysvammainen, jos muu kehitys kuitenkin on normaalia.

Pelokkuus on ehkä enemmänkin luonnekysymys ja vierastaminen on normaalikehitysvaihe.

Kyllähän tuo vammaiselta vaikuttaa. Joitko paljon kun olit raskaana? Röökäsit ja ryyppsit, miksi? Mikset tehnyt aborttia kun vammaisuus tuli ilmi?

Mikään luettelemasi ei vaiuta mitenkään huolestuttavalta. Liikkumaan opetteleva lapsi voi hyvin olla rauhaton, aivan kuin vanhempikin lapsi. Vierastaminen on normaalia ja varauksellisuus uusiin asioihin luonteenpiirre, joka on myös normaali.



Mitenkähän normaalin lapsen pitäisi käyttäytyä?

Mitenkähän normaalin lapsen pitäisi käyttäytyä?

No aikuismaisen rationaalisesti tietenkin. Olla tekemättä turhia ruumiinliikkeitä kuten käsien räpistelyä tai nilkkojen pyörittelyä. Olla pelkäämättä asioita jotka eivät oikeasti ole vaarallisia. Muutenkin käyttäytyä hyvin hillitysti ja sisäisen tunne-elämänsä taitavasti psyykkisesti kontrolloiden.

Minä toivon parasta, pelkään pahinta...

Kuinka huomasit lapsessasi ns.poikkeavuudet? Minkä ikäisenä, ja minkälaisia huomiosi herättäviä tapoja hänellä sitten ilmeni?

Tiedostan kyllä, että näin pienelle on ylipäätänsä mitään diagnoosia yksittäisen oireen perusteella antaa.

ja jotenkin oli sellainen olo, että tätä lasta on vahdittava enemmän kuin normaalia lasta pitäisi. En esim uskaltanut jättää vaunuihin yksin ulos nukkumaan, vaisto sanoi ettei voi. Liikkumaan lähteminenkin oli tosi hidasta, joskin neuvolan mukaan täysin normaalin rajoissa. Lapsi pysähtyi joskus tuijottamaan hetkeksi, eikä reagoinut mitenkään. Oli tosi herkkäuninen ja heräsi jos vain koskettikin peittoa, joskus taas en meinannut saada hereille vaikka nukkui 3h pidempäään aamulla kuin normaalisti. Sitten oli säpsähtelyä ja myöhemmin kunnon kouritelua myös, jotka oli muka kuumekouristuksia. Mutta kun kohtauksia tuli tarpeeksi monta ja ilman kuumetta, todettiin epilepsia. Sen myötä kehitystäkin sitten alettiin seuraamaan perusteellisesti. 2-vuotiaana diagnoosi 'monimuotoiset kehityshäiriöt' ja 3-vuotiaana älyllinen kehitysvammaisuus.

Kun sitten jälkikäteen tutkittiin seuvolan kaavakkeet, oli useita kohtia joita lapsi ei osannut ikätasoisesti. En tiedä miksei niihin puututtu, tai sitten kaikkia ei vain ehkä saada lyhyen käynnin aikana todettua. Siellä oli nimittäisn kymmeniä kohtia mitä merkkaavat koneelle ylös, mistä mulla ei ollut aikaisemmin tietoa. Mutta esim pinsettiote puuttui vielä 3-vuotiaanakin.

nr. 5

en vain ole henkilökohtaisesti itse sattunut näkemään tai kuulemaan, että kenenkään muun vauva tai lapsi pyörittelisi käsiään tuolla tavoin.

Tottakai tuollainen alkaa huolestuttaa, ja saa ajatukseni laukkaamaan...



Toivottavasti onkin vain ohimenevä tapa. Jos sattuu olemaankin oire jostain tulevaisuudessa ilmenevästä sairaudesta, niin... Sen kanssa on sitten vain opittava elämään.



Tietysti yritän olla mahdollisimman paljon stressailematta moisia etukäteen, ja nautin ihanan tyttäreni seurasta.

Mutta en voi silti kieltää tätä huolta, joka kalvaa mieltäni ajoittain. =(

mun mielestä on tavallista, että vauvoilla heiluu et kädet ja jalat kun on eri tunnetiloja. Monethan antaa ruokapöydässä lapselle jonkun lelun, lusikan, leivänpalan tms. käteen juuri siksi, että lapsi rauhoittuu sitä tutkimaan sen verran, että saa syötettyä.



Monesti mm. vielä 2-vuotiaatkin saattaa nauraa niin, että jalat heiluu. Jos vaikka heittelee ilmaan, niin ilo näkyy koko vartalossa, ei siis naura pelkästään kasvoillaan.



Samoin suuttuessa just pitää polkea jalkaa tai heittäytyä maahan, tunne tulee koko vartalolla.



Vierastaminen on normaalia ja toivottu kehitysvaihe. Sanotaanhan niin, että älykäs lapsi hoksaa vierastaa. Se liittyy tietenkin myös kiintymyssuhteeseen. Jos lapsi on kovin turvaton, niin voi olla että kuka tahansa aikuinen kelpaa. Toiset vierastaa enemmän, meillä esikoinen reipastui 4-vuotiaana. Sitä ennen tarvitsi aina lämmittelyajan aikuisen sylissä ennen kuin uskaltautui esim. vieraammassa kylässä leikkimään .

Kädet ja jalat heiluvat koko ajan vauvoilla ja taaperoilla. Minäkin olen kerännyt jos jonkinmoista neurologista oiretta mut täysin turhaan. Älä ole peloissasi.

Täällä huolestunut yhden lapsen äiti tiedustelee...

Tyttäreni, pian 11kk, tuntuu näyttävän käsillään voimakkaita tunnetilojaan. Hän räpistelee välillä käsiään ollessaan hermostunut tai vastaavasti kovin innostunut. Nilkat yleensä pyörivät myös. Tätä tapahtuu ainoastaan istuessa, tai esimerkiksi vaipanvaihdon yhteydessä, kun pitäisi malttaa olla paikoillaan. Loppuu samantien, kun antaa jonkin esineen käteen, tai saa jotain muuta virikettä itselleen.

Tytöllä pitäisi siis kokoajan olla jotakin tekemistä, esimerkiksi sylissä ei viihdy kauaa paikoillaan, eikä rattaissa, syöttötuolissa, etc.

Hän tuntuu olevan myös hyvin pikkutarkka; häntä kiinnostaa kovasti pienet yksityiskohdat, ja välillä hän uppoutuu pitkäksi aikaa esimerkiksi tutkimaan lattialta löytyvää pientä leivänmurua tai muuta vastaavaa.

Tuttujen ihmisten parissa hän on sosiaalinen, naureskelee ja iloitsee paljon, mutta uudet ja yllättävät asiat saavat hänet varautuneeksi ja hyvin tarkkaavaiseksi, jopa pelokkaaksi.

Hän on siis hyvin vierastavaa sorttia; pelkää useimpia "liian lähelle" tulevia vieraita ihmisiä, joitakin leluja, sekä uusia paikkoja.

Liikunnallinen kehitys on tähän mennessä ollut normaalia; hän on oppinut ikätasoisesti esimerkiksi nousemaan istumaan, pystyasentoon, konttaamaan, ja nyt kävelee tukia myöten.

Mielestäni hän myös älyllisesti vaikuttaa oikein fiksulta ja ajattelevalta lapselta.

Silti mielessäni ajoittain herää kysymys "Onko kaikki ihan ok?"

Kyseessä tosiaan esikoinen, eikä ole pahemmin vertailukohteita.

Tuo käsien räpistely ja lapsen pelokkuus minua eniten huolestuttaa.

Tunnistaako kukaan näistä luonteenpiirteistä mitään tuttua?

Kyllä sitä äiti yleensä aavistaa jo paljon ennen muita, jos jokin on oikeasti pielessä. Jos olet oikeasti huolestunut vielä 6kk päästä, vaadi päästä tutkimuksiin. Jos jokin onkin pielessä, mahdollisimman aikaisin aloitettu terapia ja kuntoutus auttaa parhaiten.

No meidän tyttömme on ollut syntymästään asti kova ilmaisemaan itseään liikkeillä. Hän jo vastasyntyneenä heilutteli raajojaan huomattavan paljon.

Nykyään aina väsyneenä hän alkaa kieriä levottomasti, ja kestää pitkään ennenkuin hän tuntuu löytävän mukavan asennon. Tosin nukahdettuaan hän onkin sitten todella hyvä uninen; nukkuu aina kunnon päiväunet ja pitkät kunnon yöunet. Hänen takiaan ei ole pahemmin tarvinnut öitä valvoa.

koska jokin vaisto minulla on ollut hänen syntymästään lähtien, ettei kaikki ole ok.



Voi tosin olla, että olen itse se neuroottinen tapaus tässä. Toivonkin olevan niin päin.

n. 10-vuotiaaksi ja voin sanoa, että joutui eskarissa ja koulussa opettajien silmätikuksi sen vuoksi. Päiväkodissa siihen ei kiinnitetty huomiota. Eskarissa sen sijaan lto alkoi vihjailmaan autismi/asperger epäilyjä asian takia. Onneksi ei siis ollut mitään oireyhtymää/sairautta ja nyt 13v ei ole pitkään aikaa räpistellyt. Eräs lastenneurologi sanoi, että kyseessä on voimakkaastituntevien/herkkien lasten tapa purkaa jännitystä/innostusta/tunnetiloja.

koska jokin vaisto minulla on ollut hänen syntymästään lähtien, ettei kaikki ole ok.

Voi tosin olla, että olen itse se neuroottinen tapaus tässä. Toivonkin olevan niin päin.

että tosiaan, välillä oikeasti äiti vaistoaa ennen kaikkia muita että jokin on vialla ja se pitää paikkaansa. Mutta vähintään yhtä paljon on myös tapauksia joissa äiti on ylihuolestunut ja kuvittelee kaikenlaisia oireita ja diagnooseja.

Eli ei niihin vaistoihin oikein voi luottaa kun vaistoaja itse ei ole objektiivinen tajuamaan sitä onko huoli oikeasti merkittävä vai ei. Vaistoajasta itsestään kun varmasti on syytä huoleen, koska uskomus tai pelko siitä että lapsessa on vikaa, ohjaa havainnointia ja havaintojen tulkintaa, jolloin havaittu todellisuus näyttää yhä vahvemmin tukevan omia pelkoja ja diagnooseja.