Ai että ottaa päähän tuo äitini!
Kunhan vaan on pakko avautua. Soittelee mulle jokapäivä eikä koskaan ole mitään varsinaista asiaa. Kuulumisia kyselee vaikka olisi kuinka huono hetki. Sitten vielä jaarittelee siellä puhelimessa vaikka olisi kiire. Samaa tekee isäni. osittain varmaan piruuttaan kun hermostun ja yritän lopettaa puhelua.
Tilanne: Kaksi lasta huutaa ja kiukuttelee. Iltapala-ja iltatoimiaika. Äiti soittaa. Kyselee päivän kuulumisia ja alkaa kerto siskoni lapsista myös.. kuka oli kipeänä ja lääkärissäkin oli käyty ja mitä lääkäri sitten sanoi. Itse yritän samalla toimittaa iltahommia lapsille ja sanon, että en ehdi nyt ja joo joo. Äiti ottaa nokkiinsa ja sanoo, että älä nyt vielä lopeta! Argh.
Kommentit (2)
Mä ainakin nappaan punasta luuria, jos mulle ei sovi just sillä hetkellä jutella.
Kun laitan lapsen päiväunille, laitan kännyn äänettömälle. Samoin iltapalasta eteenpäin puhelin on äänettömällä.
Pikkuhiljaa lähipiiri on oppinut, milloin mulla on "puhelinaika".
vastaa puhelimeen. Ja appiukolle taas sanon ystävällisesti, että minun täytyy nyt mennä, heippa, ja olen niin kuin en kuulisi, mitä hän puhuu, kun hän yrittää jatkaa puhelua.
Joku raja sillä kohteliaisuudellakin on, jos toinen ei muuten tajua, että on väärä hetki kysellä kuulumisia.