Lue keskustelun säännöt.
Järjetön yksinäisyys..
09.07.2012 |
Okei, on maailmassa pahempiakin huolia ja kurjempiakin oloja, mutta kyllä tämä tuntuu todella pahalta. Mun neljästä oikeasta ystävästä yhdellä on joku kriisi ja hän ei ole ollut mulle läsnä viikkoihin, kaksi näistä ovat avokkiensa kanssa lomareissuissa eivätkä pidä yhteyttä tai halua vastailla. Jäljelle jää pienen vauvan äiti, jonka kanssa näemme usein, mutta hänen maailmaansa mahtuu kuitenkin vain mies ja vauva.
Tässä sitä ollaan sitten, juon punkkua ja surffailen deittipalstalla, koitan tekstiviestein lämmitellä vanhoja työkaveruuksia yms. kun on pakko saada juttuseuraa... Säälittävää?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toiselle vastaajalle myös! Osaan kuvitella olotilanne, vaikka itselläni vaan just päinvastainen olo nyt. Olen suurperheen äiti ja kesävieraita riittänyt... Onkohan aina aidan toisella puolella se ruoho vihreämpää?
Ei kukaan mulle soitele ja kysele kuulumisia tai pyydä kahville. Mun mielestä se on tosi säälittävää.
koitan tekstiviestein lämmitellä vanhoja työkaveruuksia yms. kun on pakko saada juttuseuraa... Säälittävää?
kuunteleva ihminen sinua varten, esim. täältä, omasta kokemuksesta voin lämpimästi suositella: http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DC0158A5AD979807C225748000295138?Open…
Mies on nyt päivät töissä ja mä lomalla ja lapset exällä. Täällä makaan sohvalla, oon lukenu kirjoja, käyny alennusmyynneillä ja surffannu netissä niin että silmät menee kieroon.
Onneks viikonloppuna on sentään yhdet juhlat niin ei oo niin helvetin luuseri olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks viikonloppuna on sentään yhdet juhlat niin ei oo niin helvetin luuseri olo.
sä ET ole luuseri ihminen, vaan rakas ja arvokas ihminen - vaikka olosuhteesi puhuis jotain muuta :) Omaa ihmisarvoani on vaikeuksien keskellä vahvistanut tosi koskettavalla tavalla tämä: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
mulla ei ole kavereita, sukua, tai miestä ja hyvin pärjään.
Opetelkaa itsenäisyyttä, saatana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no voi nyyh
Vaikka on toki viisaus sinänsä, että yksin voi olla silläkin tavalla, ettei tunnu yksinäiseltä :)
sitä kun vaan monta vuotta jatkuu, että on ainoa, jolla ei ole lomaksi perheen kanssa suunnitelmia tai jouluna ketään.. Ei silloin kyse ole siitä, etteikö pärjäisi tai viihtyisi omassa seurassaan. Haluaisin kovasti perheen, ne omat ihmiset joiden kanssa rakentaa yhteistä. Kaipaan seuraa moneen asiaan, kainaloa ja olkapäätä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä aika sama tilanne..Siis yksinäisyys vaivaa vaikka on kolme lasta ja mies. Silti musta tuntuu että olen hyvin yksin. Kaksi hyvää ystävää on mutta niitä nään harvemmin erinäisistä syitstä johtuen. Uusia ystäviäkin on hyvin vaikea saada kun ei enää mikää pikku tyttö ole. Mikä siis auttaa yksinäisyyteen? Eikä ole yhtään säälittävää, kyllä ihminen kaipaa toista ihmistä.
Mulla ei ole ollut yhtään ystävää ikinä ja näinhän sitä pärjäillään kun pakko on...