Mies häpeää minua, koska en ole akateeminen
Tuli näistä av-keskusteluista mieleen oma mieheni. Minulla on amk-tutkinto ja ihan hyväpalkkainen työpaikka, jossa viihdyn itse hyvin. Kuitenkin aina kun on jotain tilaisuuksia, joissa on läsnä miehen työkavereita tai muita tuttuja, yrittää mies piilotella taustojani. Joskus on jopa valehdellut koulutukseni (työni on sellainen, jota voisi tehdä myös akateemisesti koulutettu). Kellään muulla ei tunnu olevan ongelmaa asian suhteen kuin miehelläni. Onko se akateemisuus todellakin niin tärkeä juttu?
Kommentit (15)
... exäni ei liene miehesi, sillä hänellä on jo kaksi lasta.
Vierailija:
Tiedän, että omaa miestäni en voi muuttaa, mutta ehkä hän ymmärtää ajan kuluessa sen, mikä on elämässä todella tärkeää. On tuo mies jo vähän " pehmennytkin" minun kanssani ja suuri muutos oli erityisesti se, kun lapsi syntyi. Toivotaan parasta :)ap
Motkotti, kun en ollut kovin kunnianhimoinen opiskelujeni ja työurani suhteen. Aivoja kun olisi ollut enempäänkin. Olin/olen kuitenkin tyytyväinen ammatinvalintaani.
Itse kuitenkin piti vappuisin esim. yo-lakkia vaikka ei moista ole koskaan lukemalla saanut (moukka).... Pääsi kuitenkin kauppakorkeaan ja valmistui sieltä maisteriksi. Oli varsin paskantärkeä moisesta...
On siis ehdottomasti ex. Koulutus ja ammattini on suuri osa minua ja jos sitä häpeää, ei minua oikeasti rakastakaan. Kaikkia meitä tarvitaan tämän maan pyörittämiseen.
Miehesi on siis tässä suhteessa ääliö. Oikeasti järkevät ja normaalit ihmiset eivät kiinnitä tuollaisiin asioihin huomiota. Vain ihminen on tärkeä :)
En tiedä, onko kyseessä epävarmuus vai mikä saa hänet toimimaan niin. Muutenkin hänelle on usein tärkeää se, miltä asiat ulospäin näyttävät. Tosin tämä piirre on onneksi vähän hioutunut pois vuosien varrella, mutta jotkut viralliset tilaisuudet saavat hänet käyttäytymään sellaisella tavalla, että en omaa miestäni enää tunnista.
ap
akateemisen tutkintoni takia. Aina tilaisuuden tullen nälvi ja mielellään just jos oli enemmän ihmisiä seurassa. Jonkinlaista alemmuuskompleksia kai sekin, kun antoi ymmärtää, että olin käynyt kouluja pidempään koska vieroksun oikeita töitä ja kun lopulta pääsin töihin morkkasi matalampaa palkkaani ja toitotti, miten turhaa se opiskelu oli ollutkaan.
Nykyinen mieheni myös ammattikoulun käynyt ja vastaavia ongelmia ei enää ole ollut ja olemme justiinsa saman arvoisia, ei se koulutuksesta ole kiinni!
Kyllä duunarin on helppo olla duunarin kanssa ei tuu mitään komplekseja eikä sanomisia. Vakka valitkoon kantensa.
Oltiin miehen kanssa ravintolassa syömässä ja puhe kääntyi vanhempien ammatteihin. Kysyin mieheltä, mitä hänen vanhempansa tekevät työkseen (ovat duunareita). Mies meni vaikeaksi ja katsoi tuiman näköisenä ympärilleen. Silloin ymmärsin, että on tiettyjä asioita, mistä tuon miehen kanssa ei puhuta julkisilla paikoilla... En kyllä usko, että kukaan olisi kuullut - tai ketään kiinnostanut :/
ap
Nolo mies sulla ap. Kyllä sun miehes kuuluis arvostaa sua huolimatta siitä ettet ole akateeminen. Huvittavaa jotenkin...
Juu, ihan duuunari-vanhemmat oli tälläkin miehellä, mutta ei kai heitä sentään hävennyt.
Arvelin häpeän johtuvan erittäin huonosta itsetunnosta. Yritti koulutuksellaan pönkittää egoaan ja kai minunkin olisi pönkitykseen pitänyt ryhtyä. On kai tätä nykyä Nokialla ihan hyväpalkkaisessa hommassa, perheeellinen mies, joten kai hän akateemisen itselleen löysi...
mutta luulee, että muut ei arvosta, jos kuulevat etten ole akateeminen. Älytöntä, tiedän :)
ap
No nyt on niin paljon yhtäläisyyksiä, etten uskalla sanoa enää mitään :/
ap
Ootteko jutelleet aiheesta? Meilläkin mies on akateeminen, minä en. Mua ei vaan opiskelu yliopistossa ole koskaan kiinnostanut. Itse tunsin kyllä nuorempana asiasta alemmuutta, mutta en enää. Mies ei ole koskaan väheksynyt koulutustani.
Aikoinaan kun mies opiskeli, minä elätin meidät, eikä miehen tarvinnut ottaa lainaa. Muutenkin elettiin mukavasti (verrattuna muihin opiskelijoihin), eikä ollut hirveä rahapula, oli varaa autoon ja lomamatkoihin. Mieheni silloin aina kehui, että on se hyvä kun on duunarivaimo!
Sittemmin olin pitkään kotiäitinä ja mies elätti perheen. Miehen mielestä tein paljon arvokkaampaa työtä kuin hän. Nyt olen yrittäjä ja tienaan tuplasti mieheni palkan ja ollaan suunniteltu, että miehenikin tulee minun yritykseeni töihin tai paremminkin osakkaaksi. Ja tämä työ kun on vielä unelmatyötäni! Että ei se akateemisuus todellakaan ole mikään ainoa autuaaksi tekevä.
t.sivusta keskustelua seurannut myös nokialaisen vaimo :D
Tiedän, että omaa miestäni en voi muuttaa, mutta ehkä hän ymmärtää ajan kuluessa sen, mikä on elämässä todella tärkeää. On tuo mies jo vähän " pehmennytkin" minun kanssani ja suuri muutos oli erityisesti se, kun lapsi syntyi. Toivotaan parasta :)
ap