Lue keskustelun säännöt.
Lasteni äiti joko unohtaa tai vaihtaa tapaamisaikoja koko ajan
01.08.2012 |
Esimerkki unohtamisesta.
Toukokuussa äiti soitti ja sovimme, miten hän voisi ottaa kesälomallaan lapsia yökyläilemään luokseen. Ei mitään erimielisyyttä, aikataulumme sopivat hyvin yhteen.
Kuluu muutama päivä. Äiti soittaa. Ja kysyy samaa asiaa ja ON AIVAN KUIN EI OLISI MITÄÄN SOVITTU ASIASTA. Sovimme uudestaan, samalla tavalla kuin ekalla kerralla.
Kuluu muutama päivä. Äiti soittaa. Ja kysyy samaa asiaa ja ON AIVAN KUIN EI OLISI MITÄÄN SOVITTU ASIASTA. Sovimme asian uudestaan, samalla tavalla kuin ekalla kerralla.
Kuluu muutama päivä. Äiti soittaa. Ja kysyy samaa asiaa ja ON AIVAN KUIN EI OLISI MITÄÄN SOVITTU ASIASTA. Sovimme asian uudestaan, samalla tavalla kuin ekalla kerralla.
Äiti ei siis YHTÄÄN MUISTA, että asia on jo sovittu. Käyttäytyy/puhuu aivan kuin ei muistaisi… Sitten soittaa jo hyvin lähellä kesäkuuta, vähän harmistuneena, että kun VIELÄKÄÄN EI OLE SOVITTU lasten tapaamisista hänen kesälomallaan.
Taas sovimme samalla tavalla. Kuluu muutama päivä. Ja kuten oli 5 kertaa jo sovittu samalla tavalla. Niin siltä pohjalta lähetän tekstarin äidille. Että lähen nyt tuomaan lapsia hänelle.
Äiti vastaa, että ai, tänäänkö niiden lapsien piti tulla hänelle? Hän on nyt Joensuussa ja ei siis voi ottaa lapsia. Mutta että ehkä huomenna voi, kun tulee reissusta…
Esimerkki aikataulujen vaihdosta
Eilen, kun oli työpäivän päätteeksi hakemassa lapsia tarhasta. Niin äiti soitti ja sanoi, että voisin (siis tänään) tuoda lapset heti aamusta hänelle. Kysyin, että ilmoitanko lastentarhaan, että lapset tulevat hänelle, jotta siellä tietävät? Äiti vastasi kyllä. Hain lapset tarhasta ja ilmoitin samalla, että lapset eivät keskiviikkona tule tarhaan. Kun olin kotona, niin äiti soitti ja sanoi, että oikeastaan lapset voisivat mennä tarhaan. Että hän hakisi lapset sitten tarhasta. Soitin siis tarhaan ja he lupasivat, että voivat ottaa lapset tänään hoitoon.
Että tätä rataa… Yhtä ainoaa kertaa. Ei siis yhtä ainoaa kertaa. Äiti ei ole ottanut lapsia silloin kun on sovittu. Eikä ole palauttanut lapsia silloin kun on sovittu.
Esmerkki ennenaikaisesta palauttamisesta:
Äiti soittaa lauantai-iltana, että lapset haluavat kotiin. Sanon, että ei käy, en voi ottaa lapsia, että olen humalassa kuin sikapossu ja siksi toiseksi mulla on vieraita (jätin mainitsematta, että oli naisvieras). Että pysytään siinä, että haen lapset kello 11 sunnuntaina. Kuluu puoli tuntia ja lapset ilmestyvät kotioven taakse, äiti on ajanut lapset kotiin ja jättänyt roskisten kohdalle ja ajellut sitten tiehensä (en nähnyt autoa tai äitiä, varmuuden vuoksi siis vähän kauempana jalkauttanut lapset).
Mistä on oikein kysymys? Onko äiti hullu? Dementia? Vai mikä?
Kommentit (8)
...vaikka ei ois tehnytkään muuta kuin synnyttänyt ne. Viranomaiset eivät ryhdy mihinkään, eivät lähde hyökkäämään äitiä vastaan.
Oli sitten aihetta tai ei.
Jo 2 vuotta sitten valitin asiasta lastensuojeluun. Järjestivät keskustelun heidän tiloissaan.
Äiti lupasi parantaa tapansa. Sama meno on jatkunut. Ei mitään muutosta.
Ja saa mitä tilaa? Äidin kyvyttömyys lapsen hoitoon kävi ilmi jo ekan lapsen jälkeen. Joka syntyi vielä koeputkihedelmöityksellä.
Toisesta lapsesta kieltäydyin. Äiti suuttui ja meni. Ja VÄÄRENSI nimeni lupalappuun, jossa isä suostuuu pakastetun alkion siirtoon.
Sitten synnytti toisen lapsen. Alkoi miettiä naismaiseen tyyliin, että olenko nyt "onnellinen"? Kun lapsi oli vielä muuttaman kuukauden ikäinen totesi, että eihän tämä olekaan kiva juttu. Otti ja häipyi toisen miehen mukaan ja jätti mut hoitamaan kahta pientä.
Eli ei ole tilattu, piti syntyä yksi lapsi, josta vasta saatoin nähdä, että homma ei vain toimi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useinhan mies ei edes saa lapsia, jos naisella ei ole jokin tuon tason ongelma.
MIksi alunperin sinä sait lapsen? Jos äiti antoi vapaaehtoisesti, hänellä voi olla siihen syynsä?
Pakko olla joku aine,joka ton tekee. Ei pelkkä masennus tai huonomuistisuus voi tehdä noin totaalisia blokkeja
ja seuraavalla kerralla, kun jutellaan kertoo samat asiat uudestaan. ei muista mitään mitä ollaan juteltu. oltuani heillä yökylässä niin hän meni sekaisin ihan yhtäkkiä. keittiössä ja vessassa näin pameja. ja olivat ihan irtonaisina.. onneksi tyttäreni on 10-vuotias eikä koskisi lääkkeisiin, mutta silti.
useinhan mies ei edes saa lapsia, jos naisella ei ole jokin tuon tason ongelma.
MIksi alunperin sinä sait lapsen? Jos äiti antoi vapaaehtoisesti, hänellä voi olla siihen syynsä?
Pakko olla joku aine,joka ton tekee. Ei pelkkä masennus tai huonomuistisuus voi tehdä noin totaalisia blokkeja
vastaustasi. tämä äityli kuulostaa aika holtittomalta tapaukselta muutenkin. toi muistamattomuus voi olla passiivista aggressiivisuutta eli haluaa ehdoin tahdoin tehdä sun elämäsi vaikeaksi. Eli siis ei tosiaan kuuntele sun vastauksia tai piittaa niistä ja tekee oman päänsä mukaan. tätä veikkaisin
aikamoinen kusipää naiseksi. Ei tee lapsillekaan hyvää olla tuollaisen seurassa
aika riskin otat, kun lapset annat äidin luokse. todella rasittavaa toimintaa. isäni teki samalla lailla, mutta ihan ilkeyttään. tiedä sitten miksi lasten äiti tekee noin. olisiko mahdollista, että lääkkeet?? arvailujaarvailuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten säilytät viestit. jos homma jatkuu samaa rataa, haet yksinhuoltajuutta. jos äiti on niin holtiton lasten kanssa, siitä myös todisteet ja yrität saada joko valvottuja tapaamisia tai jotain rajoituksia siihen, ettei äiti voi vaan skipata lapsia jonnekin postilaatikolle. entäpä, jos et olisi ollut kotona ja lapset eivät olisi päässeet sisälle...
Tuon jatkuvan aikojen söhläämisen suhteen. Ei käytä kalenteria, hukkaa tulostetut tapaamisaikataulut, unohtaa tekstiviestit, puhelut, vahvistetut tapaamissopimukset, lasten haku- ja palautusajat, paikat ja tuojan/viejän. Jos puhelimessa sanoo yli 2 asiaa, ei ymmärrä. Lasten kamat hukkuvat, homehtuvat ja ainainen valitus siitä, että en toimita sinne tarpeeksi vaihtovaatteita tai sitten olen vienyt niitä liikaa.
Välilä tuhlaan liikaa rahaa lapsiin ja sitten taas välillä vaatii, että minun pitäisi ostaa hänen kotiinsa omat luistimet, sukset, polkupyörät, potkulaudat, kaikki jalkineet ja ulkovaatteet. Ei kelpaa, että kuljetan ja haen ne itse, koska joskus hän unohtaa pyytää ja olen sitten hankala, kun haluaisin ne takaisin ja yksi suksi on taas hävinnyt.
Tapaamisia on sovittu hänen epäsäännöllisen elämänsä mukaan, mutta mitään ei saada suunniteltua ennalta. Minä soitan joka päivä näitä asioita, teen aikatauluja, luetteloin kotien välillä kulkevia tavaroita. Olen yrittänyt vetäytyä vastuusta, mutta ei sekään auta. Välilläl hän soittaa kaupasta ja kyselee reseptejä, välillä hän on eksynyt soittaa tietysti minulle, joskus hänellä on paha mieli ja soittaa minulle töihin. Tässä on vain osa ongelmista. Rajojen asettaminen ja pitäminen on vaikeaa, koska äiti loukkaantuu ja suuttuu nopeasti, kun yritän kohdella häntä kuin aikuista. Minussa on aina kaikki syy.
En kohtele häntä enää kuin aikuista. Olen perehtynyt vammaisten ohjaukseen ja oppimis- ja hahmotushäiriöisten tukemiseen. Koetan pitää mielessäni, että hän on hyvin tomppeli ihminen, joka varmaan kuolisi arjenongelmiinsa, jos en ohjaisi häntä. Opetan sitten lapsille niitä taitoja, joita etä-äiti ei hallitse. Ei se nainen paha ole (kai), mutta ei se ikinä koskaan tosta muutu. Lapsille kuitenkin äiti ja rakas, vaikka onkin täysitunari.
luultavasti muistisairaus. En antaisi lapsia sinne ennen kuin asia tutkittu, mitäs jos unohtaa lapset jonnekin muualle tms..?