Miten rikkaat lapsiperheet onnistuvat aina olemaan niin hillittyjä?

Miten sen nyt ottais. Itse olen melko varakkaasta perheestä. Pienestä asti melko lellittyjä, mitä haluttu kaupasta niin sitä myös saatu... Ravintolassa käyään usein, mutta meille on opetettu hyvän käytöksen periaatteet. Eli koulutettuja ykköstasolta mutta lellittyjä joka tavallaan ei ole nyt miettiessä enää kivaa.. :( kun haluaa jotain, ja sit se isi sen ostaa, niin ei oo enää sellasta 'wau!' Siinä ostoksessa, kun sai sen.. Eli on vaikeeta ottaa kaikesta ilo irti , mistään. 

No me ei puhuttu ravintolassa miehen kanssa, koska meillä ei ole mitään puhuttavaa eikä sanottu toisilleen. Nyt ollaan erottu. Käydään yhä syömässä usein ravintolassa ja muksut osaavat käyttäytyä. Itse olen sivistyskodista, jossa ravintolassa syöminen on ollut arkipäivää pienestä pitäen. 

Rikkaiden lapset ovat tottuneet syömään usein ravintoloissa, joten se on heille luontevaa.

Me ei olla rikkaita mutta kyllä meidän lapset (4) on aina olleet siististi puettuja ja osanneet käyttäytyä ravintolassa ja  muualla. Hyvä käyttäytyminen ei ole hautajaistunnelmaista vaan (muita pöytäseurueita häiritsemätöntä) naurua, juttelua, vuorovaikutusta, ruuasta ja seurasta nauttimista. Juokseminen ja riehuminen ei sitten kuulu pöytätapoihin meillä....

Ehkä syy on se että heidät on otettu mukaan kaikkeen, ravintoloihin, illallisille ystävien luo, matkoille jo 3kk ikäisinä jne. Esimerkillä on opetettu tavoille

Pari tuntia sitten tulimme juuri ravintolasta ja seurueessa oli 15 henkeä joista nuorimmat 2,5v ja 4v. Ihanaa kun näkee että seuraavakin sukupolvi tuo omat lapsensa samaan pöytään ja että käyttäytymismalli jatkuu.

Jaa. Ei se mikään automaatti ole. Meidän tuttavapiirin kaksi rikkainta pariskuntaa on toivottomia kasvattajia. Toisessa kumpikin vanhemmista on johtotehtävissä, kroonisen uupuneita ja eivät jaksa yhtään komentaa lapsiaan. Toinen pariskunta on taas juristi-lääkäri, jotka kumpikin osakkaita firmassa ja tekevät pitkiä päiviä. Lapset on kaikki tyyliä ADHD. Sama ongelma heillä: kumpikin on niin puhki työstä ja lasten perushoidosta (ruoka, vaatteet jne.), että antavat kaiken periksi, kun eivät vaan enää jaksa.

Minulla on yksi lapsi ja on järjetöntä järjestää ruokailusta jotain "koko perheen" tapahtumaa. Omassa lapsuudenperheessä oli kaikki tip top rytmeineen ja ruoka-aikoineen, mutta enpä tiedä olenko siitä oikein mitään hyötynyt. Jos aitoa välittämistä ei ole niin mitkään ulkoiset asiat eivät auta.

Olisin mieluummin viettänyt aikaa vaikka sohvan ääressä syöden jos tunnelma olisi ollut mukava ja äidillä olisi ollut meille aikaa. Nyt muistan vain sen kun aina äiti laittoi ruokaa.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2012 klo 23:48"]

Ei olla rikkaita, eikä hillittyjä. lapset kiemurtelee ja meuhkaa. Mutta on sitten jotakin mitä muistella vanhana, mitä ne hillityt muistelee? Oltiin syömäss ja oltiin ihan zombeja kaikki...

[/quote]

No ne hillityt nauttivat ulkona syömisestä. Maistelevat ehkä uusia ruokia, tarkkailevat ihmisiä, kuuntelevat keskusteluja jne. Aika ei mene meuhkaamiseen ja ravintolassa riehumiseen. Luulen, et ne hillityt muistaa enemmän noista jutuista kuin vilkkaat lapset, joilla kaikki tapahtumat elämässä lienevät meuhkaamispaikkoja.

Itse olen muuten erittäin köyhästä perheestä ja silloin harvoin kun pääsin jonnekin ravintolaan syömään, olin todella kiltisti. Ei olisi tullut mieleenkään meuhkata. Ne oli spesiaalijuttuja ja niistä otettiin kaikki irti. Muistan tunnelman vieläkin. Eiköhän nää käytösongelmat ole enemmän keskiluokan juttuja taas. Kun Veeti Ilona on niin luova ja vilkas, ei sitä saa rajoittaa. 

Raha rauhoittaa. Ei huolta huomisesta. Ei syytä hermoilla laskujen maksusta, eikä tulevaisuudesta. Jäitä hattuun ja hoidetaan asioita coolisti.

Me taidetaan olla se lapsiperhe, jonka lasten hillittyä käytöstä olet havainnoinut ravintoloissa ja muuallakin. Lapsia on neljä, ja iät vaihtelevat taaperosta teiniin. Voidaan mennä minne tahansa, ja lapsista ei ole koskaan mitään häiriötä. Päinvastoin.

Ensinnäkin he kaikki ovat kohtuullisen älykkäitä, eikä kenelläkään onneksi ole mitään keskittymishäiriötä tms.

Toinen ja ehkä tärkeämpi syy hyvälle käytökselle on se, että edellytämme heiltä asiallista käytöstä, eli ojentaminen seuraisi välittömästi, jos alkaisivat hölmöilemään.

Jos lapset käyttäytyvät hyvin, olemme myös me vanhemmatkin heille todennäköisesti varsin miellyttävää seuraa. Meistä on siis mukava viettää aikaa myös perheenä, kunnioitamme toisiamme ja viihdymme yhdessä. Tunnelma on yleensä oikein hyvä.

Mallikäyttäytyminen on myös yksi juttu, eli taapero käyttäytyy hyvin koska isommatkin jne. Myös me vanhemmat olemme esimerkki.

Meidän lapset on niitä hyvin käyttäytyviä. Lapset useinmiten on  vieläpä siististi puettuja, mutta ei toki kalliisti. Mä olenkin sitten itse ihan räjähtänyt, joten ei meitä varmaan rikkaaksi erehdy luulemaan.

Lasten kanssa on menty ja tehty ja niitä on opetettu käyttäytymään. Ne ei ole luonteeltaan rauhallisia ja hiljaa istuvia, löytyy häiriöitä... ja niitä on neljä kappalta. Kotona osaavat käyttäytyä todella huonosti, mutta ovat oppineet, että ihmisten ilmoilla käyttäydytään kohteliaasti.

Se on ollut työtä, työtä ja työtä sekä tietysti esimerkin näyttämistä. 

Mutta ruuan kanssa ne nirsoilee, erinäisistä syistä. Joten lautaselta löytyy useinmiten ne nakit tai lihapullat, paitsi yksi haluaa aina pihvin jos voi valita. 

Tiedän rikkaita, joissa käyttäydytään hyvin ja rikkaita, joissa käyttäydytään huonosti, sekä köyhiä samoin. Ei se ole rahasta kiinni.

Me syömme ravintolassa pari krtaa viikossa. Keski-Euroopassa ihmiset eivät tule arvostelemaan lasten käyttäytymistä, eivät kehuen eivätkä haukkuen. Hyvä käytös on normaalia.

meitä vanhempiaan:)

ja vahvat perselihakset.

vastaus kokemukseni perusteella: lapsille annetaan paljon huomiota ja heidän kanssaan jutellaan ja ennen kaikkea kuunnellaan heitä kotioloissa. Näin ei lasten tarvitse kerjätä vanhempiensa huomiota julkisella paikalla.

Tämä EI ole mikään yleispätevä juttu; lapset ovat erilaisia ja toiset vaan villiintyvät helpommin kuin toiset!

Ne on tottuneet syömään ulkona ja matkustelemaan, niiltä on vaadittu hyviä käytöstapoja vauvasta asti. Toisin kuin rahvaan kakarat jotka pääsee kerran vuodessa raflaan ja silloinkin rosson leikkipaikalle.

siistit merkkivaatteet, lapsi istuu mallikkaasti paikoillaan, syö "aikuisten listalta" ja vetelee alkusalaatit 3-4 vuotiaana jne. Me vanhemmat istuttiin aika hiljaa koska ei kestetty toisiamme joten parempi olla hiljaa. Nyt ollaan erottu. No kerrompa että lapsi matkustellut ja kyläillyt heti synnytyslaitokselta lähdettyään ympäriinsä niin suomessa kuin ulkomailla. Ei kyllä olla rikkaita vaan matkusteltu pienemmällä budjetilla ja säästetty niihin merkkivaatteisiin jotka laadukkaampia ja kestävämpiä kuin h&m esimerkiksi.

Rikkaaksi ihmiset päättelen vaatteista, pukeutumistyylistä yleisesti, koruista ym. asusteista ja yleisestä hillitystä charmista.

Esim. ravintolassa pienetkin lapset istuvat nätisti ja hiljaa, korkeintaan vähän kääntyilevät, ja koko perhe on ihan hiljaa, tuskin vanhemmatkaan puhuvat toisilleen, ja sitten meikäläisten lapset eivät meinaa pysyä penkillä ollenkaan ja kiemurtelevat ja pälättävät päälle kun aikuiset puhuvat ja lähtevät juoksentelmaan jne. täys kaaos.

Antakaa vinkkejä, rikkaat! Miten lapsista saadaan noin hyväkäytöksisiä?

Meillä on rahaa enemmän kuin keskivertosukankuluttajalla suomessa, mutta kyllä minun lapseni ovat ennemmin ap:n lasten kaltaisia ja olen onnellinen niistä!

että meillä on aina tosi hauskaa, eläväistä keskustelua, naurua ym. Kun lähdemme ulos syömään se ei ole mikää hautajaisruokailu!

Näin se usein menee.

Tarkoitan siis, että ovat saaneet lapsensa vähän vanhempina. Ensin on tehty sitä rahaa ja sitten vasta 40-kymppisinä tai vähän ennen on saatu lapsia.

Itse olen huomannut, että moni äiti tai isä, jotka ovat vähän vanhempia ovat myös kärsivällisempiä ja rauhallisempia lastensa kanssa. Ei ole enää kiire mihinkään ja keritään olla läsnä.



Tietysti on poikkeuksiakin!