Miten rikkaat lapsiperheet onnistuvat aina olemaan niin hillittyjä?

Kyllä kaikki saa vääntää alussa että lapsi oppii mutta tälläinen hahmottaminen: Kaupassa tarttee auto-ostosvaunussa istua nätisti. Siinä ei kuulu leikkiä, kiipeillään kiipeilytelineessä.



Ulkona juostaan.



Ja sääntöjä noudatetaan.

Mikä tietty on eri asia kuin mölyäminen.

vanhemmat tuskin puhuvat toisilleen. Tulee mieleen, että vanhemmilla on juuri ennen lähtöä ollut megaluokan riita ja lapset ovat vieläkin kauhusta jäykkinä.

Mikä tietty on eri asia kuin mölyäminen.

Ehkä nää on vain rikkaita. Eli puhumattomuus erottaa heidät sivistyneistä.

olemme matkustelleet paljon lasten kanssa. Lapset ovat pienestä pitäen syöneet ravintoloissa ja heiltä on vaadittu tietyn tason käytöstä jotta ovat saaneet jätskit tms jälkkäriksi.

Nykyään istuvat todella kiltisti paikoillaan joka kerta.

Mykkiä ei olla, eihän se olisi hauskaa.



Keski-Euroopassa on tultu kehumaan lastemme käytöstä useampaan otteeseen -mikä tuntuu oikein mukavalta! :)

juuri pari viikkoa Ruotsissa ja Tanskassa. Söimme useita kertoja päivässä eri paikoissa ulkona. Meillä ei ole enää lapsia mukana matkoilla, ovat lähes aikuisia.



Kiinnitimme huomiomme lapsiperheisiin, joissa lapset istuivat kauniisti pöydissä, söivät ruokansa houkuttelematta ja juttelivat rauhallisesti vanhempiensa kanssa. Jopa syöttötuolissa istuvat pikkuiset söivät nätisti ruokansa, joka oli lähes aina muuta kuin makaronimössöä tai nakkeja ja ranskalaisia. Lapset söivät oikeita ruokia. Vanhempien ei tarvinnut kiljua lapsilleen. Lapset eivät juosseet ympäri ravintolaa huutaen.



Voi, kumpa Suomessakin voisi joskus mennä ulos syömään tuollaisessa harmoniassa. Mutta ei. Niin hienoa ravintolaa ei löydy, etteikö siellä kakarat kilju ja tule kyttäämään pöydän viereen, mitä syöt. Ja vanhemmat ei sano mitään.

Mutta meidän lapset ei kyllä istu pitkään hiljaa pöydässä... eikä syö salaattejakaan kyllä.

ja kiinnitin tuolloin jo lapsettomana huomion samaan.

Ajan mittaan, päästessäni ruotsalaiseen arkeen ja kulttuuriin sisään, keino on yksinkertainen : arkisin syödään päivällistä yhdessä ja jutellaan. Rauhoitutaan ruokailuun ja ennenkaikkea yhdessäoloon. Jos joku soittaa , kerrotaan, että olemme päivällisesllä, voitko soittaa uudelleen vaikkapa puolen tunnin päästä.

Ruoka on ruokaa, ei niitä mössöjä, esim. kastikkeissa lilluvia ruokia harvoin on. Toki ranskiksia syödään välillä yms. Lapset oppivat tämän ruokakulttuurin jo pienestä pitäen.

Ystäviä kutsutaan usein päivälliselle. Hui, viiniäkin jopa juodaan, lasillinen tai kaksi ihan arki-illallisella.

Olen pohtinut asiaa, ja olettaisin, että sivistyneet ruokailutavat johtunevat osittain siitä, että Ruotsi on ollut kuningaskuntana edelläkävijänä monissa asioissa, hyviä tapoja jne. on ollut aikaa opetella toisin kuin meillä metsäläisillä jotka ovat saaneet paeta hengensä kaupalla, nähneet nälkää. Olemme olleet Ruotsin ja Venäjän vallan alaisina vuosisatoja.

juuri pari viikkoa Ruotsissa ja Tanskassa. Söimme useita kertoja päivässä eri paikoissa ulkona. Meillä ei ole enää lapsia mukana matkoilla, ovat lähes aikuisia.

Kiinnitimme huomiomme lapsiperheisiin, joissa lapset istuivat kauniisti pöydissä, söivät ruokansa houkuttelematta ja juttelivat rauhallisesti vanhempiensa kanssa. Jopa syöttötuolissa istuvat pikkuiset söivät nätisti ruokansa, joka oli lähes aina muuta kuin makaronimössöä tai nakkeja ja ranskalaisia. Lapset söivät oikeita ruokia. Vanhempien ei tarvinnut kiljua lapsilleen. Lapset eivät juosseet ympäri ravintolaa huutaen.

Voi, kumpa Suomessakin voisi joskus mennä ulos syömään tuollaisessa harmoniassa. Mutta ei. Niin hienoa ravintolaa ei löydy, etteikö siellä kakarat kilju ja tule kyttäämään pöydän viereen, mitä syöt. Ja vanhemmat ei sano mitään.

Miksi sinusta on jotenkin ihanteellista, että perhe ei puhu toisilleen? Ruokailuhan on sosiaalinen tapahtuma, kyllä minusta on outoa, jos ei perheenjäsenten kanssa voi keskustella.



Mutta jos haluat hillittyjä ja hiljaisia lapsia, niin anna niille rauhoittavia ennen ravintolaan menoa. Ehkä se näkemäsi rikas perhe on tajunnut käyttää rahansa lääkkeisiin ja oli siksi ihan lamaantunutta.



Meillä on yksi lapsi, 3-vuotias, joka on yleensä ravintoloissa varsin rauhallinen. Tosin hänelläkin on erilaisia päiviä. Hän syö ihan hyvin ruokansa ja istuu ruokailun ajan tuolissaan - ja usein syö aika hitaasti. Mutta emme ole rikas perhe, vaan oikeasti ihan köyhä, toimeentulotukea saava perhe. Lapsi on luonteeltaan rauhallinen, mikä saattaa olla myös tuon näkemäsi perheen kohdalla selitys. Tosin omakin lapseni on tottunut syömään "ravintolassa" - tuon ikäinen ei osaa eritellä "hienoa ravintolaa" ja opiskelijaravintolaa, jälkimmäisessä syön hänen kanssaan joka viikko.

juuri pari viikkoa Ruotsissa ja Tanskassa. Söimme useita kertoja päivässä eri paikoissa ulkona. Meillä ei ole enää lapsia mukana matkoilla, ovat lähes aikuisia.

Kiinnitimme huomiomme lapsiperheisiin, joissa lapset istuivat kauniisti pöydissä, söivät ruokansa houkuttelematta ja juttelivat rauhallisesti vanhempiensa kanssa. Jopa syöttötuolissa istuvat pikkuiset söivät nätisti ruokansa, joka oli lähes aina muuta kuin makaronimössöä tai nakkeja ja ranskalaisia. Lapset söivät oikeita ruokia. Vanhempien ei tarvinnut kiljua lapsilleen. Lapset eivät juosseet ympäri ravintolaa huutaen.

Voi, kumpa Suomessakin voisi joskus mennä ulos syömään tuollaisessa harmoniassa. Mutta ei. Niin hienoa ravintolaa ei löydy, etteikö siellä kakarat kilju ja tule kyttäämään pöydän viereen, mitä syöt. Ja vanhemmat ei sano mitään.

Meidän superenerginen 3 v ei jaksa istua paikallaan, joten emme käy ravintoloissa syömäsä.

"...sitten meikäläisten lapset eivät meinaa pysyä penkillä ollenkaan ja kiemurtelevat ja pälättävät päälle kun aikuiset puhuvat ja lähtevät juoksentelmaan jne. täys kaaos."



näyttää esimerkkiä eikä itse lähteä juoksentelemaan kesken ruokailun!

Itse olin pitkään yh:na ja kävimme ravintolassa silti syömässä :) ja ihan siistit vaatteetkin meillä oli. Rikkaita emme olleet todellakaan. Mutta kun minä olen jaksanut kasvattaa lapseni ja he käyttäytyvät ravintoloissa äärimmäisen hyvin ja muuallakin. Kotona toki näyttävät tunteitaan, mutta heitä on aina kiitelty kauniista käytöksestä :).



Ei se rahasta ole kiinni, vaan siitä, että lapsista ollaan kiinnostuneita ja heitä rakastetaan ja rajoitetaan.

ehkä siksi olen aina ollut jotenkin uskottava uhkailija lapsilleni. Koskaan ei tarvinnut kuin mulkaista vihamielisesti lapsia niin hiljenivät julkisissa tiloissa.



Pari kertaa olen huonosta pöytäkäytöksestä aikoinaan kaatanut pöydän nurin kesken päivällisen ja alkanut huutamaan.

Tietenkin koko raivokohtaus oli näytelty ja varoittava esimerkki siitä mitä saattaa käydä, jos ei osaa istua nätisti hiljaa ruokapöydässä.

Ruumiillista kuritusta en ole koskaan käyttänyt enkä hyväksy sitä.



Nuorin lapseni on kohta lähes aikuinen ja loput suoraselkäisiä aikuisia joidenka kanssa ei pelleillä. Olen kasvattanut heidät hyvin tarkkaan.

Voisi vitsailla kuten eräs tohtori vitsaili perheeni tavatessa että olen kouluttanut lapseni kuin sotilaskoirat.



Tohtori hiljeni kun mulkaisin halveksuvasti hänen kummentilleen. Sylkäisin ajatuksissani häntä silmille. Ja oikeasti hienoissa, laadukkaissa, kalliissa ravintolassa saa olla rauhassa. Veikkaampa vaan ettei näillä herkkäkorvilla ole ollut tarpeeksi katetta tilillään.

Jos pitää tyytyä keskivertoon niin suosittelen menemään mäkkärille. Mäkkäriltä saa saman.









T: 11cm mies

Olen pienituloinen. Olen siis vähän tyhmäkin, kun en ole kouluttautunut tarpeeksi.

Minulle ei koskaan lapsena opetettu ruokapöytätapoja, kiitos, ole hyvä, käsipäivää. Ei mitään tällaisia, kuten ei sitäkään, että ruoka suussa ei puhuta ja ruoka pureskellaan suu kiinni.



Olen opetellut ne aikuisiässä itse.



Omille lapsille olen yrittänyt opettaa siistejä ruokapöytätapoja, ja muitakan käyttäytymistapoja, mutta oma junttitaustani kyllä puskee läpi.



Lapseni ovat myös normaalin tavallisen eläväisiä ja kovaäänisiä, nälkäisenä etenkin poika 9 v on erittäin pahantuulinen ja riidanhaluinen, kiukuttelee. Pienempi 4 v taas saattaa huutaa ja ulvoa isoon ääneen ihan pienistäkin asioista, mutta myös silloin kun on nälkä ja väsymys, kipukynnys ja sietokynnys on nolla miinus.



Käytöstavat siis puuttuu. Olen yrittänyt opettaa, mutta ... ei tällaisten mölyapinoiden kanssa oikeasti edes viitsi mennä hienompaan ruokapaikkaan, kun eivät osaa ennakkoselityksistä huolimatta käyttäytyä.



Mutta kyllä he kotona huomiota, syliä ja aikaa ovat saaneet ja heidän kanssaan niin keskusteltu, leikitty ja sylitetty ihan yllin kyllin, eli ravintolan ja julkisen paikan huono käytös ei johdu mistään huomion haun tarpeesta, enemmänkin nälästä, väsymyksestä tai ennenkaikkea tympääntymisestä, sillä eläväiset lapseni eivät jaksa istua paikallaan ja odottaa.





Toisaalta heidän ei ole koskaan tarvinnut pelätä, että huonosta käytöksestä seuraisi esim. selkäsauna tms. kuritusta kotona.. tiedän tapauksia, jossa lapset ovt ollet erittäin hyvätapaisia aina kyläpaikoissa, ja sitä on ihasteltu ja ihmetelty, kehuttu hyvää vanemmuutta ja kasvatusta ja kilttejä lapsia - ja todellisuudessa lapset ovat yrittäneet olla tekemättä mitään virhettä, koska melkein kaikesta ns. väärästä tuli kotona iso selkäsauna.

Minäkin suosittelisin etsimään oikeasti laadukkaan ravintolan. Vaan ei taida näillä "herkkäkorvilla" olla varaa.



Jos ei ole varaa niin hankkikoon korvatulpat.

uhkailemalla.



Rikkaat uhkailee lapsiaan että jättävät perinnöttä, jos eivät istu hiljaa ja syö kylmiä hanhenmaksapalleroitaan.

Näin se usein menee.

usein myös näin. Prioroteetti numero 1 on rahan hankkiminen ja vaaliminen, numero 2 menestymisen merkit muiden silmille. Sillä ei ole niin väliä mitä ihmiset oikeesti tuntee, kunhan on status ja kulissi kunnossa. Luovuuv on suttuista, persoonallisuus ja tunne-elämä usein paheksuttuja siellä missä rahoja tavoitellaan. Moni myy sielunsa ja lastensa hyvinvoinnin saadakseen menestymisen merkit. MUTTA ei voi yleistää; on ihan oikeasti hyvin toimeentulevia JA sydämellisiä, arvot kunnossa olevia ihmisiä. Ei pitäisi niin helposti uskoa sitä mitä näkee; hillitty käytös voi olla viesti varavista tunne-elämän ongelmista sen sijaan että siinä olis mitään kadehdittavaa.

Meilläkin lapset matkustelleet ja syöneet ravintoloissa ja käyneet tapahtumissa pienestä pitäen ja silti homma on joskus yhtä sirkusta. Lapsia kolme ja ovat äänekkäitä ja eläväisiä.

Kerhoilimme kohtuudella, olimme paljon metsässä ja liikkumassa. Kotona on ollut säänölliset uniajat ja yhteiset ruokailut, jotka ovat lapsilekin tärkeitä hetkiä yhdessä. Jutella voi, jos ruokailu sujuu ja jutut sopivat ruokapöytään. Kun siis menemme ravintolaan, he käyttäytyvät samoin kuin kotona ja tietävät, että vasta yhteisen ruokailun päätyttyä.



Tuolla tavoin olisit päätellyt meidät rikkaiksi pari vuotta sitten, kun olin opiskeleva yksinhuoltaja hyvissä väleissä exään. Hoidin lapsia kotona eikä heidän riesanaan ollut vanhempien riitoja, ylisuurta ryhmää meluineen tms. Kun hankkii lapsia aikuisena, niin onhan niitä vaatteita ja koruja jo ennen sitä vähän köyhemmälläkin. Kun etetään säästeliäästi, ei juoda, polteta tai tuhlailla, niin köyhemmänkin varat riittävät lasten laatuvaatteisiin, jotka ovat siistejä vielä kakkosellekin ja voi lopuksi vielä myydä huutonetissä. Nyt olen hyväpalkkaisessa työssä ja lapset käyttäytyvät edelleen ravintolassa samoin kuin ennenkin. Tosin jossain muualla, esim. kaupassa, juhlissa sokerin vaikutuksen alaisina jne. eivät sitten olekaan niin "hillittyjä". Oisko sit kyseessä jonkinlainen taito järjestää ja organisoida omaa ja lasten elämää, olemista ja taloutta vai ihan vaan peilkuva perheen ruokailutottumuksista.

nousta pöydästä, jos se ei jaksa enää syödä eikä istua nätisti (vaikka siis muilla on vielä ruokailu kesken). Tätä sitten niitän ravintolassakin...