Naapurin tyttö 5v puheissa ei mitään eroa todella ja valeella, outoa!

jos oma lapsi 3,5v onkin puhunut jotain muuta kuin totuutta päiväkodissa yms ja sieltä laitettu tutkintapyyntö sosiaaliviranomaiselle. Siinäpä pulmaa kerrakseen. :o

Itse olin hirmuinen satuilija vielä tuossa iässä. En niinkään kotona vaan esim. tarhassa. Muistan miten aina tilaisuuden tullen piti tarhatädeille kertoa jotain ihme keksittyjä tarinoita. Hävetti, mutta en voinut vastustaa. Ihan normaali rehellinen ihminen musta tuli, vaikkakin vilkas mielikuvitus on aina ollut :)

Eikä nyt noin nuoren lapsen kohdalla voi puhua valehtelusta.

Kaikki lapset ei ole samasta puusta veistettyjä.

musta on sääli, ettet tunne lasten kehityskaarta mikä on normaalia ja mikä ei.

Sun ei todellakaan tarvi tehdä mitään. Mikä sua vaivaa?

Voitte pysyä tarpeen tulle erossa koko lapsesta, jos ottaa noin koville.

Oli meidänkin pihalla satuileva 5v. tyttö ja ei se mua mitenkään kirpaissut.

Kuule ihan kunnon koululaisia niistä lapsista tulee.

Oikeasti perheneuvola voisi auttaa sua. Et edes tiedä mikä on käytöshäiriö ja lisäksi mua huolestuttaa, että tunnut haluavan käydä kyseisen perheen kimppuun.

Onko sun ap hyvä olla vai vaivaako sun omat asiat sua.

Muistan kun olin lapsi, naapurissa asui ikäiseni n. 6-7 v. poika joka valehteli vähän kaikista asioista.

Tuli väittämään että näki metsässä dinosauruksen, kun sanottiin että älä valehtele, niin suuttui ja alkoi raivota. Sanoi että heille on ostettu koira, kun mentiin katsomaan äitinsä sanoi ettei heillä mitään koiraa ole. En tiedä miksi teki tuota.

Ihan normaali ihminen siitäkin tuli.

Jotenkin tuntuu kuin moittisin lasta jos kyselen. Talviaikaan varmistan aina, tietääkö tytön vanhemmat että tuli meille, pimeässä ja lumisessa pihassa on ikävä esiskellä.

Ja tytölle olen sanonut monesti että meillä ei ole tapana valehdella. Jos ei ole muistanut kysyä lupaa aikuiselta, voidaan mennä yhdessä kysymään mutta narrata ei saa... huoh. Jotenkin vaan niin absurdia tuollainen.

Jotenkin tuntuu kuin moittisin lasta jos kyselen. Talviaikaan varmistan aina, tietääkö tytön vanhemmat että tuli meille, pimeässä ja lumisessa pihassa on ikävä esiskellä.

Ja tytölle olen sanonut monesti että meillä ei ole tapana valehdella. Jos ei ole muistanut kysyä lupaa aikuiselta, voidaan mennä yhdessä kysymään mutta narrata ei saa... huoh. Jotenkin vaan niin absurdia tuollainen.

Voihan olla että lapsella on vaikka kehitysviivästymää tai muuta ja siksi käyttäytyy noin.

Sosiaalinen asetelma vaan on sellainen että helposti vaikuttaisi että ylhäältäpäin arvioin heidän lastaan.

Ammatti ja taloudellinen asema nyt vain tekevät tästä jotenkin niin kiusallista ottaa puheeksi.



ap

Valehteleminen korreloi lapsilla älykkyyden kanssa. Olen tämän itsekin huomannut. Toinen lapsistani on tosikko ja rehellinen (eikä kovin älykäs) ja toinen satuilee mitä sattuu (ja on älykäs).

meillä kolme lasta ja keskimmäinen 4v ja samanlainen satusetä on! vanhin on meillä todellinen totuudentorvi ja keskimmäinen satuilee! samalla lailla on kasvatettu mutta mielikuvitukset on erilaiset! keskimmäisellä todella vilkas mielikuvitus ja leikkiikin todella paljon mielikuvitusleikkejä täyttää syksyllä 5 tällä hetkellä on myös uhma joten aina ei kieltoja kerrasta uskota ja miettimässä joutuu usein käymään...! koulutukselta ollaan lisensiaatti ja mies viittä vaille tohtori että voit meitäki sit katsoa "alaspäin" ;)

Ei tätä arkista non-senseä käytöksessä vähennä yhtään.



Mitä te tekisitte jos oisitte minun asemassani?



ap

kaveri. Piti kyllä aina varmistaa tytön äidiltä, jos piti lupa olla tms.



Muutoin kerroin omalleni, että hänen ei tartteis ihan kaikkea uskoa, vaikka mielellään niihin uskoi. Olihan moni niistä tarinoista, asioista paljon mahtavampaa yms kuin meidän jutut, siis ne tavalliset.



Joillain lapsilla on selvästi tuollainen vaihe, mutta kyllä se ohi menee, jos ei liikaa rupea negailemaan esim. tuomalla julki, että toinen valehtelee, sillä hän ei mielestään tee niin.

Mutta alueensa ainoana vuokralla asuva tosi vähävarainen äiti joka on töissä alaiseni--- en voi oikein mennä neutraalisti keskustelemaan lapsen käytösongelmista...



ap

Toisekseen nuo kertomasi asiat eivät ole käytösongelmia.

Kolmanneksi todella omituista, jos esimiesasemassa oleva ei osaa ottaa tavallista asiaa puheeksi.

Mutta alueensa ainoana vuokralla asuva tosi vähävarainen äiti joka on töissä alaiseni--- en voi oikein mennä neutraalisti keskustelemaan lapsen käytösongelmista...

ap

Asiaa, päästiinhän tässä av-tasoisiin juttuihin



1) olemme kunnallisella, en voi vaikuttaa palkkaan



2) minusta huijaaminen ja karkailu ja kerjääminen ovat käytösongelmia



3) no ehkä sitten olen vaan sosiaalisesti estynyt kun en osaa ottaa puheeksi.

2) ei ole käytösongelmaa... liian vilkas mielikuvitus kyllä oheisineen

3) niin olet

mitä sylki suuhun tuo, tai mitä itse toivoisivat että asiat olis. En ymmärrä miksi olet niin hirveän tosikko? Ihan oikeesti , eikö sulla todellakaan ole muita huolia? Et pitää laittaa tälläsestä aloitus? Mun mielestä on kiva jutella mielikuvitusrikkaan lapsen knssa, oikeesti. Muutenkin luuletko SINÄ olevasi absoluuttinen totuus? Oletko koskaan valehdellut? On tutkittu että ihminen valehtelee keskimäärin 200 kertaa vuorokaudessa, mm ns kaunistelua, miten on sun laitas?

Mutta alueensa ainoana vuokralla asuva tosi vähävarainen äiti joka on töissä alaiseni--- en voi oikein mennä neutraalisti keskustelemaan lapsen käytösongelmista...

ap

miksi sitten annat kyllä ymmärtää, että todellakin katselelet alaspäin...

kysy jotain ihan yksinkertaista ja sitten katsot mitä vastaa.



Moni lapsi tekee tuota siksi,että toivoo puheidensa avulla tekevänsä vaikutuksen tai kirimään hiukan paremmaksi kuin muut ( korottaa omaa itsetuntoa)



On myös lapsia, joille ei ole koskaan korostettu tai edes välitetty puhuuko lapsi totta vai ei. Lapselle on aivan sama mitä suustaan päästää, koska se ei aiheuta mitään reaktiota kenessäkää.



Sitten on sekin mahdollisuus, että lapsi ei todella erota vielä toden ja mielikuvituksen rajaa. Yleensä taito kehittyy aiemmin, mutta voi olla että on hiukan myöhässä varsinkin, jos kotona ei mitenkään tueta asiaa.