Lue keskustelun säännöt.
Mulle sit eilen selvisi että miehelläni on paniikkihäiriö.
27.01.2006 |
Mä itse sairastan paniikkihäiriötä ja olen käynyt juttelemassa ammatti-ihmisten tykönä ja syön lääkkeitä. Ja tietysti olen purkanut myös miehelleni ja mieheni on jaksanut aina kuunnella ja olla tukena. Nyt sit eilen illalla juteltiin sängyssä paniikkihäiriöstä ja mä kysyin mieheltäni, -kun minulle itselleni kaupan kassajonossa on aina tuskalliset oltavat vaikka on tämä lääkityskin- että miltä hänestä tuntuu olla kassajonossa niin hän sanoi että ihan samalta kuin minusta ja sit aloin kyselemään kaikkee niin selvisi että hänellä on ihan samanlaisia ongelmia kuin minulla. Pahimpina aikoina ennen kuin söin lääkkeitä ja kävin terapiassa niin mieheni hoiti yksin kaikki kauppa-asiat kun mä en kyennyt menemään kauppaan, voi että kun olisin tiennyt että mieheni tuntee samoin kuin minä niin olisin patistanut itseni kauppaan mieheni tueksi. Melkein itku tulee kun ajattelin että mieheni joka kerta tuntee samoin kuin minä esim. kaupassa ollessa, koska mä tiedän että se on tuskallinen tunne.
Kun kysyin että miksi ei ole aikaisemmin sanonut mitään niin hän sanoi että ei ole halunnut huolestuttaa ja sanoi että on ajatellut että miehen tulee olla vahva ja tulee pitää huolta perheestään...voi että. Sekava sepustus mutta halusin vain kertoa, kiitos jos jaksoit lukea loppuun.
Kommentit (13)
Käykö miehesi terapiassa/lääkitystä myös?
Ehkä hänen paniikkihäiriö ei kuitenkaan ole yhtä paha kuin sinulla?
Voimia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olevansa paniikkihäiriöinen, mutta esim. tuollaisia kauppajuttuja hän ei kyllä millään tavalla panikoi. Ei halua mennä juhliin tai kokouksiin, mutta mun mielestä oireet kuulostaa enemmän jännittämiseltä kuin oikealta paniikkihäiriöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tuntuu ettei saa happea ja sitten pitää todella raskaasti hengittää että sitä happea tulee
sitten alkaa päässä heittämään ja kädet menevät tunnottomiksi ja sitten tulee itku kun ei sitä happea saa
mitä tämä on, paniikkikohtaus?
Kyllä sitä vähemmälläkin kuuntelulla alkaa miettiä kassajonossa, miltä tuntuu ja siitäkös tilanteesta useampikin saa halutessaan ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen liittyy esim.
*Itsensä esittely uusille ihmisille
*Oleminen muiden huomion kohteena
*Muiden kiusoittelu tai kritiikki
*Arvovaltaisten henkilöiden kohtaaminen
*Kevyt jutustelu (esim.kutsuilla)
*Kiertävä ouheenvuoro (esim. seminaarissa)
*Julkinen esiintyminen
*Nimen kirjoittaminen muiden katsoessa
*Asioiden hoito puhelimessa vieraiden ihmisetan kanssa
*Yleisen WC:n käyttö
*Ruokailu muiden kanssa
" kahvikuppineuroosi"
Itselläni paniikkihäiriö oli ennen lääkitystä sellainen että koko ajan tarkkailin itseäni ja kehoani ja jos kehossani tapahtui jotain " omituista" niin saatoin helpostikin saada paniikkikohtauksen ja pelkäsin yksin olemista. Kaupassa käynti oli todella tuskallista ennen lääkitystä kun pelkäsin että kohtaus tulee siellä ja ajattelin että ihan varmasti nuo ihmiset huomaa että mussa on jotain outoa. Ja sit jos kassajonossa seisoessa edellä olevalla oli jotain häikkää vaikka nyt maksamisessa tai vaikka jos kassassa meni jokin sekaisin niin silloin tuntui että on pakko päästä pois sieltä ja monesti kyllä lähdinkin ja jätin kauppatavarat siihen. Ja sit kauppaan mennessä piti valita sellainen ajankohta ettei siellä ole paljon ihmisiä. Esim. ruuhka-aikaan ei ollut mitään saumaa että olisin kauppaan mennyt. Nyt kun on lääkitys niin pystyn jo aika hyvin hillitsemään oloani kaupassa mut ruuhka-aikaan en siltikään mielelläni mene kauppaan. Lääkityksen aloittamisen jälkeen en ole enään pelännyt olla yksin enkä tarkkaile omassa kehossani tapahtuvia asioita ja muutoksia.
2 kuulosta että miehelläsi voisi olla sosiaalisten tilanteiden pelko ja sun kannattaa tukea miestäsi ja ehdottaa miehellesi jos hän kävisi juttelemassa jonkun ammattiauttajan kanssa niin ammatti-ihminen osaa paremmin sanoa että mistä häiriöstä miehesi kärsii ja hän voi saada lääkityksen oloa helpottamaan. Suosittelen kyllä miehellesi, kenenkään ei tarvii turhaan kärsiä jos ongelmaan löytyy apua.
-ap
tuli paljon reippaampi ja ujous väheni paljon. Minulla ei vielä silloin ollut paniikkihäiriötä kun alettiin seurustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paniikkihäiriön oireita:
*Sydämentykytys, rintatuntemukset
*Ilman loppumisen tunne
*Hikoilu, kylmät ja kuumat aallot
*Vapina, tärinä
*Huimaus, heikotus
*Epätodellinen olo
*Kuolemanpelko
*Kontrollin menettämisen pelko, sekoamisen pelko
Paniikkihäiriön laukaisevia tekijöitä
*Henkinen paine, liiallinen stressi, menetykset, suuret elämänmuutokset
*Kahvi, alkoholi, colajuomat, eräät lääkkeet, huono fyysinen kunto
*Fyysiset sairaudet, hormonihäiriöt (esim. kilpirauhasen tulehdus/liikatoiminta,) vaihdevuodet
Paniikkihäiriölle altistavia lääkkeitä:
*Monet astmalääkkeet
*Yskänlääkkeet
*Nuhalääkkeet
*Flunssalääkkeet (kofeiini)
*Hotmonilääkkeet (tyroksiini, kortisonijohdokset, lapsettomuuden hoidossa käytettävät hormonit, anaboliset steroidit)
*Tietyt tulehduskipulääkkeet (indometasiini)
Siinä jotain tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up