Äitini talo on kamala läävä, miten sinne aikanaan voi mikään kotipalvelu tulla?
Tavaraa, rojua ja suoranaista roskaa kaikki paikat täynnä. Keittiön pöydälle pitää raivata tilaa, jos meinaa kahvikumpin saada mahtumaan siihen. On lehtiä, laskuja, viime vuoden joulukorttiaskarleut, valokuvia, ompeluksia ym siinä, kuten myös olkkarin päudällä, sohvilla ja lattiallakin. Tuolien selkämykillä vaatteita, kaapit täynnä niin vanhaa roinaa, jota ei edes käytä enää, mutta ei heitä poiskaan.
En voi siivouksessa auttaa, koska äitini ei anna heittää mitään pois.
Piha samanmoinen, kasvanut jo lähes umpeen, koska eihän kauniistä kukkiven kissankellon yli voi leikata. Niittykukkien lisäksi pihaa valtaa jo paju ja vadelma ja kirsikka.
Ahdistaa jo ajatuskin, että mun pitää se joskus äitini jäljiltä siivota.
Kommentit (8)
kaikenlaistsa ovat nähneet ja näkevät, ei sitä tarvitse murehtia. Ihmisissä kun on niin alkoholistia, mielenterveysongelmaista kuin hamstraajaakin.
tuo on niin surullista. neloselta aikoinaan katselin ohjelmaa hamstraajista. minkä ikäinen äitisi on? alkaako kotipalvelulle olemaan tarvetta?
vanhoina ihmiset alkaa pitää tavaroista kiinni kynsin ja hampain
Kotipalvelu on nähnyt jo kaiken
Mun anopilla ihan samanlainen koti. Anoppi on kultainen ihminen ja meilla on tosi hyvat valit. Mutta anopin koti on taysi kaaos. On asunut samassa talossa jo noin 40 vuotta ja siella on kamaa ja roskaa aivan kamalasti.
Tama on todella herkka paikka miehelleni ja olemme anoppia yrittaneet auttaa (tarjonneet siivousapua ja puhuneet asiasta). Seurauksena oli hirvea riita. Nykyisin mieheni on asian suhteen luovuttanut, eika halua puhua asiasta.
Anoppi asuu aika lahella meita ja tuleekin aina meille kylaan. Me emme juurikaan kay hanen luonaan.
Anoppi on siis kaikin puolin viela hyvassa kunnossa ja erittain touhukas, mutta tama kotiasia on vaan niinkuin on.
Olimme siskon kanssa samassa tilanteessa. Äiti keräsi tavaraa ja varastoi sitä kaikkialle. Mitään ei saanut heittää poís..Hän joutui sitten äkkiä sairaalaan ja siitä laitoksiin ja sitten alkoi meidän työmme, jota kesti pari vuotta. Oli todella raskasta raijata sitä kaikkea tavaraa: roskiin, kíerrätykseen, kirpparille jne. Itse päätimme, että omilta jäljiltä ei saa olla jälkipolville samaa riesaa.
Äiti on sota-ajat elänyt ja nähnyt puutteen ja se sitten on vaikuttanut häneen. Myötätuntoni sinulle. Siivouskin valmistuu ajan kanssa:)
sillä poikkeuksella että asunnossa asuvat molemmat vanhempani. Ovat todellisia hamstraajia ja keräävät tavaroita jopa roskiksista. En ole kyllä heillä käynyt enää vuosiin kun ei sinne sisällekään mahdu.
Kotiapua ei varmaan asia häiritse, jos nyt paljon siellä käyvätkään. Ainakin hiukan alkoholiin taipuvat jätetään kyllä rauhaan. Itseäni ahdistaa tavara niin paljon että mieluummin asuisin tyhjässä huoneessa lähestulkoon johtuen tästä näkemästäni romun määrästä vanhempien luona.
koska juuri äitini kaaos häiritsee minua. Silti äiti saattaa meillä käydessään kommentoida jostain sotkusta, esim kun meillä oli remontti menossa ja oli jotain listanpätkiä eteisessä =O
Vein lomalla ison satsin omaa tavaraa kierrätyskeskukseen ja lupasin vielä äitinikin tavaroita, äiti oli kerännyt vajaan muovipussillisen vaatteita pois vietäväksi. Hän on muuten ihana ihminen, terävä päästään, hoitaa lapsia (siellä voi tasan istua nojatuolissa ja katsoa videoita), mutta sotkuisuun kyllä ottaa päähän.
ap.