Miten 1-2 lapsinen perhe haluaa asua 200 neliöisessä

Meillä on 244 neliötä.

Meillä on 244 neliötä.

No missäs se talo sitten, Ruotsissa vai?

kuviteltiin toki, että meille tulee enemmän kuin yksi lapsi, mutta ei sitten tullut. Tässä on pysytty sen takia, että se yksi lapsi on kiintynyt paikkaan ja kavereihinsa ja tarvii siksi tukikohdan juuri tältä asuinalueelta.



Sinänsä tavallinen tai vähän vaatimampikaan työ, kotihommat ja pihanhoito ei olisi liikaa. Olen itse pitänyt pihaa harrastuksena ja liikuntamuotona. Muutaman ylimääräisen neliön imuroiminen ei ole mikään juttu siihen nähden, että siivoaa asukkaiden jälkeensä jättämät rojut paikoilleen ja rojujen määrä taas ei vähene neliöiden mukana. Sitäpaitsi meidän yläkerta vaatii imuroitia puolet harvemmen kuin alakerta, joten oikeasti siivoamisen määrä ei kasva samassa suhteessa kuin asunnon pinta-ala (vaan eksponentiaalisesti siihen nähden, montako asukasta siellä asuu). Mut onhan se epäekologista jne. ja lisäksi meillä on mökki, missä voisin harrastaa pihajuttuja niin paljon kuin huvittaa. Kun lapsi lentää kotoa, me muutetaan kerrostaloon.

No meillä on 150 neliötä ja iso piha, ja vain yksi lapsi. Mikä siinä ihmetyttää?

Taas meistä toisista tuntuu elämä helpommalta kun koti ja mahdollinen piha on pienempi, koska onhan sitä työtä herkästi isommassa pikkuisen enemmän. Mä olen kokenut aika hyväksi ratkaisussa asua varsinkin pienten lasten kanssa 110 m2 neliön rivarissa. Jokainen saa oman huoneen, mutta huollettavaa tilaa on vähemmän. Meillä on myös ihan minipiha. Etäisyydet on lyhyitä ja palvelut kävelymatkan päässä. Työpaikat lähellä. Me käydään paljon koko perheen voimin tapahtumissa jne., on helpottavaa ettei tarvitse tehdä kotitöitä niin paljoa. Ja sitten on niinkin, että meidän rahoilla ei isompaa saa näiltä paikoin. Toiset taas nauttii isosta tilasta, mutta sen hintana on usein pidempi etäisyys (vrt.kehyskunnat) ja toki sitä kotityötä on enemmän omakotitalossa kuin vaikka kerrostalossa.

Esim sisä-Espoosta on hitaampi matka Hesan keskustaan kuin esim Kirkkonummelta:) Työmatka motaria pitkin tulee olemaan puolisen tuntia. Kun asuin Helsingissä ja olin töissä samassa kaupungissa työmatkaan meni julkisilla 45min kelistä riippumatta

ostivat sen vasta siinä vaiheessa, kun lapset olivat jo muuttaneet pois. Entinen talo oli 150 m2. Halusivat tilaa itselleen ja mikäs siinä. En ymmärrä mitä AP kauhistelee.



Itselläni 3 lasta ja vain 180 m2, mielelläni ottaisin ainakin 50 m2 lisää tilaa, mutta laajennukselle ei saa lupaa (ei rakennusoikeutta jäljellä)

Esimerkiksi Joensuun tai Jyväskylän lähiöistä.



Sen sijaan kehyskunnista on kyllä lyhyt matka kehitysvammaisten white trash materialistien pariin.

Mä ajoin vuoden Kirkkonummelta Kauppatorille aamukahdeksaksi. Jos pääsi alle 40 min, niin oli ihan joku poikkeustilanne. Lasken tässä siis autotallista työpaikan ovelle aikaa, lumisateella meni helposti tunti. Tarvitsin autoa työssä, mutta hermo meni kyllä moneen kertaan.

340 neliön talossa ja lapsia 2.

Pihaa ei onneksi ole kuin reilu 1000m2 eikä mitään mahdottomia istutuksia, kunhan ruohon leikkaa silloin tällöin... :)

Ja onneks kerran viikossa käy siivooja.

Toinen autoista on lokinpaskassa toista viikkoa. Varmaan jos asuisimme 200 neliössä, ei linnutkaan enää paskois autojen päälle? Ja mies voi kans laihduttaa ja lakata käymästä hermoille. Oikeestaan ottaisin ennemmin avioeron, mä mahtuisin lasten kanssa tähän taloon ihan hyvin ilman tota ukkoa.

Joskus nenän vieressä finni, joskus hermostun ja naisiakin saatan olla. Joskus ottaa lapset päähän ja joskus mies. Ruokakin on saattanut palaa pohjaan tai olemme syöneet eineksiä. Muuttuisimmekohan täydelliseksi perheeksi lisäneliöiden myötä? Mieskin saattaisi tehdä enemmän kotitöitä tai puutarha olisi sävy sävyyn kuosissa.

Taas meistä toisista tuntuu elämä helpommalta kun koti ja mahdollinen piha on pienempi, koska onhan sitä työtä herkästi isommassa pikkuisen enemmän. Mä olen kokenut aika hyväksi ratkaisussa asua varsinkin pienten lasten kanssa 110 m2 neliön rivarissa. Jokainen saa oman huoneen, mutta huollettavaa tilaa on vähemmän. Meillä on myös ihan minipiha. Etäisyydet on lyhyitä ja palvelut kävelymatkan päässä. Työpaikat lähellä. Me käydään paljon koko perheen voimin tapahtumissa jne., on helpottavaa ettei tarvitse tehdä kotitöitä niin paljoa. Ja sitten on niinkin, että meidän rahoilla ei isompaa saa näiltä paikoin. Toiset taas nauttii isosta tilasta, mutta sen hintana on usein pidempi etäisyys (vrt.kehyskunnat) ja toki sitä kotityötä on enemmän omakotitalossa kuin vaikka kerrostalossa.

Esim sisä-Espoosta on hitaampi matka Hesan keskustaan kuin esim Kirkkonummelta:) Työmatka motaria pitkin tulee olemaan puolisen tuntia. Kun asuin Helsingissä ja olin töissä samassa kaupungissa työmatkaan meni julkisilla 45min kelistä riippumatta

Aiemmin asuin Espoossa, työmatka minulla 60 km yhteen suuntaan (45 minuuttia hyvällä säällä), miehellä 20 km (30 minuuttia hyvällä säällä). Yhteensä siis suhailimme päivässä 160 km.

Muutettiin kehyskuntaan. Työmatka minulla 26 km ja miehellä 22 km, aikaa kummallakin menee noin 25 minuuttia (miehellä joskus ruuhkassa kauemmin, minulla ei koskaan ole ruuhkaa). Päivittäin suhataan 96 km yhteesä eli vähemmän kuin aiemmin meni pelkästään minun työmatkoihini.

Etäisyyttä on toki Helsingin keskustaan 29 km, Espoosta oli 20 km. Isoja kauppakeskuksia ei ihan muutaman kilsan päässä ole, mutta pärjää näillä kehyskunnankin palveluilla aika pitkälle.

Sen sijaan siitä olen samaa mieltä, että isossa talossa on enemmän työtä. On toki. Mutta on enemmän tilaakin. Pienessä sai jatkuvasti olla keksimässä säilytysratkaisuja ja päivittämässä tilannetta, kun ei vain mahtunut kaappeihin. Osa siitä työstä on jäänyt pois, kun niitä pieniksi käyneitä vaatteita voi päivitellä vain kerran vuodessa eikä jokainen joulu tai synttäri ole katastrofi tilanpuutteen takia.

Meillä on lisäksi aika helppohoitoinen piha. Paljon nurmikkoa, jota mies ajelee mielellään saadakseen kuntoa, pari itsehoituvaa puskaa, omenapuuta ja marjapensasta. En ole mikään puutarhaihminen, joten tuo riittää eikä ole liikaa työtä.

Toiset taas nauttii isosta tilasta, mutta sen hintana on usein pidempi etäisyys (vrt.kehyskunnat) ja toki sitä kotityötä on enemmän omakotitalossa kuin vaikka kerrostalossa.

Meilläkin on huonepintaa 200 m2 ja siihen päälle kellarin saunatilat jne. Pihan hoito on harrastus, ja onhan se ihana napsia tuoreet sipulit, kurkut ja tomaatit ruokapöytään ja laittaa tuoreita marjoja aamupuuron... Siivouksesta en ota stressiä, mutta ikkunoita (ja niissä pestäviä laseja!) voisi olla vähemmän, nyt niitä on kaikkiaan 24.

Töihin on molemmilla reilu kilometri.

Meillä on iso olohuone, kaksi reilua lasten huonetta, pieni työhuone ja olohuoneen jatkeena vierashuone (isovanhemmat ovat usein yötä, kun aika kaukana asuvat). Tilaa ei ole yhtään liikaa, vaikka pienempäänkin mahduttaisiin. Mutta miksi vaihtaa, kun tämä on ihan täydellinen.

Teitä halveksutaan selän takana. Tiesittekö?

Teitä halveksutaan selän takana. Tiesittekö?

Mulle aivan sama kumpaan kuulut. Kuten se edellinenkin kehysläisten morkkaaminen. Mä olen tänne muuttanut "alkuasukkaan" vaimoksi Hesasta (3. polven stadilainen) enkä halua koskaan takaisin. Samalla rahalla enemmän elämisen tasoa - se riittää mulle ja mun perheelle. Kadehdi vapaasti;)

enää 1 lapsi, muuttovaiheessa 2. En ole kertaakaan siivonnut taloa yksin, miksi pitäisi?? On mulla mies jolla pysyy imuri kourassa ja lapsi joka osaa siivota jälkensä!!



Molemmat käydään töissä ihan normaalisti, mies reissaa paljon työn puolesta jne mutta koti on kyllä yhteinen.



Miksi halutaan - no, tila on ihanaa - isot valoisat huoneet, kaunis iso tontti uima-altaineen, hyvä sijainti lähellä palveluita.



Outo kysymys...



t intiaani;D

ja mä pääasiassa siivoan. Mies hoitaa nurmikon, puut, pensaat ja kolaamisen, mä rikkaruohot. Mökkikin löytyy, jossa mies ei ole varmaan kertaakaan edes käyttänyt imuria. ;-)

Puutarhuria ei sentään ole :) koska puutarhatyöt ovat enemmänkin harrastus kuin pakko niin kuin siivous.

Suoalaiset asuvat keskimäärin aika ahtaasti.



Meillä, yksilapsisella perheellä on 150 neliön omakotitalo ja piha päälle. Harrastan puutarhaa, pidän pihan kauniissa kuosissa. Kotityöt teemme suunnilleen puoliksi (siivous, pyykki tms.) .Minä laitan ruoan, mies hoitaa huolto-/kunnostus ym. hommat.

2 lasta ja neliöitä n 200. Ei tuo siivoaminen mitenkään ylivoimaista kun ei mieskään mikään siivousrajoitteinen ole. Meillä molemmilla omat työhuoneet. Miksi asua mahdollisimman ahtaasti kun muuhunki mahdollisuus?