miksi opetit lapsesi nukkumaan päiväunia täydessä hiljaisuudessa?

vauva alkoi ihan itse jossain vaiheessa herätä ääniin. Onneksi oppi sitten syömään tuttia, jolloin ongelma hieman lieveni.

vaan liittyy persoonaan.



Itse en pysty nukkumaan, jos on mitään ääniä. Herään sateeseen, koiran kävelemiseen alakerrassa, mihin vain poikkeavaan ääneen, joka ei ole jatkuva (kuten vaikka akvaarion pumppu on).



Mieheni ei herää mihinkään, vaikka sota tulisi. Sama koskee nelivuotiasta poikaamme. Sen sijaan kaksivuotias tyttö on tullut minuun, ja on herkkäuninen.



Mulle ei tuota vaikeuksia olla metelöimättä, kun toiset nukkuu. En itsekään halua, että mekastetaan kun minä nukun, joten mieluusti kunnioitan toisten unirauhaa.

Tykkään itsekin nukkua hiljaisuudessa.



Normaalit kerrostalon äänet eivät haittaa lapsiani, nukkuvat talvisin myös vaunuissa parvekkeella eikä liikenteen melu häiritse mutta heräävät esim. lumiauran kolistaessa pihalla.



Samoin heräävät jos talossa kuuluu esim. poraamisen ja vasaroinnin ääniä, herään itsekin jos sellaisia ääniä nukkueesani kuulen.



kun lapset lähtevät nukkumaan, laitan televisiosta ääntä pienemmälle, puhumme puolison kanssa hiljempaa jne.

Tiskikone ja pyykkikone humppaavat kyllä iltayöstä aina eikä se häiritse.



Päiväuniaikaan en vastaa puhelimeen, ovessa on lappu postimiestä varten ettei soita kello 12-14 välillä jne.



Ja ihan siksi että näin on meille hyvä.

että lapsen voi opettaa nukkumaan normaalit elämän äänet ympärillään. Kaksi ekaa nukkuivatkin oikein hyvin mutta kolmas ei. Ei sitten millään, ei oikein vieläkään vaikka ikää on jo 11v.

Vauva nukkui ensimmäisen puolen vuoden aikana vain varttitunnin päikkäreitä. Tein kaiken mahdollisen että olisi nukkunut pidempään. Pidin myös ympäristön hiljaisena. Ne hetket kun vauva nukkui oli vain liian arvokkaita käytettäväksi siihen että "totuttaa" vauvaa meluun, eli herättää silloinkin kun sattuu nukahtamaan. Helpotti sitten joskus ja unenlahjat parani, mutta ensimmäinen vuosi oli kyllä melkoista hissuttelua.

ajttelen, että en tosiaan opeta lasta hiljaisuuteen, ja aion muutenkin kulkea vauvan kanssa silloin kun minä haluan, en silloin kun vauva haluaa.



Mutta kas, esikoinen olikin toista mieltä. Kun vauva ei suostunut nukahtamaan äänissä, ja vauva oli pakko saada päiväunille, niin ääni muuttui kellossa.



Ja miksi se vauva oli pakko saada nukahtamaan tietttyyn aikaan? Koska jos se ei nukahtanut puolen tunnin tarkkuudella, se sai sellaiset raivarit, että huusi kaksi tuntia.



Ja samoin, jos vauva herätettiin ennenkuin se itse heräsi, se huusi kaksi tuntia naama punaisena.



Juu. Minä opin, että on paras olla hissukseen, antaa vauvan määrätä rytmin. Niin oman kuin vauvankin mielenterveyden tähden.