Mitä antaisin syöpään sairastaneelle ystävälle?

siis "sairastuneelle"

että mitä huvittaisi tehdä? Varmaan kaikki mikä vie ajatukset pois on hyvä. Ystävättereni (jonka syöpä oli jo pitkällä) toivoi puhelimessa esim lempijätskiään ja ehdotin että haluaisiko jonkun naistenlehden ja hän sanoi mistä lehdestä tykkäisi.

Musta paras on, että olet itse vain tukena :)



Jos jotain haluat välttämättä antaa, niin itseä lohduttaisi jonkinlainen tsemppauskirje silloin kun oon kovilla. Mikään onnenamuletti tuntuisi vähän hassulta, tuntuisi vähän että sitä on sitten velvollisuus pitää kohteliaisuudesta mukana vaikkei oikein omalta jutulta tuntuisikaan. Tietysti itse varmasti tiedät paremmin, miten sinun ystäväsi suhtautuisi.

tai muuta kevyttä, mikä vie ajatukset pois sairastamisesta.

Suojelee sairaita

vähän hurvittelemaan ennen rankkaa hoitojaksoa.

on sairaalassa hoidoissa tällä hetkellä. Enkä tiedä koska pääsee kotiin...

vuokraa jonku hyvän leffan?

kuin mahdollista, kuuntelet, yritä toteuttaa hänen toiveitaan jos niitä on, ole hänelle kallein ystävä.

todella ihanasti sanottu!

Jos miettii sen pohjalta lahjaa tarkemmin.

olis huono juttu, korni. Mielummin jotain, josta hyötyä, vaikka niitä lehtiä tai joku äänikirja olisi kova juttu

Itse annoin poikani kummisedän äidille sellaisen, kun hän sairasti syövän.

Ei musta ne enkelit ja muut jutut mitä olen saanut, ole tylsiä olleet, ihan ok, mutta mukavinta on ollut, kun joku on pyytänyt mukaan jonkin asian tekemiseen. Jos joutuisin olemaan sairaalassa, olisi kiva vaikka pelata jotain lautapeliä kaverin kanssa. Telkkaria olen töllöttänyt muutenkin ihan silmät kieroon, samoin lukenut ja kuunnellut kuunnelmia.



Sairaana tulee usein maattua sängyssä paljon, osa voi tykätä hieromisesta (mutta kysy, minusta se ei tuntunut tuolloin hyvältä).



Kun kaveri pääsee liikkeelle tai saa lähteä osaston ulkopuolelle, vie (vaikka pyörätuolilla) haistelemaan ulkoilmaa ja kanttiiniin. Raaputtakaa arpa.



Jos jonkin tavaran nimenomaan haluat ystävyyden osoituksena antaa, kysy, haluaisiko hän pipon, villasukat tms., jostain sellaisesta voi olla lohtua/hyötyä.



Sain työkavereilta nallen, se oli tosi ihana vaikken mikään pehmolelutyyppi todellakaan ole. Nalle kuitenkin jotenkin lohdutti ja muistutti siitä, että työkaverit tukevat.

Jos pystyy syömään, kerää pieniä herkkuja, joita voisi napostella.

Lähetä kortti joka viikko.

Jaksaako kuunnella luettuja kirjoja?

Jos hänellä on laite, osta siihen joku luettu kuuntelu-kirja tai lainaa lainastosta.

Jos sairaalaan saa viedä, vie pieni hajuton kukkakimppu tai jos on pidempään, pieni ruukkukukka.



Jos hoidot ovat vieneet hiukset, vie kaunis kevyt huivi.

voin sanoa, et mua ilahdutti tekstiviestit : )

oli ihanaa, kun sain viestejä,luin kun jaksoin, puhua ei jaksanut aina ja usein soitot tuli just,kun lääkäri tai hoitaja paikalla...



kirjoita teksiviestejä säännöllisesti, must se oli ihanaa, kun tuli erilaisia tsemppi viestejä

vierailuja ei aina jaksanut, toisinaan odotti'infektioriski oli suuri, olin eristyksessä usein



eli soita ennen kuin menete, et saako menneä



osta herkkui, mistä potilas tykkää





ole läsnä, pidä kädestä, sano jotain juttele arkisista asioista jne jne



vie vaikka lehti



mistä potilas tykkää, itse rakastan suklaata, ja oli ihanaa kun sitä tuotiin mulle





sit toi hieronta olis hyvä, paikat kipeenä sai maata, mut mulla oli kielto hieromiselle, kun saattoi sisäistä verenvuotoa tulla... eli hipely oli sallittua, eli sively hellä paijjaaminen yms



olisi ollu ihanaa, kun olis joku ollu vierellä paijaamassa :( vaan ei ollut....



mies istua möllötti vaan, ei paljoo puhunut, haukotteli ....





olisin kovin kaivannut ihanaa tyttöystävää , joka olis ymmärtänyt.



hiustenlähtö kaikii... eli kaunis huivi olis ollu ihanaaa.... peruukin sai myöhässä. ja sairaalassa ei olllu huiveja :( leikkurimyssy päässsä olis pitänyt olla







sit pontso olis ollu hyvä, kun tippaa siellä ja täällä, vaikeeeta vetää hihoja, eli pään yli vedettävä pontso olis ollu hyvä, helppo laitta ja ottaa pois, sitä kun palali ja hikoili miten milloski....

eniten olisin kaivannut ystävää, joka olisi pysynyt rinnalla vaikeinakin hetkinä.



Silloin kun syöpä oli, olin vielä "pirteä", en uskaltanut omia tunteita muille näyttää, kun kaikille oli niin iso isku.



Suurin avun, piristyksen ja ystävän tarve olisi nyt, kun syövästä juuri kuulin parantuneeni. Kaikki tunteet iski kerralla päälle, en osaa ku itkeä, väsyttää, kiukuttaa. Viikko tolkulla.