Sinä, joka pyrit aina olemaan iloinen ja positiivinen

vaikka itsekseni olenkin usein vakava. Minusta se on kohteliasta ja tekee hyvän ilmapiirin. Mutta ymmärrän, jos ei sellaista jaksa aina. Suoranainen töykeys ja muu epäystävällisyys sen sijaan on huonoa käytöstä.

No, ei ollenkaan, näyttävät vaan julki sen oman fiiliksen, vaikka en tiedä, auttaako se tällaista ihmistä, ehkä? Mutta hän olkoon huolestunut tms.



Niin olen minäkin, vaikka iloinen ja positiivinen olenkin, vaikka ehkä ei pitäis...

taas olen huomannut, että mua itteäni häiritsee, jos jonkun iloisuus ja positiivisuus vaikuttaa teeskennellyltä, että oikeasti ko ihminen sillä hetkellä ei tunnekaan oloaan yhtään positiiviseksi mutta näyttelee sellaista, esim. juuri siksi kun se tekee hänen mielestään hyvän ilmapiirin. Mulle sellainen vaan ei luo hyvää ilmapiiriä vaan ahdistavan olon, aika lailla yhtä paljon kuin sekin jos joku on aina ahdistunut. Tai joskus tuntuu, että tällaisella tyypillä menee niin paljon energiaa sen iloisen julkisivun ylläpitämiseen, ettei sen kanssa voi käydä mitään aitoa vuorovaikutusta. Siis itse jotenkin mieluummin olen aidosti ahdistuneen kuin salaa ahdistuneen seurassa, vaikka parasta tietty olisi kun ketään ei ahdistaisi..

positiivinen ja iloinen ilman teeskentelyä, vaikka ahdistaakin tms.



ylempi vastaaja

taas olen huomannut, että mua itteäni häiritsee, jos jonkun iloisuus ja positiivisuus vaikuttaa teeskennellyltä, että oikeasti ko ihminen sillä hetkellä ei tunnekaan oloaan yhtään positiiviseksi mutta näyttelee sellaista, esim. juuri siksi kun se tekee hänen mielestään hyvän ilmapiirin. Mulle sellainen vaan ei luo hyvää ilmapiiriä vaan ahdistavan olon, aika lailla yhtä paljon kuin sekin jos joku on aina ahdistunut. Tai joskus tuntuu, että tällaisella tyypillä menee niin paljon energiaa sen iloisen julkisivun ylläpitämiseen, ettei sen kanssa voi käydä mitään aitoa vuorovaikutusta. Siis itse jotenkin mieluummin olen aidosti ahdistuneen kuin salaa ahdistuneen seurassa, vaikka parasta tietty olisi kun ketään ei ahdistaisi..

Tutkittu juttu on, että edes ioisuuden teeskentely tekee ihmisestä iloisemman ja saa paremmalle tuulelle. Kokeilepas. Yritä tekohymyä jonkin aikaa, vaikka väkisin. Se aito hymy tulee sitten sieltä sen jälkeen.

Eli jos on paska fiilis, niin yritä tekohymyä Kaikki on sen jälkeen heti valoisampaa :) DDD

Ehkä sitten olisi hyvä olla vain vakava, jos on vakava olo. Olen ajatellut, että se vaivaannuttaa muita, mutta jos se onkin parempi.

jos susta tuntuu, että haluat feikata hyvän ja iloisen olon, niin feikkaa. Jos tuntuu että et halua, niin älä feikkaa. Mitä väliä?



Aitous on yliarvostettua.

siis uskon myös, että sitä voi olla aidosti iloinen vaikka olisikin ahdistunut tms. Sehän ei ole sinänsä mitään teeskentelyä. Tunnen vain erään tyypin, joka vannoo positiivisuuden nimeen, ja mietin, että vaatiikohan se muiltakin samaa, että pitääkö sitten esim. minua rasittavana masentelijana jos en aina olekaan niin hyväntuulinen. Kun tämäkin heppu kumminkin kahden kesken taas on sitten aika erilainen mitä tuo positiivinen julkisivu antaa ymmärtää, niin en vain näe jatkuvan esityksen pointtia, ei se ainakaan hänelle ole muuttunut todellisuudeksi. Ehkä on vain oma ongelmani, että tuntuu liian vaativalta jos AINA pitäisi ihmisten seurassa hymyillä kuin viimeistä päivää tai on idiootti.

Ehkä sitten olisi hyvä olla vain vakava, jos on vakava olo. Olen ajatellut, että se vaivaannuttaa muita, mutta jos se onkin parempi.

vain yksi mielipide! Luultavasti enemmistö ihmisistä ajattelee samoin kuin nämä vastajat. Jos tulet ihmisten kanssa hyvin toimeen noinkin niin varmasti se on paras vaihtoehto. En voi väittää olevani mikään sosiaalisen käytöksen asiantuntija. ap

Ja muidenkin.



Kun ihmisen pitäisi yrittää ajatella ja toimia positiivisesti ja rakentavasti ja miettiä hyviä puolia ja ratkaisuja, nämä sen kuin narisevat joka asiasta ja sillä tavalla suorastaan estävät itseään olemasta onnellisia tai keksimästä ratkaisuja pngelmiinsa.



Sanon tämän ihmisenä, jolla on ihan oikeita ja todellisia ongeömia ja huolia, taloudellisia ja lapsen terveyteen liittyviä, mutta joka yrittää aina paitsi kelan kaavakkeita täytellessä keskittyä siihen, mikä kuitenkin sujuu ja siihen, miten vähän lisää saataisiin sujumaan. Niinpä mun elämä n täynnä pieniä voittoja eikä suinkaan yhtä surua.

Minusta se on mukavaa. Kun surettaa en näytä sitä muille kun lähimmäisille.

Mitä ajattelet ihmisistä, jotka toisinaan näyttävät esim. surullisilta, ahdistuneilta tai huolestuneilta? Siis sellaisista, jotka yleensä ovat ihan hyväntuulisia, mutta ovat toisinaan toisenlaisiakin. Ovatko he sinusta ärsyttäviä?

jos olen surullinen olen. Jos olen vihainen olen. Jos olen iloinen, olen. Tunteet ovat kaikki samanarvoisia; ei ole olemassa hyviä tai huonoja tunteita. Kaikki tunteet ovat yhtä tärkeitä. Jos asiat ovat hyvin, on iloinen suuren osan ajasta, jos on surua, on surullinen kunnes suru on surtu. En ymmärrä ollenkaan miten voit yhdistää ärtymyksen toisen ihmisen tunteisiin. Sekä omia että toisten tunteita tulee KUNNIOITTAA!!! Olivat ne mitä tahansa. Jokainen ihminen tuntee kaikkia mahdollisia tunteita mikäli ei ole häiriintynyt tunne-elämältään.

yrittää aina paitsi kelan kaavakkeita täytellessä keskittyä siihen, mikä kuitenkin sujuu

miten hyväntuulisesti täytät veroehdotuksen?

jos ei lähdrtä todella syville elämänfilosofioiden tielle. Jos feikkaa tunne-elämänsä- missä se ihmisen elämä on? Sitä ei ole. Paitsi tietysti biologinen, elossa oleva kroppa. Mut ihminen on laumaeläin, joka toimii tunteella. Tai tunnevammautuneena erilaisilla korviketoiminnoilla, mut ne on vain korviketoimintoja, ei sitä oman elämän elämistä. Jos pitää ruveta feikkaamaan iloa, kannattaisi ihan todellakin mennä terapiaan. Kuolinvuoteella muuten harmittaa että jäi elämä elämättä. Kun se eletty elämä on sama kuin ne eletyt tunteet.

niin hirveästi huomiota toisten tunnetiloihin. Sitä en oikein ymmärrä, että se huono olo puretaan toisiin, mut sinänsä mua ei haittaa toisten huonot päivät. Keskityn itseeni. ;)