Tuntuuko koskaan, että vanhempanne kohtelevat teitä niin kuin olisitte edelleen lapsia?

Enempi niinkuin idioottia tai pahinta vihamiestä.

Iskä muistaa huolehtia, että käännän kellot oikeaan aikaan ja jos tarvitsen jotain juttua, ottaa hirveästi asiasta selvää ja tulee sitten neuvomaan.

Nyt kohtelu on sitten siirtynyt mieheeni. Joskus oikein hävettää äitini puolesta, kun hän paapoo ja komentaa miestäni kuin pientä poikaa - eikä edes aiheesta.

ja ilmeisesti heille ikuinen "pikku Leena"... Olen 35v, kolmen kouluikäisen lapsen äiti!

Välimatkan vuoksi olen hyvin vähän heidän kanssaan tekemisissä. Käyn heidän luonaan n. 3-4 krt vuodessa. Eivätkä he kerro minulle asioistaan puhelimessa, koska eivät pidä minua tasavertaisena aikuisena, jonka kanssa asioista voisi keskustella (veljeltäni sitten kuulen esim. heidän sairauksista). Soittelen kyllä lähes päivittäin, mutta aina sinne kuuluu vaan hyvää ja koiralle kuuluu hyvää ja kissa on saanut ruokaa... Kiva, sehän minua kiinnostaakin.

On ihanaa, kun on yksi paikka maailmassa, jossa juuri minä en ole vastuussa ihan kaikesta.