Päiväkodin aikuiset huolissaan pojastamme

minä olisin.

Tavallaan ymmärrän huolen, mutta jos samanhenkistä kaveria ei samanikäisistä löydy, niin ei sille oikein mitään voi. Onko hänellä päiväkodin ulkopuolella ikäisiään kavereita? Tuttavaperheiden lapsia, serkkuja, tms? Jos on ja heidän kanssaan leikki sujuu, niin tuskin takana on mitään vakavampaa.

Luulen, että hoivaava ja leikittävä tyttö paremmin hyväksyttäisiin. Musta olisi ihan hyvä antaa pojalle kehuja, ehkä hän on tuleva lastentarhansetä.



Voisi toki olla hyvä kun olisi omanikäistäkin leikkiseuraa. Joku rauhallinen tyttö tai poika mutta ehdottomasti huonomminkin voisivat asiat olla.

Minulla 5-vuotias joka on ihan "pihalla" muiden ikäistensä poikien jutuista, ei erota Hämähäkkimiestä Lepakkomiehestä, ei ole kiinnostunut Beybladesta/Pokemonista, ei välitä muiden ampumisesta leikeissä jne. Tykkää leikkiä kotia, etenkin rakentaa sellaisen esim. leikkipuistoon ja sitten keksii omat mielikuvitusleikkinsä, joissa viihtyy yksinkin. Milloin on merirosvo, milloin jättiläinen. Tutkii ympäristöä ja huutelee välillä minulle, mitä löysi. Pienempiin suhtautuu hellyydellä, hymyilee leveästi ja sanoo vauvaa "tuttisuuksi". Hoivaa myös nukkeaan mielellään.



Miksi pojan pitäisi olla kamala macho, jossei sellainen ole luonteeltaan muutenkaan? Eikö maailmaan mahdu toisenlaisia miehiä, sellaisia jotka lukevat, hoivaavat, auttavat? Pitääkö aina tuhota, tehdä ällöjä juttuja ja mennä jokaisen trendilelun perässä?

Oletko oikeasti aivan varma,että ongelma on siinä, että "kaikki muut on niin villejä ja juoksee päättömästi". Ei eskarissa oikeasti enää juosta, siellä on paljon ohjattua toimintaa, ja niin on jo päiväkotiuolellakin.



Tuossa on oikeasti suuri vaara, että ap:n lapsella on oikea ongelma, joka nyt kirkastuu siinä, etttä omanimäisessä seurassa ei pärjää - joko siksi, että kykyjä puuttuu alunperin tai siksi, että niitä nyt tässä tärkeässä vaiheessa jää syntymättä kun on vain pienempien kanssa. Pienempien kanssa oleminen on erilaista, siinä on ap:lapsen eduksi oleva hierarkia valmiina, eikä hän opi tasaveroiseen olemiseen samanikäisten kanssa.

Siinä kehittyy leikkitaidot ja sosiaaliset taidot paremmin kuin taaperoiden kanssa.

Nämä lasten kanssa työskentelvät hoitajat haluavat aina, että päiväkodissa olisi edes yksi, josta olla "huolissaan". Jos siellä ei ole ketään jonka käytös oikeasti herättää huolta, huolen kohde otetaan lapsesta, joka jollain tavalla ei vaan mene normistoon. Keksitään.

Enää ei katsotakaan lasta yksilönä ja omanlaisena persoonana, vaan lapsena, jolla on ongelmia. Ja kun aikansa katsoo, ihan varmasti jokaisessa lapsessa ja perheessä ne ongelmat on.



Onko lapsesi muut taidot ikätasoisia? Motoriset, kielelliset. Osaako hän jonottaa, odottaa, toimia ryhmässä, tehdä annettuja eskaritehtäviä.



Vaadi tätejä perustelemaan, MIKÄ siinä lapsen käytöksessa oikeasti huolestuttaa? MIKSI hän ei saisi leikkiä itseään nuorempien kanssa, miksi ei saa olla kiltti ja hoivaava pienempiä kohtaan? MIKSI lapsen pitäisi olla fyysinen ja ryhmäihminen, joukkuepelaaja, kuten muut pojat? Entäs, jos pojasta ei tulekaan poliisia tai palomiestä, ei insinööriä, vaan lastentarhan ope? Tai isä?



Omasta pojastani oltiin huolissaan, kun hän 5 vuotiaana ei vetänyt lattiakilareita päiväkodissa, ei uhmannut, ei inttänyt tädeille vastaan. Leikki muiden kanssa, ei kiusannut, oli kiltti, rahallinen, hyvä keskittymiskyky, noudatti ohjeita, meni ryhmän mukana. Lapsi oli osapäivähoidossa. Ja täti oli huolissaan. Kertoi, miten innoissaan lapsi pelasi palloa, totesi että lapsen kanssa pitäisi kotonakin pelata enemmän. Mietin, että miten helvetissä minä ratkean vielä siihen, kaiken sen työmäärän keskellä mikä oli siinä elämäntilanteessa, ja miksi sekin on väärin, että lapsi nautti pallon potkimisesta.

Onko lapseltaan muuten ikäisiään kavereita, siis päiväkodin ulkopuolella? Entä osaako olla leikissä jossain muussa roolissa kuin leikittäjän?



Jos kyllä, niin sitten en olisi niin huolissani.

minusta on hyvä tarkkailla mitä ne syyt ovat, että valitsee pienempiä kaverikseen. Onko ikäistensä kanssa jotenkin alakynnessä, tuleeko jyrätyksi?

Ei kannata olla yhtään huolissaan, kyllä se sit joskus oppii.



Minusta aika viisas kommentti ja senhän voisi ajatella tarkoittavan sitä, että lapsi on ikäistään nuorempien tasolla ja ei ehkä ole vielä valmis koulumaailmaan. Tarvitsee lisää aikaa kasvaa.

on varmasti ihanat terveet lapset, mutta ymmärrätte lapsenne erityisyyden sitten myöhemmin.

huolissani, jos pojalla ei ole yhtään samanikäistä kaveria tai edes kiinnostusta leikkiä samanikäisten kanssa.



Koulunkäynti ei tule olemaan todellakaan helppoa jos ryhmäytyminen samanikäisten kanssa on noin vaikeaa.

huolissani, jos pojalla ei ole yhtään samanikäistä kaveria tai edes kiinnostusta leikkiä samanikäisten kanssa.

Koulunkäynti ei tule olemaan todellakaan helppoa jos ryhmäytyminen samanikäisten kanssa on noin vaikeaa.

Ärsyttää, miten nykyään kaikki vähänkään sosiaalisesti poikkeavat leimataan heti ongelmatapauksiksi. Jotkut viihtyvät vain yhden kaverin kanssa kerrallaan, kaikki eivät ole sitä meluavassa poikajoukossa rymyävää sakkia. Ymmärrän poikaasi hyvin! Jos muut pk:n pojat ovat ns. stereotyyppisiä poikia ja tytöt eivät suostu leikkimään poikien kanssa, mitä jää vaihtoehdoksi? Olisiko parempi, että poika touhuilisi yksin? Silloin varmaan tarjottaisiin ties mitä autismia diagnoosiksi. Itse olin lapsena sitä tyyppiä, jolla oli tasan yksi kaveri. Onneksi en ollut päiväkodissa vaan perhepäivähoitajalla, muuten minutkin olisi varmaan leimattu epänormaaliksi. Tytöille tuo bestiskäyttäytyminen tosin on sallitumpaa joka tapauksessa.



Siispä sanon samaa kuin muutkin - jos pojalla on edes joskus ikäistään seuraa jonka kanssa tulee toimeen, kaikki on varmasti ok.

selkeästi tuleva kouliukiusattu, ikävä kyllä.

Se että asia / huoli tutkitaan, ei tee poikaa poikkeavaksi tai sairaaksi. Mutta toisaalta, jos hoitajien huolessa on jotain perää, niin parempi että asia tutkitaan.



Jos mitään ei löydetä, hoitajat ovat kuitenkin tyytyväisiä kun heidän huolensa otettiin vakavasti. Jos jotain löytyy, niin hienoa että asiaa voidaan ryhtyä hoitamaan.



Kuten sanottu, tutkiminen ei tee ketään sairaaksi, edes diagnoosi ei tee ketään sairaaksi, jo hän ei sairas ole.

selkeästi tuleva kouliukiusattu, ikävä kyllä.

Jos muut pojat eivät syrji poikaa vaan itse vapaaehtoisesti jää pois riehumisleikeistä (eskari-ikäiset pojat meilläpäin ainakin riehuu vapaassa leikissä 99 % ajasta) niin en nää mitään koulukiusaamisvaaraa.

Meidän yksi pojista oli eskarissa juuri sellainen että ei halunnut leikkiä muiden poikien kanssa. Isossa ryhmässä oli oman poikamme lisäksi vain 5 poikaa joiden jutut oli just kakka-pissa-pieru ja jatkuvaa fyysistä painimista. Meidän rauhallinen ja hitaastilämpiävä poika ei halunut mukaan siihen touhuun vaikka mukaan olisi päässyt halutessaan. Meidän eskarissa ei ole mahdollisuutta leikkiä pienempien kanssa vaan eskareilla on omat tilat ja ulkoilut. Meidän poika siis leikki tyttöjen kanssa.

Koulussa tyttöjen seura ei enä kelvannu ja oli "pakko" olla poikien kanssa. Onneksi luokalla olikin enemmän valinnanvaraa kavereista. Ekaluokkalaisetkin pojat ovat vielä kovin fyysisiä, mutta viimeistään kolmannella kaikki rauhoittuu.

Eli jos on rauhallinen ja viisas poika niin ei jaksa sitä fyysistä painimista ja kakkajuttuja mitkä ovat enemmistön tuonikäisen pojan juttuja.

Mutta koulusta toivon mukaan löytyy enemmän valinnanvaraa kavereihin ja toisia rauhallisia poikia (meiltä löytyi useita, oli vaan sattumaa että poikamme oli ainoa rauhallinen poika eskarissa).

Nyt tuo poikamme on 11 v ja kavereita löytyy hyvin. Ei ole ollut koskaan kiusattu.

6v leikkii vain pienten kanssa. Tai oikeastaan leikittää. On ulkona aina 2-3v lasten kanssa, vetää talvisin pulkassa ja laskee yhdessä mäkeä, kesällä antaa keinussa vauhtia ja leikkii piilosta.

Muut eskarin pojat ovat villejä, juoksevat päin seiniä ja puhuvat pojan mukaan vain kakasta ja autoista (...). Eskarin tytöt ovat klikkiytyneet keskenään, eikä poikien kanssa leikitä.

En oikein ymmärrä, miksi tästä pitäisi olla hirveän huolissaan? Poikani tykkää vauvoista ja pienistä lapsista muutenkin, koska saa olla niille "iso". Kaksi isosiskoa kotona pomottaa kuopusta ihan tarpeeksi ja kotona on aina pienin. Lapset tykkäävät energisestä ja iloisesta leikittäjästä.

Päiväkodin tätien mielestä on outoa, ettei ole oman ikäisten kanssa ja koulussa tulee sitten olemaan paljon ongelmia.

Jos kotona pieni ja pompoteltava niin ei varmaan oikein ole oppinut leikkimään samanikäisten kanssaä Pienten kanssa pystyy olemaan isoveli ja vieläpä sellainen josta itsekin pitäisi (joka ei pompottelisi!). Kaikille pienile pojille on tärkeä kokea itsensä hyvkytyksi samanikäisten porukassa.Ehkä pojallasi tunne ettei tähän kelpaa?Juttelisin päiväkodin kanssa keinoista jonka avulla poikasi, aikuisten tuella, saisi hyviä kokemuksia saman ikäisten kanssa leikkimisestä.Tarvitaan todella sekä hoitajien että teidän vanhempien apua.

Kolmilapsisen yrittäjäperheen laiminlyöty kuopus. Tunki aina meille leikkimään 2- ja 4-vuotiaidemme kanssa, vaikka oli itse jo 10.



12-vuotiaana alkoi näpistellä jne.



Kyllä minä olisin huolissani, jos ei ollenkaan omanikäiset kelpaa.



Eri asia on sitten se, että on ihan hyväkin taito osata leikkiä monenlaisten kaverien kanssa.

Se, että lapsesi ei riehu ja huutele kakka/pieru -juttuja, ei ole huolestuttavaa vaan pikemminkin ylpeyden aihe.