Päiväkodin aikuiset huolissaan pojastamme

Pojalla on omanikäisiä kavereita naapurustossa ja kaksi vuotta nuorempaa serkkupoikaa löytyy myös.



Osaa leikkiä monen ikäisten lasten kanssa, samanikäisten, vanhempien ja nuorempien. On usein myös 10-vuotiaan poikaserkkunsa kanssa, kun osutaan samaan aikaan mökille. Sosiaalinen poika, ei jää missään seurassa yksin. Leikkii poikien ja tyttöjen kanssa, kahdestaan ja isossa ryhmässä.



Ainut ongelma päiväkodissa siis tuntuu olevan se, ettei mene muiden poikien mukaan ja omanikäisten seuraan. Omasta mielestäni mitään ongelmaa ei ole, koska päiväkodin ulkopuolella on omanikäisten kanssa.



Ymmärrän erittäin hyvin, että poika haluaa leikittää pieniä. Pienet ihailevat häntä ja juoksevat kilpaa pojan perässä pihalla.



ap

että poika ei hae paikkaansa siinä omassa ryhmässään! Ja se on oikeasti tärkeää jo tuossa vaiheessa.



Eli siinä mielessä ymmärrän kyllä päiväkodin huolen.

Pojalla on omanikäisiä kavereita naapurustossa ja kaksi vuotta nuorempaa serkkupoikaa löytyy myös.

Osaa leikkiä monen ikäisten lasten kanssa, samanikäisten, vanhempien ja nuorempien. On usein myös 10-vuotiaan poikaserkkunsa kanssa, kun osutaan samaan aikaan mökille. Sosiaalinen poika, ei jää missään seurassa yksin. Leikkii poikien ja tyttöjen kanssa, kahdestaan ja isossa ryhmässä.

Ainut ongelma päiväkodissa siis tuntuu olevan se, ettei mene muiden poikien mukaan ja omanikäisten seuraan. Omasta mielestäni mitään ongelmaa ei ole, koska päiväkodin ulkopuolella on omanikäisten kanssa.

Ymmärrän erittäin hyvin, että poika haluaa leikittää pieniä. Pienet ihailevat häntä ja juoksevat kilpaa pojan perässä pihalla.

ap

Tuntuisi pojastasi varmasti vielä paremmalta jos pystyisi myös ikäistensä kanssa pk:ss leikkimään.Jos on kuten sanoit, että pystyy tähän muualla mutta ei pk:ssa silloin kyllä varmasti jokin hämminki täällä.Päiväkodin aikuisten pitäisi tutkia poikaporukan tilannetta onko jokin syy siihen että poikasi kokee itsensä ulkopuoliseksi.

eikä vain valittaa.



Tuossa iässä voi vallan hyvin panna tytöt ja pojat puuhailemaan myös yhdessä.



Heidän tehtävänsä se on ryhmäyttää! Mitä äiti kotoa käsin voi??

Pojalla on omanikäisiä kavereita naapurustossa ja kaksi vuotta nuorempaa serkkupoikaa löytyy myös.

Osaa leikkiä monen ikäisten lasten kanssa, samanikäisten, vanhempien ja nuorempien. On usein myös 10-vuotiaan poikaserkkunsa kanssa, kun osutaan samaan aikaan mökille. Sosiaalinen poika, ei jää missään seurassa yksin. Leikkii poikien ja tyttöjen kanssa, kahdestaan ja isossa ryhmässä.

Ainut ongelma päiväkodissa siis tuntuu olevan se, ettei mene muiden poikien mukaan ja omanikäisten seuraan. Omasta mielestäni mitään ongelmaa ei ole, koska päiväkodin ulkopuolella on omanikäisten kanssa.

Ymmärrän erittäin hyvin, että poika haluaa leikittää pieniä. Pienet ihailevat häntä ja juoksevat kilpaa pojan perässä pihalla.

ap

Olethan, ap, sanonut tämän päiväkodissa?

Tuossa yllämainittu, että poika yrittää tavallaan olla pienemmille sellainen isoveli kuin haluaisi itsellään olevan, voi hyvinkin pitää paikkansa. Itse asiassa olisin todella ylpeä, jos oamsta pojastani tulisi aikanaan tuollainen kuin ap:n poika on!

Aloin ihmettelemään, kun viime vuonna alkoi tulla negatiivista viestiä koskien pojan itseluottamusta ym., oli usein pahantuulinen hoidossa ja tappeluita tuli päivittäin. Minulle paasattiin että lapsi kokee olevansa huono jne., minun pitää kannustaa häntä enemmän ja koska leikit eivät onnistu ryhmässä, pitäisi kutsua jatkuvasti samanikäisiä kavereita kylään harjoittelemaan sitä leikkiä...



Voi helvetti. Puistossa = ei mitään ongelmaa. Kylässä = ei mitään ongelmaa. Kavereita löytyy, leikit sujuvat eikä ole mottaamassa muita. Itsetunnon huonous...no, aamulla herätti minut ja kertoi miten taitava onkaan herättämisessä. "Mä olen myös hyvä kiipeilemään ja laskemaan!"

Oletko koskaan kuullut yksilöistä? Miksi hitossa kaikkien pitäisi olla samanlaisia?



Ja miksi nyt pitää ylipäätään pohtia sitä mitä joskun koulussa tulee olemaan, se on sen ajan murhe. Koulussa töissä olevana voin kyllä ihan kertoa, että täällä löytyy kyllä kaikenlaisia tapauksia ja ammattitaitoa käsitellä niitä ongelmia jos niitä syntyy.



Ap, jätä se varhaiskasvatusporukka omaan arvoonsa. Anna lapsesi olla sellainen kun on, ehkä joskus osataan tässäkin maassa arvostaa pientä yksilöllisyyttä. Vanhempana tiedät kyllä minkälainen lapsesi on ja mikä on normaalia.

kertoo suoraan siitä että koulussa tulee myös olemaan ongelmia. Siksi siihen kiinnitetään huomiota. On aivan eri asia olla omien kavereiden kanssa kjuin ryhmässä jonka jäseniä ei saa valita.



Se ei ole mikään pikkujuttu et ongelmia vain päiväkodissa. Usein erityistarpeet ym tukea vaativat piirteet tulevat juuri esiin hoidossa/koulussa.



Eipä minullakaan ollut mitään vaikeuksia lapseni kanssa, jolla kuitenkin diagnosoitiin vaikea ADHD eskari-iässä.

Jos samat eskarikaverit tulevat myös kouluun, niin onhan tuo ongelma. On tärkeää ryhmäytyä MYÖS oman viiteryhmänsä kanssa. Sinänsä ei mitään pahaa pienten knssa puuhaamisessa, mutta selvähän se on, että poika hakemalla hakee ihailua heiltä, kun omanikäisestä ryhmästä sitä ei tule tai koe itseään edes kuuluvaksi ryhmään. Ongelmia voi tulla koulussa ja rohkaisin sen takia poikaa nyt ennen koulun alkua viettämään aikaa myös oman ikäisessä seurassa pk:ssa ja tämähän on pk:n tehtävä auttaa ryhmäytymisessä!!!

sivuttiin aiemmin. Palloilu yms. keholliset, fyysiset taidot ovat lapselle tärkeitä taitoja myös sosiaalisesti, sillä fyysisesti taitavat lapset saavat arvonantoa, mikä sekin taidon lisäksi lisää lapsen positiivista minäkuvaa ja itsetuntoa. Vaikka lapsi ei olisikaan "riehuja", niin hyvät perusliikuntataidot ovat lapselle monella tapaa tärkeät, myös sosiaalisesti ja itsetunnon kannalta.