50-luvulla syntyneen äidin ja aikuisen tyttären suhde.

että yritin saada hyväksyntää tekemällä / suorittamalla. Läheisyyttä ei äiti osannut antaa, eikä osaa vieläkään. Omista onnistumisista yritin kertoa, mutta ei tainnut kiinnostaa... Ei olla kauheasti tekemisissä.

eikä kysellä läheisyyden ja vuorovaikutuksen perään.

toimivat suhteet aikuisinakin, toisilla ei.

No, meillä on kyllä ollut havaittavissa tuota tietynlaista "tunnekylmyyttä" äidin taholta. Tai ei ehkä voi sanoa tunnekylmyyttä, äidin on vaan ollut aina vähän vaikea ilmaista tunteitaan avoimesti. Kannustanut on joissain asioissa, mutta monesti suhtautuminen on jotenkin tavallaan vähättelevää... On itse sanonut, ettei halua tuppautua lastensa elämään, ja se ilmenee siten, ettei juuri pidä yhteyttä. Asumme äidin kanssa 300 metrin etäisyydellä, nähdään harvemmin kuin kerran kuussa.



Äidin kotona on ollut tiukka kuri ja vähän ahdistava ilmapiiri, äidin isällä selviä sotatraumoja. Äidin äiti on tehnyt kovaa maatilan työtä ja mm. menettänyt kolme lasta joko keskenmenoissa tai pikkuvauvana.



Ehkä tuosta johtuen äidin ihanne-elämä on aina ollut mahdollisimman "helppoa". Kaikki, joka saattaa aiheuttaa ilon lisäksi vaivaa, on pitkälti jätetty tekemättä (esim. koiraa ei koskaan hankittu, vaikka äiti pitää eläimistä). Nyt keski-ikäistyttyään äidin asenne on vähän muuttumassa, on opetellut nauttimaan elämästä vähän enemmän.



Rakastan kyllä äitiäni ja tiedän, että hänkin rakastaa minua. Välit ei vaan ole koskaan olleet kovin lämpimät tai läheiset. Ei ole kuitenkaan ollut sellaisia vaikeuksiakaan kun isosiskoni kanssa, joka olisi selvästi kaivannut enemmän tukea ja kannustusta lapsuudessa ja teini-iässä, hän ikäänkuin "pakkoitsenäistyi" hyvin rajusti ja välit äitiin ovat edelleen jossain määrin tulehtuneet.

tunnekylmyys, hankaluus ilmaista tunteita avoimesti, vähättelevä asenne, elämästä nauttimattomuus kuulostavat tutuilta. Ja hurjaa kyllä, myöskin minun isosiskollani suhde äitiin tulehtunut ja miltei katkolla.

toimivat suhteet aikuisinakin, toisilla ei.

Millaista läheisyyttä tarjoat? Käytkö siivoamassa vai kutsutko äidin joka sunnuntai teille syömään?

Oletko se lapsi, jota äitisi toivoi vai petitkö odotukset?

päästyään oppikouluun. Siksi hänen on hankala ymmärtää, että kaikesta opetuksestaan huolimatta en ole koskaan oppinut hoitamaan kotia yhtä hyvin kuin hän. Sama juttu rahan kanssa: hän joutui jo pienestä huolehtimaan raha-asioista, mutta ei saanut koskaan minulle opetettua säästäväisyyttä.

mummo narsisti ja bibo.



Vois kuvitella, että meidän välitkin olis vähintään keiroutuneet, mutta ei. Lähinnä kaverilliset. Sillä erotuksella, että mä saatan pahana päivänä taantua edelleen kiukuttelemaan äidille kuin teini-ikäinen kakara, vaikka ikää onkin reilusti yli 30v XD

auttaa ja yrittää, raja tulee vastaan jossakin vaiheessa. Ei kukaan jaksa tulla lastatuksi ainaisilla vaateilla.

on ja on aina ollut läheiset ja lämpimät välit. Äiti jollain tavalla on aina ollut vähän tunnekylmä ja omalla tavallaan vähättelevä, ei ole oikein ottanut kaikkea irti elämästään, suorittanut vain. Vasta nyt viime vuosina äiti on alkanut tekemään asioita mistä tykkää ja viittaamaan kintaalla asioille jotka ei häntä kiinnosta. Harmittelee vain miten joitain asioita on vaan jo liian myöhäistä tehdä, kuten uran vaihto. Kun olin teini-ikäinen, äiti ei yleensä tahtonut puhua mun ja sisaruksieni kanssa "tyttöjen jutuista", menkat ym. oli meillä kotona ihan tabu. Nyt vasta on alkanut nekin asiat luistamaan. Asutaan nykyään kaukana toisistamme, mutta Skypetellään viikottain, joskus useampiakin kertoja viikossa ja puhelut venyy helposti pitkiksi. Silloin harvoin kun nähdään, viihdytään toistemme seurassa mainiosti. Suhteemme on enemmän kaverillinen mitä se oli ennen, mutta kyllä äiti on vieläkin se joka sanoo sen viimeisen sanan jne.

Äiti tykkää olla rauhassa, tehdä omia juttujaan, eikä ole mikään pakkomielteinen suorittaja. Ei ole mikään marttyyrityyppi, on omissa pikku kuvioissaan, ei halua olla haitaksi tai tuppautua.



Äiti osaa käyttäytyä hyvin ja on kaukana täälläkin kuvatuista kauhuäideistä tai -anopeista. Hän ei oikeastaan koskaan puhu pahaa kenestäkään. En sanoisi äitiä feikiksi, mutta on vaikea tietää, mitä hän todella ajattelee. Äiti on kannustava, mutta ei ole kyllä koskaan ilmaissut mitään odotuksia suhteeni. Kuvaava esimerkki on, ettei hän ole koskaan sanallakaan ottanut puheeksi lapsettomuuttamme, vaikka on todella lapsirakas, minä olen ollut ikuisuuden parisuhteessa ja ikää on jo.