Te, jotka olette sisarustenne kanssa huonoissa väleissä aikuisena
millaiset olivat välinne lapsena - riitelittekö paljon?
Kommentit (16)
Eikö nytkään olla varsinaisesti huonoissa väleissä, mutta meistä kasvoi niin erilaiset, että ei juuri olla tekemisissä.
Ja myös pidettiin huoli toisistamme. Edelleen oikein hyvät välit
Nyt aikuisina olemme täysin välinpitämättömiä toisiamme kohtaan emmekä pidä mitään yhteyttä. Olemme liian erilaisia; ei mitään yhteistä.
Nykyään emme riitele, emme vain pidä yhteyttä. Meillä oli kotona aivan viidakon lait, isommat sisarukset kiusasivat nuorempia ja vanhemmat olivat kyvyttömiä ja haluttomia laittamaan minkäänlaisia sääntöjä voimaan. Olen katkera tästä myös vanhemmilleni.
Eukot käyttävät tätä veruketta lisääntymisvimmassaan ...eli sisarukset ovat tärkeitä plaa..plaa..plaa.. ja mikä on totuus?
Nimimerkki: Yksi lapsi - ei mitään ongelmia . kavereita riittää ja perinnönjaosta ei tarvitse ikinä riidellä
Joskus voisi miettiä mitä vastauksesi lisää keskusteluun?
Joskus voisi miettiä mitä vastauksesi lisää keskusteluun?
sisarustensa kanssa.
Meitä, joilla on läheiset välit sisarusten kanssa aikuisena, on plajon. Omasta puolestani voin allekirjoittaa sen että sisarukset ovat parasta mitä vanhempani minulle antoivat - ja minulla oli hyvät vanhemmat.
Eukot käyttävät tätä veruketta lisääntymisvimmassaan ...eli sisarukset ovat tärkeitä plaa..plaa..plaa.. ja mikä on totuus? Nimimerkki: Yksi lapsi - ei mitään ongelmia . kavereita riittää ja perinnönjaosta ei tarvitse ikinä riidellä
Tämä ketju oli niille joilla on huonot välit.
Eukot käyttävät tätä veruketta lisääntymisvimmassaan ...eli sisarukset ovat tärkeitä plaa..plaa..plaa.. ja mikä on totuus?
Nimimerkki: Yksi lapsi - ei mitään ongelmia . kavereita riittää ja perinnönjaosta ei tarvitse ikinä riidellä
Nykyään emme riitele, emme vain pidä yhteyttä. Meillä oli kotona aivan viidakon lait, isommat sisarukset kiusasivat nuorempia ja vanhemmat olivat kyvyttömiä ja haluttomia laittamaan minkäänlaisia sääntöjä voimaan. Olen katkera tästä myös vanhemmilleni.
Näin se oli meilläkin. Kiusaaja oli lähinnä vanhempi siskoni, minua 1,5 v vanhempi. Mukana toisinaan myös isoveli.
Se oli kiusaamista, nälvimistä, nimittelyä, haukkumista, vähättelyä, fyysistä päällekäymistä, tahallista ärsyttämistä jotain asiasta, mistä tiesivät, että hermostun ja suutun. Toisaalta kukapa ei suuttuisi ja hermostuisi, jos toinen tulee viereen esim. korvan juureen röyhtäilemään ja jatkaa ja jatkaa tätä.
Aina ei voinut paeta kotoa ulos. Ei varsinkaan illalla, kun oltiin vuoteissa jo, ja isosisko yhdessä veljen kanssa aloitti jotain, millä sai minut hermostumaan ja suuttumaan ja huutamaan. Lopputulos oli aina taattu: minä sain selkääni. Ihan vanhanhaikaisesti, ja lujaa.
Koska olin huutanut.
Ja isosisko ja veli nauroivat. Se oli ollut heidän tarkoitus: että minä saan selkääni.
Aivan sairasta.
Olimme väleissä aikuisenakin, mutta asetelma oli aina sama. Isosisko mitätöi, haukkui ym. En voinut tutustua kehenkään pienellä paikkakunnalla, kun sisko tunsi kaikki ja kertoi kaikille , millainen minä olen. Kukapa nyt sellaiseen idiotti-hulluun haluaisi tutustua kun sisko edellä kertoo totuuksiaan.
Laitoin välit poikki noin 4 vuotta sitten. En jaksanut enää olla jatkuvan mollaamisen kohteena.
Sisko otti yhteyttä kännipäissään, vittuli. Vastasin hänelle asiallisesti mutta selvin päin hän ilmoitti ettei häntä minun olemiseni ja elämäni kiinnosta.
Nyt meillä on kuolinpesän omaisuuden myynti, osuus siitä tulee olemaan vähäinen (perukirjat tehty vuosia sitten). Kukaan ei hoida asiaa. Kun otin yhteyttä yhteen sukulaiseen, johon luulin minulla olevan välit ok-kunnossa, sainkin aikaan valtavan sukuriidan, jossa minä kuulemma riitelen .. syystä, että tämä sukulainen onkin kertoillut minun yhteydenodosta aivan omanlaisen version ja kaikki tietysti uskovat häntä.
Nyt on välit häneenkin poikki.
Samaan syssyyn sain kuulla, että myös muut sukulaiset ovat hyvissä väleissä veljeni ja siskoni kanssa, ja sitä kautta heillä kaikilla on asenne sen suhteen, millainen minä olen, eli sisaret ovat kertoneet heille minusta omaa totuuttaan.
Ilmeisesti menee välit poikki sitten näihinkin, koska miksipiä minä pitäisin yhteyttä tai olisin tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät minusta mitään hyvää näe.
Mutta siis alkuperäiseen: en ole väleissä sisaruksiini. Lapsena riideltiin aivan sairaasti. Minä olin se, joka jäi alakynteen ja joka sai eniten selkäänsä myös vanhemmilta. Minä laitoin välit poikki ja kuulemma nyt riitelen yksinäni.
Odotan, että kuolinpesä saadaan hoidettua ja sen jälkeen minulla ei ole ns. verisukulaisia.
3
En ole toisen veljen kanssa missään tekemisissä, välit lienee meni jo lapsuudessa. Hän kidutti ja rääkkäsi minua 7 vuotta vanhempana. Olen ajatellut, että en tee sillä veljellä mitään. Jotenkin tuntuu, että se haluaa edelleen aiheuttaa vahinkoa viisikymppisenäkin. Kartan veljeäni kuin ruttoa. Se on aivan älytön moottoriturpa ja puhuu töykeästi.
me ole koskaan olleet kovin läheisiä. Lapsena ja teini-ikäisenä oli jatkuvasti riitelyä ja kilpailua vanhempien huomiosta. Nykyisin välimme ovat asialliset, mutta eivät kuitenkaan erityisen lämpimät. Ei siihen oikeastaan sen ihmeempää syytä ole, ei vain oikein ole yhteisiä mielenkiinnonkohteita, olemme yksinkertaisesti niin erilaisia.
Huomioni kiinnitti se, että syytät kaikesta muita. En usko, että ulkopuolinen pystyy estämään ketään ystävystymästä muiden kanssa. Ihmiset muodostavat kyllä oman mielipiteensä. Esim. luokkakaverisi saivat sinusta kyllä sen kuvan, minkä itse heille annoit. Ei takuulla ole mitään tekemistä siskosi sanoilla.
Syytätkö yleensäkin kaikesta muita? Olet ehkä masentunut tai muunlainen persoonallisuushäiriö?
Oletko muuten onnistunut elämässäsi vai syytätkö esim. työkavereitasi kiusaamisesta ym.
Tunnen kaltaisesi ihmisen, joka kuvittelee muista, että he kiusaavat. Vaikka oikeasti ihminen itse luo suhteensa muihin.
keskenään pitävät. Mä olen se musta lammas, iloluontoinen viinakin maistunut ja miehiä ollut. he enempi tosikkoja, nuttura kiristää:D
paljon nuorempi kuin ne. Siis tuo musta lammas ja lapsenakaan emme leikkineet koska meillä oli omat kaverit ja he siis vanhempia.
viha alkoi vasta perinnönjaosta. Jokainen meistä uskottelee itselleen saaneensa pesästä liian vähän (sisaruksia 5, kukaan ei ole tyytyväinen). En minäkään!