Lue keskustelun säännöt.
Vielä kerran eroamisesta...
07.07.2012 |
Olemme olleet 12 vuotta naimisissa. Parisuhde on päässyt retuperälle viimeisten pikkulapsivuosien aikana. Tai oikeastaan kaikki on ollut päällisin puolin hyvin, vaikkakin tiuskimista ja äyskimistä puolin toisin on harrastettu. Eroa en kuitenkaan ole pitänyt ollenkaan vaihtoehtona, ennen tätä kesää. Enkä kai pidä sitä vieläkään, en tiedä.
Mistä tietää milloin kannattaa erota? Jos parisuhde ja sen pölvästit osapuolet vaikuttavat negatiiviesti lapsiin ja heidän käytökseen? En ole mikään pulmunen itsekään, mutta olen havahtunut siihen että mies naputtaa, ripittää ja kontrolloi jokaista asiaa mitä teen. Ei ole asiaa, jonka tekisin oikein (alkaen vaikkapa suklaapalan syömisestä (joka pitäisi imeä, ei purra) vaatteiden viikkaustapaan tai pakastimen kiinni laittamiseen, siivouksesta tai vaikkapa kanavanvalinnasta puhumattakaan). Elän kuin häkissä, jossa jokaista askeltani seurataan ja saan siitä negatiivistä palautetta.
Lisäksi tarvitsen miehen hyväksynnän oikeastaan minkä tahansa asian ostamiseen, vaikkakin käymme töissä molemmat ja talous on yhteinen. Mies tykkää kieltää tarpeellistenkin asioiden ostamisen, vaikkapa puutarhakalusteiden (meillä on takapiha, muttei kalusteita ja rahasta ei ole kysymys).
En kertakaikkiaan jaksaisi tätä enää, mutten tiedä olisiko ero vika tikki. Olen ihan väsynyt hermokimmpu itsekin ja eniten surettaa lasten ikävä käytös, kun ovat saanet huonon mallin meiltä viimeisten kuukausien aikana.
Mikä olisi lapsille parasta? En tiedä kykenemmekö muuttamaan parisuhteen kurssia pitkällä aikatäimellä. Parin viikon päästä aina palaamme takaisin samoihin vanhoihin käytösmalleihin. Sitä tässä lähinnä mietin, että mikä on lapsille parasta..
Kokemuksia kaipailisin tai kommentteja, jos jollain olisi.
Kommentit (17)
Se mikä on sinulle parasta, on sitä pidemmän päälle myös lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mikä on sinulle parasta, on sitä pidemmän päälle myös lapsille.
osui ja upposi. Sisimmässä kai tiedän mitä sitä pitäisi tehdä.
Ap
Me olemme olleet yhdessä 20 vuotta. Miehellä on parin vuoden ajan ollut jonkinlainen kriisi, ehkä lähestyvä 40-v aiheuttaa sen - en tiedä. Päällisin puolin kaikki on hyvin, lapset voivat hyvin, ovat terveitä, me olemme terveitä, liikunnallisia. Molemmilla on vakituiset työt ja asunto on molemmille mieluisa. Seksikin sujuu, sitä toki voisi olla enemmän, mutta teini-ikäisen läsnäolo hankaloittaa.
Vietämme aikaa yhdessä, teemme asioita yhdessä ja erikseen. Mutta nyt, nyt tämä vaan on kuulemma miehen mielestä mennyt siihen, että hän haluaa mahdollisesti erota. Itsekin olen asiaa välillä mietiskellyt, lähinnä miehen kärttyisän olemuksen ja ikävän käytöksen takia. Mutta en kuitenkaan ole todella lopullisesti miettinyt.
Ennen kuin nyt, kun mies on sitä tässä jonkin aikaa kuulemma miettinyt. Viime yön hän vietti jossain muualla, pesuun vaatteita viedessäni ne haisivat vieraalle hajuvedelle. Mies oli aamulla sitä mieltä, että hän ei halua loukata minua ja haluaa siksi erota...
Mietin yksinäisyyttä, omaa ikääntymistä, lasten mahdollisia traumoja erosta, sukulaisten ja kavereiden ajatuksia (kaikki aina kehuvat, miten olemme unelmapari), rahallista pärjäämistä, sitä, että olen ollut tässä suhteessa ilmeisen turhaan 20 vuotta (paitsi tietenkin lapset ovat paras asia elämässä).
Huoh.
Tuo jälkimmäinen lainaus varmisti sen lopullisesti, mutta ilman sitäkin voisin lyödä 1000 € vetoa siitä, että miehelläsi on toinen nainen.
Vietämme aikaa yhdessä, teemme asioita yhdessä ja erikseen. Mutta nyt, nyt tämä vaan on kuulemma miehen mielestä mennyt siihen, että hän haluaa mahdollisesti erota. Itsekin olen asiaa välillä mietiskellyt, lähinnä miehen kärttyisän olemuksen ja ikävän käytöksen takia. Mutta en kuitenkaan ole todella lopullisesti miettinyt.
ehen kärttyisän olemuksen ja ikävän käytöksen takia. Mutta en kuitenkaan ole todella lopullisesti miettinyt. Ennen kuin nyt, kun mies on sitä tässä jonkin aikaa kuulemma miettinyt. Viime yön hän vietti jossain muualla, pesuun vaatteita viedessäni ne haisivat vieraalle hajuvedelle. Mies oli aamulla sitä mieltä, että hän ei halua loukata minua ja haluaa siksi erota..
Tuo jälkimmäinen lainaus varmisti sen lopullisesti, mutta ilman sitäkin voisin lyödä 1000 € vetoa siitä, että miehelläsi on toinen nainen.
Näin minäkin olen päätynyt ajattelemaan, varmaan on joku suhde. Meillä on ollut aina hieman erityislaatuinen parisuhde, ei suoranaisesti täysin vapaa, mutta kuitenkin. Kaikki on kuitenkin tähän mennessä ollut aina yhdessä sovittua.
Mutta tämä, että hän ei halua puhua viime yöstä eikä ole halunnut puhua koko päivänä. Mä luulen, että hän toivoo, että minä teen sen eropäätöksen. Silloin hän pääsee helpommalla.
Ärsyttää toi, että "en halua loukata sinua". No sitähän se juuri tekee halutessaan erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun mies on piipussa ja sen ongelmat heijastuu teidän suhteeseen
eri asia tunnistaako ja haluaako hakea apua itselleen, mut tuskin teidän rakkaus on mihinkään hävinny tai häviää jos mies vaan saa itselleen apua
mistä kiikastaa ja miksei relaa
t. kokemusta on
sun mies on piipussa ja sen ongelmat heijastuu teidän suhteeseen
eri asia tunnistaako ja haluaako hakea apua itselleen, mut tuskin teidän rakkaus on mihinkään hävinny tai häviää jos mies vaan saa itselleen apua
mistä kiikastaa ja miksei relaat. kokemusta on
Miehellä varmasti on jokin ongelma ja koettaa saattaa minua siitä vastuuseen (tai ainakin olen vastuussa hänen huonosta tuulestaan kun teen kaiken väärin). Mitenköhän miehen saisi juttelemaan jonkun kanssa tai vaikka minun kanssani..? Täytyy kokeilla illemmalla josko hänestä saisi jotain irti. Pariterpiaa olen ehdottanut, mutta mies ei sellaiseen halua kun mitään ongelmaa meillä ei kuulemma ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaavanlainen tilanne
viime perjantain kun lapsi oli pois nostin kissan pöydälle. Sanoin miehelle että muutetaan eri osotteisiin, ei välttämättä erota, mutta mä en jaksa kuunnella enää haukkumista. Mä teen kaiken aina väärin enkä tee koskaan mitään. Kämpässä olen lopettanut siivoamisen ja järjestelemisen. Vessan pesen koska en likaisessa vessassa voi käydä ja pyykit pesen.... meillä iso ongelma kotityöt. Nyt kun en niitä tee niin mies valittaa kahta kauheammin...
Miks helvetissä mun pitäs tehdä seuraavat 20 vuotta kaikki hommat?!!?!?? 15vuotta tässä olen nyt yrittänyt ja enempää en jaksa.
Mies on ihan hyvä isä ja rakastaa lastaan. Kannustan heitä tekemään kaikkea kaksistaan. Itse haluan olla kotona ja rauhassa. Lapsi on yks riippakivi, mitään ei tee itekseen vaan roikkuu mun päällä koko ajan.
Tuon perjantaisen jälkeen mies on vähän muuttunut... ei ole valittanut kauheasti mitään ja on yrittänyt oottaa mua huomioon.
Ei kauheasti puhuta... en jaksa puhua kun joka ainoo puheyritys päättyy siihen että mies räksyttää ja haukkuu mua.
Vituttaa! Ihastukset vie mua muualle, muuta 15vuoden jälkeen yksin jääminen tuntuu kamalalle.
anteeksi sekava purkaus
"kiva" kuulla etten ole ongelman kanssa yksin.
Eilen lähdettiin käymään kaupassa autolla ja laitoin balleriina jalkaan, vaikka juuri oli satanut. Siitä mies sitten jaksoi valittaa ja nipottaa että pilaan kenkäni. Sanoin hänelle suht kyllästyneenä, että hän kuolee vielä johonkin stressiin jos omien asioiden huolehtimisen lisäksi huolehtii kaikkien asioista, että ei sun tarvi, anna olla. Kerrankin oli hiljaa vaan, yleensä haluaa aina sen viimeisen sanan. Ehkä viesti meni perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehellä varmaan jotain ikäkriisiä ja siihen työpaineet päälle, ajauduimme tilanteeseen jossa kaikki mahdollinen ja mahdoton oli minun syytäni. Yritimme terapiaa mutta ei auttanut, eihän meillä miehen mielestä ollut mitään ongelmia. Ero tuli sitten kertarysäyksellä kun en kertakaikkiaan enää jaksanut, piti ajatella omia voimia ja lapsia.
Olisiko teillä vielä mahdollisuus korjata suhdettanne, olisitteko molemmat halukkaita pysymään yhdessä? Vaikka ero helpottikin elämääni silti joskus mietin mitä olisin voinut tehdä toisin,missä kohtaa olisi asiat olleet korjattavissa. En tiedä.
Nämä tarinat ovat samasta kaavasta. Myös minun tarinani on: mies vaihtoi minut toiseen 20 vuoden jälkeen. Viimeinen vuosi oli juuri tuollainen kuin ap on kirjoittanut. Mies kritisoi, minä en saanut päättää mistään, kaikki oli viime kädessä minun syytäni, ihan kaikki. Tai jos ei minun syytäni, niin viimeistään jonkun muun ihmisen syytä.
Miehellä oli tuolloin ikää 45 v. Hän itse puhui, että hänellä on keski-iän kriisi. Minä odotin, että kriisi menisi ohi. En ehtinyt odottaa, kun mies tapasi naisen, jonka kanssa "tunsi olevansa vihdoin viimein elossa". Kävi ilmi, ettei hän enää jaksanut siitä samaa arkea, mitä olimme eläneet 20 vuotta. Mutta tämähän kävi ilmi vasta toisen naisen jälkeen, mitään hän ei hiiskahtanut ajatuksistaan etukäteen.
Sinun täytyy ap saada se mies parisuhdeterpiaan. Varmaa on, että itsestään ja odottelemalla tuo tilanne ei parane. Sinun pitää saada se mies puhumaan ja avautumaan, mielellään kolmannen osapuolen läsnäollessa, jottei hän pysty sysäämään vastuuta sinun päällesi.
Toivotan teille kaikille tsemppiä! Yrittäkää saada liittonne toimimaan. Jos se ei yrityksistä huolimatta onnistu, niin voin kertoa, että tämä eron jälkeinen elämä on ainakin siinä mielessä ihanaa, ettei yksikään ihminen minua kritisoi, eikä minulta mitään vaadi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän kesällä sade joskus voi yllättää..
se on jo liiottelua ettei kenkiä voi pitää koska ne kastuu. Kai ne voi pestäkin?
Pihakalusteet kestää vuosia ja niissä on mukava istua. Kotikin tuntuu suuremmalta jos on ulkona mahdollisuus istua!
Mikä on terassin tarkoitus jos ei istua penkeillä?
Kalusteita taas kuuluu huoltaa; niitä voi pestä, öljytä ja huoltaa niin ne kestää. Montako senttiä päivässä tulee niille hinnaksi jos ajattelee että ostaa tonnin kaluston joka kestää 10 kesää?
Talveksi nostatte ne varastoon niin ei homehdu.
Jos sinulla ja miehellä on täysin erilaiset elämäntavat niin mitä nautittavaa teillä on toisistanne jos kaikki on kamalaa kiukuttelua ja vinoilua?
Erotkaa hyvät ihmiset. Ei teitä alkujaankaan kukaan pakottanut yhteen.
Kyllähän kesällä sade joskus voi yllättää..
se on jo liiottelua ettei kenkiä voi pitää koska ne kastuu. Kai ne voi pestäkin?
Pihakalusteet kestää vuosia ja niissä on mukava istua. Kotikin tuntuu suuremmalta jos on ulkona mahdollisuus istua!
Mikä on terassin tarkoitus jos ei istua penkeillä?
Kalusteita taas kuuluu huoltaa; niitä voi pestä, öljytä ja huoltaa niin ne kestää. Montako senttiä päivässä tulee niille hinnaksi jos ajattelee että ostaa tonnin kaluston joka kestää 10 kesää?
Talveksi nostatte ne varastoon niin ei homehdu.Jos sinulla ja miehellä on täysin erilaiset elämäntavat niin mitä nautittavaa teillä on toisistanne jos kaikki on kamalaa kiukuttelua ja vinoilua?
Erotkaa hyvät ihmiset. Ei teitä alkujaankaan kukaan pakottanut yhteen.
Tuntuu että miehen normaalin käytöksen ja terveen järjen käyttö on jotenkin hämärtynyt. Tai että siitä vaan saa mielihyvää kun voi sanoa minulle ei. En ihan ymmärrä hänen logiikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet mielestäni täysin väärillä jäljillä, jos etsit ratkaisua ongelmaasi avioerosta. Suosittelen, että kasvat aikuiseksi ja alat muuttaa toimintatapaasi. Miehesi tulee väkisinkin muuttumaan siinä mukana.
Ei sinun ole mikään pakko tehdä niin kuin miehesi sanoo. En käsitä, miksi annat hänen vaikuttaa tekemisiisi (jos annat). Mitä, jos yksinkertaisesti sanoisit hänelle, että hän voi yhtä hyvin lopettaa nalkuttamisen, koska et aio kuunnella etkä totella.
Sanomalla noin mies tarkoittaa, että haluaa jatkaa avioliittoa, vaikka on kenties jokin ihastus tai ohimenevä suhde muualla. Sellaisia tulee ja menee varmaan useimmille, se on luonnon laki, mutta ei sen tarvitse antaa rikkoa parisuhdetta, jos siinä on muuten riittävästi hyvää.
Mielestäni kaikki tämän ketjun parisuhteet ovat vielä pelastettavissa.
Olet mielestäni täysin väärillä jäljillä, jos etsit ratkaisua ongelmaasi avioerosta. Suosittelen, että kasvat aikuiseksi ja alat muuttaa toimintatapaasi. Miehesi tulee väkisinkin muuttumaan siinä mukana.
Ei sinun ole mikään pakko tehdä niin kuin miehesi sanoo. En käsitä, miksi annat hänen vaikuttaa tekemisiisi (jos annat). Mitä, jos yksinkertaisesti sanoisit hänelle, että hän voi yhtä hyvin lopettaa nalkuttamisen, koska et aio kuunnella etkä totella.
Ja 2 viikon päästä sanotut asiat unohtuvat. Myös itse olen ehdollistunut tähän 15v viime vuoden aikana pikkuhiljaa, huomaamatta.
Olet ehkä oikeassa, tällä hetkellä vain tämä jatkuva nalkuttaminen käy niin mielen päälle. Olen tavallaan altavastaajana miehelleni, totta.
Mies ei kyllä ole ihan noin paha!! Just nyt olen evakossa, koska mitta täytyi. Minun huumorintaju on nollassa, enkä kestä yhtään mitään.
Itse olen eroperheestä. Minun mielestä ero oli hyvä vaihtoehto, mutta lapsuuden perheen ongelmat oli ihan eri luokkaa.
Enkä ole oikeasti eroa nyt harkinnutkaan. Mutta ihan perseestä tämä elämä on.