Olen eroamassa miehestä ja tuntuu, etten selviä tästä

No jos saisi kommentteja tai ihan mitä vaan? Olen ihan rikki. ap

Meillä osittain sama tilanne, mutta asioista on saatu selvitettyä ja yritämme vielä. Suoranaista fyysistä väkivaltaa ei ole ollut.



Kannattaa katsoa vaikka Väestöliiton sivuilta apua tai kysyä neuvolasta.

Elät raskaita aikoja. Mietit, mitä muut sanovat. Oletko puhunut vielä kenenkään kanssa? Onko sinulla vanhempia, sisaruksia tai ystäviä, joiden tiedät olevan tukenasi, vaikka he eivät olisikaan koskaan saaneet nähdä miehesi huonompia puolia?



Sinun ei tarvitse ratkaista kaikkia asioita kerralla. Vedä välillä henkeä ihan kaikessa rauhassa.



Onko oletettavaa, että miehesi ei tule suostumaan siihen, mitä ehdotat lastenne huoltajuudesta? Onko hän on ollut lapsia kohtaan väkivaltainen? Jos pelkäät itseesi tai lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa erotilanteessa, on turvakodin kautta lähteminen mahdollisesti viisain ratkaisu. Siellä on myös henkilökuntaa tukenanne, kun sovitte lasten huoltajuudesta ja asumisjärjestelyistä.



Jos päädyt lähtemään turvakodin kautta, sinne kannattaa soittaa. He neuvovat, mitä kannattaa ottaa mukaan ja miten lähtö kannattaa valmistella.



Kaikkea hyvää teille kaikille!

En ole vielä kertonut kenellekään, mutta varmasti läheisiltä saisin tukea, kunhan vaan kehtaisin kertoa. Tuo oli helpottava neuvo, ettei kaikkea tosiaan tarvitse tehdä kerralla. Yritän vaikka nyt ensiksi löytää sitä asuntoa.



Mies ei ole ollut väkivaltainen lapsia kohtaan, onneksi. Jossain vaiheessa hän puhui paljon siitä, että jos erotaan niin hän kyllä järjestää oikean huoltajuussodan. Mutta nyt ei ole enää puhunut noin, toivottavasti ei enää sitä aloitakaan.



Hirveä tuska tästä päätöksestä, kun minä oikeasti yritin kaikkeni. Ja rakastan vieläkin kauheasti. Mutta ei tuon ihmisen kanssa ole enää mielekästä elää, minä olen hänelle vain aggression kohde. ap

Ajattele niitä lapsia ja mieti, mitä sun pitää tehdä, että heillä olisi kaikki hyvin. He tarvitsevat vahvan, tasapainoisen äidin. Väkivaltainen suhde ei voi olla hyvän perheen ja kodin perusta.



Älä ala etsiä asuntoa vaan ala etsiä kotia. Aloita uusi elämä ja anna sille mahdollisuus. Kerro ihmisille suoraan, miksi eroat. Jos joku sinut tuomitsee, ei hän ole ystäväsi eikä halua sinulle hyvää. Jätä hänetkin taaksesi. Enkä edes usko, että kukaan sinua tuomitsee.



Kaikesta voi selvitä. Jopa väkivaltaisista kokemuksista, usko mua, mä tiedän. Ajattele, että ne olivat niitä hetkiä ja nyt on nyt. Elä hetkessä, älä pääsi sisällä. Niin meidän kaikkien pitäisi tehdä.

Ero prosessi ei ollut mikään helppo. Kun on kerta luvannut olla toisen kanssa niin kaikkensa sitä yrittää. Omalla kohdallani työstin eroa jo kauan ennen kuin uskalsin puhua siitä.



Fyysistä väkivaltaa meillä ei ollut mutta henkisesti kuluin loppuun. Olin kuin elävä kuollut (ainakin sisäisesti). Jaksoin olla jopa iloinen jos olin sopivassa seurassa, mutta viimeistään kotona iski ahdistus.



Seksiä en halunnut koska en kokenut miehen ymmärtävän minua ja ottavan huomioon. Seksi oli lähinnä vain miehen halujen tyydyttämistä. En osannut vaatia itselleni mitään (muissakaan asioissa) mutta yritin olla miehelle mieliksi niin paljon että ihme että järki himmennyt lopullisesti.



Kävimme kyllä keskustelemassa asiantuntioiden kanssa ja exäni muuttuikin parempaan suuntaan. Sekään ei kuitenkaan riittänyt koska muutos oli enemmän ulkokultaista ja se mitä näin hänen "sisällään" ahdisti ja masensi edelleen. En uskonut voivani nousta jaloilleni ilman eroa. Olisin jatkanut mateluani edelleen, niin voimakas vaikutus hänellä minuun oli. Irti oli päästettävä - meidän molempien takia. Pahalta tuntuu lasten puolesta, mutta muita vaihtoehtoja en enään nähnyt.



Voimia sinulle. Nykyinen mieheni on aivan upea ihminen. En voi ylistää häntä kylliksi