Gallup: Jakkarasynnytys

kätilön kommentoivan asiaa sillä lailla, että luomusynnytysihannoinnissa yleensä jätetään kertomatta jakkaran huonoista puolista. Jotka oli jotain sellaista että veri pakkautuu alapäähän tai kohdunlaskeuma tms. Jotain tollasta se oli. Että ei ne kätilöt pelkkää paskamaisuuttaan jakkaraa karsasta aina.

mutta kätilö sanoi sen aiheuttvan kätilölle niin huonon työskentelyasennon, ettei suositeltu.

Puristi niiin kovin jakkaraa, etä hermo meni pinteeseen ja käsi halvaantui. Kesti monta kuukautta ennenkuin palasi ennallleen, vaikeutti aika paljon vauvanhoitoa.

ja toivoin jakkaraa ja mukisematta se tuotiinkin. Siirryin keinutuolista jakkaralle. Ponnistusvaihe kaksi minuuttia.



Toisessa synntyksessä toivoin myös jakkaraa muttei sille ei ollut mahdollista mennä. Olin 4 cm auki kun kalvot puhkaistiin ja siitä alkoikin sellainen raju synntys joka kesti 30 minuuttia kalvojen puhkaisusta. En kyennyt pöydältä nousemaan, loppuaika oli raju. Ponnistus siinäkin pari kertaa ja lapsi ulkona.

Lisäys toukokuussa 2006: Synnytystuolin eli -jakkaran käyttöön ja muihin poikkeaviin synnytysasentoihin liittyy tilastollisesti moninkertainen peräsuolen sulkijalihaksen vaikea-asteinen repeytymä. Se aiheuttaa noin puolelle sen saaneista synnyttäjistä eriasteista ulosteen pidättämiskyvyttömyyttä korjausleikkauksista huolimatta. Repeämät olivat harvinaisia aikaisemmin (noin 0,1%), jolloin synnytysavustaja ponnistusvaiheessa tuki makuulla olevan synnyttäjän välilihaa kädellä, ja kun uhkaavissa tapauksissa tehtiin lisäksi välilihan leikkaus eli episiotomia, joka vähensi peräsuolen sulkijalihakseen kohdistunutta venytystä. Poikkeavissa asennoissa ja ilman käsin tukemista tapahtuvissa synnytyksissä em. repeämiä on ollut noin 4 %:lla synnyttäjistä.

ponnistusvaiheessa makuulla hyvin suuria vaikeuksia, myös tuskallista (lapsella lievä virheasento), vaadin jakkaran ja lapsi lähti kulkemaan synnytyskanavassa vauhdilla..

synnytyksestä ollu kahdessa jakkara, hyvä oli. Ekassa ponnistusvaihe oli pitkä, yli tunnin muistaakseni, ja jälkeenpäin kuulin, että välillä olis pitäny jaloitella, just ton pakkautumisen takia. Se kätilö ei antanu mulle mitään neuvoja, istui vaan lattialla vieressä. Mulla vuosi jälkeen tosi paljon verta, hemppa putos puoleen. En tiedä johtuiko tosta pitkästä jakkaralla puskemisesta, mutta oli se muutenkin pitkä synnytys, ehkä kohtu oli jo väsynyt.



Toisessakin olisin halunnut jakkaran, mutta kätilö kielsi, kun ei siinä kuulemma mitään jakkaroita ehtiny hakea - oikeassa oli! Kolmannessa olin niin poikki etten olis jaksanu istua jakkaralla.



Viimeisin oli kans jakkaralla ja se meni nopsaan ja helposti. Mitään puudutteita ei ole ollu ikinä.

niiltä, jotka jakkaralla ovat kätilön ehdotuksesta tai omasta toiveestaan ponnistaneet. Tai niiltä, joilta ponnistaminen on ko. asennossa kielletty.



En kaivannut copy-paste -juttuja netistä enkä tutuntuttujen kokemuksia. Tiedän kyllä, että asiasta on monenlaisia, ristiriitaisiakin näkemyksiä.

Synnytin esikoiseni jakkaralla epiduraalipuudutuksen vaikutuksen hälvetessä. En kyennyt makaamaan sängyllä, vaan oli tarve päästä pystyasentoon ja olin toivonut jakkaraa jo "synnytyssuunnitelmassa". Kätilö vähän nihkästi haki jakkaran, muttei kertonut sanallaakaan mistään riskeistä. Työasennosta mutisi jotain muistaakseni. 20 minuutin ponnistus ja pirteä poika oli maailmassa. Helpolla tuli siis! Toisen asteen repeämät aika laajalti (kätilön kuvaus "riks raks ja poks"), mutta parani tosi hyvin. Toisen lapsen synnytyksessä toivoin myös istuvaa asentoa, mutta (liian pitkään vaikuttaneen?) spinaalin totaalipuuduttamana ponnistin kyljellään sängyllä täysin tunnottomana ja hyvin meni sekin.

ja sainkin sen heti.



Ponnistusvaiheessa sykkeet laskivat, ja kätilö varovasti ehdotti, että jospa unohdettaisiin jakkara. Itsekin olin niin kipeä ja tärisevä, ettei homma enää houkutellut.

joten synnytys suunniteltiin sitä silmälläpitäen, ettei ainakaan peräsuoli repeä missään tapauksessa. Ei siis voinut jakkaraa sitten ajatellakaan, selällään tai kyljellään ponnistamista suositeltiin.

En tekis enää samaa uudelleen.

"Lempeistä synnytysmetodeista" tunnetussa sairaalassa jakkaraa suositeltiin. Ajatuksena oli pystyasennossa helpottaa vauvan laskeutumista ja näin ponnistusvaihetta. Vauva jäi kuitenkin melko tiukasti kiinni hartioistaan, ja jouduttiin auttamaan ulos aikas kovakouraisesti-jäi ihan mustelmia kasvoihin. Kätilö sanoikin synnytyksen päätteeksi, että jakkaralla äiti ei saa niin hyvin levitettyä jalkojaan, että voi vaikeuttaa näin vauvan syntymistä. Muuten kyllä ponnistaminen pystyasennossa tuntui toimivalta vaihtoehdolta.

Mä pyysin jakkaraa mutta sanottiin vaan että ei sängystä saa nousta enää. En käsitä miksei olisi saanut kun ei ollut tarvetta ponnistaakkaan vielä. Oli aika tyly kätilö ja pyöritteli silmiään siinä.

koska Relaxbirth -synnytystuesta tehtiin tutkimusta meidän synnärillä ja siinä on mahdollisuus ponnistaa kuin jakkaralla. Siinä ollaan vaan korkeammalla ilmeisesti, ei "kyykyssä", kuten jakkaralla kai ollaan?



Aluksi siinä ollessani veri tosiaan pakkautui alapäähän ja olo oli tosi tukala -> palasin sängylle makuuasentoon. Lopussa kun pää jo näkyi, niin palasin takaisin tuoliin. Onneksi sattui hyväselkäinen kätilö, joka pystyi olemaan polvillaan lattialla vastaanottamassa vauvaa. En kuitenkaan saanut avattua jalkoja tarpeeksi auki, eikä välilihan tukeminen onnistunut. Vauva syntyi vauhdilla ja kätilö ehti hädintuskin ottaa kopin. Kätilö oli vähän kauhuissaan että kuinka massiiviset vahingot sain tuon takia, mutta tikkejä ommeltiin vain kolme.

mutta sitten siitä komennettiin pois kun lapsen sydänäänissä jotain ongelmia. Lapsi syntyi perinteisessä puoli-istuvassa (K-SKS)



Tokasta lapsesta avautumisvaiheen lopussa kehotettiin seisoskelemaan ja jakkaralle autettiin niinkuin se olisi ollut luonnollisin tapa synnyttää. Etukäteen synnytystä ei ollut mitenkään suunniteltu enkä ollut esittänyt toiveita. Lapsi syntyi jakkaralta ja hyvin meni (Tammisaari)

kuopuksen kohdalla. Kätilö ei synnärillä sitä suositellut koska arvioi vauvan painoksi (vain vatsaa katsomalla!) neljä kiloa. Kuulemma jakkaraa ei suositella jos lapsen epäillään/arvellaan olevan yli nelikiloinen.



Tasan nelikiloinen vaaveli sieltä tosiaan putkahti =)



Lopulta sitten synnytin kyljelläni kun makuuasento oli jo aikaisemmin koettu eikä se tuntunut hyvältä.

kuopuksen kohdalla. Kätilö ei synnärillä sitä suositellut koska arvioi vauvan painoksi (vain vatsaa katsomalla!) neljä kiloa. Kuulemma jakkaraa ei suositella jos lapsen epäillään/arvellaan olevan yli nelikiloinen.

Tasan nelikiloinen vaaveli sieltä tosiaan putkahti =)

Lopulta sitten synnytin kyljelläni kun makuuasento oli jo aikaisemmin koettu eikä se tuntunut hyvältä.

oli oikeastaan hyvä, että jakkarasynnytys ei onnistunut, koska kuopus jäi hartoistaan kiinni ja napanuora oli kiertynyt kaulan ympärille.

Kyllä siitä molemmilla kerroilla puhuttiin, mutta eka kerta päättyi imukuppiin. Tokalla kerralla kätilö suositteli jakkaraa, kun ei oikea ponnistussuunta löytynyt. Ja siinä se sit onnistui.

Olen numero 8, ja esikoisella myös sydänäänet laskivat välillä aika alas, muistaakseni 60. (napanuora on ollut kaulan ympärillä kaikilla, ja käsi poskella myös vissiin kaikilla) Mistään hapenpuuteongelmista ei koskaan puhuttu, mutta hänellä on myöhemmin havaittu lieviä neurologisia ongelmia. Olen aina miettinyt, johtuvatko ne tuosta sydänäänien laskusta ja pitkähköstä ponnistusvaiheesta (jakkaralla). Sen muistan, että muuten vaisu kätilö sanoi, että ellei vauva kohta synny, hän joutuu tekemään episiotomian. Vauva meni edestakaisin, mutta tuosta sain kai voimia laittaa kaikki loput paukut peliin ja valmista lopulta tuli.



Missään synnytyksessä en ole muutamaa tikkiä tarvinnutta repeytymää pahempaa saanut, vaikka on ollut hidasta ja nopeaa, pystyssä ja vaakatasossa ja tosiaan noita käsiä poskilla jne.