Gallup: Jakkarasynnytys

niiltä, jotka jakkaralla ovat kätilön ehdotuksesta tai omasta toiveestaan ponnistaneet. Tai niiltä, joilta ponnistaminen on ko. asennossa kielletty. En kaivannut copy-paste -juttuja netistä enkä tutuntuttujen kokemuksia. Tiedän kyllä, että asiasta on monenlaisia, ristiriitaisiakin näkemyksiä.

Ponnistin siinä 30min, mutta tilanne ei oikein ednnyt ja pyllyssä oli hirvee paine ja turvotus. Käännyin kätilön ehdotuksesta konttaavaan asentoon ja siinävauva sit syntyi. Ponnistin 45 min ja II-asteen repeämä tuli.

Mä olen synnyttänyt molemmat lapset jakkaralla (KSKS) ja pelkkää hyvää sanottavaa. Eka lapsi oli iso (yli 4,5 kg) ja ponnistusvaihe kesti ja kesti (yli 1,5 h) ja vasta jakkaralla osasin ponnistaa niin että jotain alkoi tapahtuakin. Mutta ei mua siihen jakkaralle päästetty ekassa synnytyksessä edes kovin aikaisin, en kyllä tiedä miksi, en siis ollut siinä kovin kauan. Mutta ei isoja repeämiä, pari tikkiä, olin erittäin tyytyväinen jakkaraan. Toinen synnytys oli vielä parempi jakkarakokemus, lapsikin vähän pienempi (4,3 kg) ja muutaman minuutin ponnistusvaihe jakkaralla.

yhtenä vaihtoehtona, ja jotenkin se tuntui heti omalta. Kätilöllä ei ollut mitään jakkaraa vastaan, se taisi olla kirjattuna johonkin suunnitelmaan koskapa ilmaantui ajallaan paikalle. Oasaton kummatkin kaksi jakkaraa olivat vapaina ja sain valita mieleisen. Toisella kertaa halusin jostain käsitämättömästä syystä kokeilla muuta asentoa, mutta homma alkoi sujua vasta kun tuttu jakkara haettiin paikalle. Kätilöillä ei ollut mitään jakkaraa vastaan, mutta ihan jokapäiväistä sen käyttö ei tainnut ainakaan silloin olla.

Ensimmäistäni yritin ponnistaa jakkaralla, mutta verenpaine oli niin alhaalla, että pökräsin. Nakkasivat sitten takas petiin ja synnyttelin siihen. Toisen lapseni ponnistin suunnitellusti kyykyssä.



Itse suosin synnytyksissä pystyasentoja (seisten, kyykyssä, kontallaan), jos se vain äidistä tuntuu hyvältä. Niitä vähän treenaillaankin siinä avautumisvaiheen aikana mahdollisuuksien mukaan. Jos perhe toivoo, niin jakkaraankin suostun, mutta itse jakkaralle noustaan vasta ihan loppuvaiheessa, juurikin tuon pakkautumisen takia. Ja herkästi siirrytään esim. kontalleen, jos alkaa tuntua kurjalta. Niissä asennonvaihdoissa on vaan se ongelma usein, että äiti haluaa vaihtaa ponnistusasentoa silloin kun vauvan pää kiristää eniten ja silloin se ei suuremmin ole enää mahdollista, koska kätilö ei voi irrottaa otettaan vauvasta. Siksi pyrin aina etsimään sen mahdollisimman mukavan asennon äidille ennen kuin olen ihan "hands on" :) Ja jakkarasynntykseen pyydän aina avustavan kätilön suht aikaisessa vaiheessa, koska se hässäkkä on joskus vähän mittava. Varsinkin, kun vauva on syntynyt ja jos äiti vielä on letkuissa kiinni, niin se on melkoinen logistinen koitos.

Kyseessä oli nopeahko synnytys, kaiken kaikkiaan ehkä 3 tuntia. Vauva oli melkein 3 kiloinen. Kivut olivat olleet sietämättömät, kuten synnytyksissäni aina ja olin saanut spinaalipuudutuksen. Kun ponnistusvaihe koitti, oli kova tarve päästä makuuasennosta pois ja kyykkyyn - kätilö kiikuttikin omasta aloitteestaan jakkaran ja olikin siitä vähän innoissaan. Kuulemma harvemmin pääsee käyttämään.



Ponnistusvaihe oli ohi muutamissa minuuteissa. Mitään repeämiä ei tullut.



Kohdunlaskeumaa minulla ei ole koskaan diagnisoitu, vaikka olen sitä lääkäreiltä kysellytkin, mutta mielestäni kuitenkin 3:n synnytyksen jälkeen paikat ovat olleet alempana kuin aiemmin. Tähän voi tosin olla syynä ennemminkin liian nopeasti synnytyksen jälkeen aloitettu juoksuharrastus. Mutta se on jo toinen tarina.