Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Meidän elämä mennyt näin

Vierailija
29.07.2012 |

aloimme seurustella ollessani 16v ja mies oli 17v. Muutettiin omaan asuntoon lainarahalla 18-19v. Mies meni töihin ja minä opiskelin. Matkusteltiin ja vietettiin aika rentoa nuoruutta.



Ollessani jo töissä 28v aloimme pohtia että ehkä voisi olla hyvä aika perheelle. Esikoinen sai alkunsa heti. Toista lasta aloin odottaa heti ekasta yrityksestä pari vuotta myöhemmin. Sen jälkeen rakennettiin talo ja kolmas lapsi sai alkunsa ekasta yrityksestä ollessani 35v.



Nyt meillä on rakas koti ja rakkaat 3 lasta, molemmilla työ ja fiilis että elämä on mennyt juuri niin kuin pitikin.



Varjoja toki ollut matkassa mm äitini äkillinen kuolema ja siskoni pitkä sairastaminen kunnes kuoli viime vuonna. Siitä kannan surua edelleen.



Ikää nyt 38v.



Mites teillä muilla?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
29.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset


Alettiin seurustella kun olimme lähelle 30v. Rakennettiin talo ja saatiin 2 lasta tosin ensimmäiseen tarvittiin lapsettomuushoitoja. Nyt minä työttömänä, mies töissä.



Molemmat olemme sitä mieltä että elämä on mennyt kuten pitikin.



Vierailija
2/3 |
29.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin tuolloin 21v, mies 23v. Valmistuin vuoden kuluttua ja muutin työn perässä toisella paikkakunnalle. Mies asui vielä vuoden opiskelupaikkakunnalla kunnes valmistui ja tuli perässäni.



Menimme kihloihin seurusteltuamme pari vuotta ja siitä vuoden kuluttua naimisiin. Samana vuonna perustimme yhteisen yrityksen.

Esikoisemme sai alkunsa häämatkalla ja syntyi siis vajaan vuoden häidemme jälkeen, toinen lapsi 3v ikäerolla ja kolmas tästä vajaan 2v kuluttua.



Minä olen nyt 35v, mies 37, olemme olleet 12v naimisissa ja lapsistamme nuorin menee eskariin.



Meidänkin elämämme on mennyt tähän saakka juuri siten kuin toivoimme. Olemme terveitä, harrastamme liikuntaa ja saamme tehdä työksemme sitä mistä nautimme. Lapset ovat jo "isoja" ja meillä on miehen kanssa paljon myös yhteistä aikaa.



Välillä pysähdyn miettimään miten kauan tämä kaikki onni voi kestää, onko se tosiaan ikuista?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
29.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sen olen oppinut tajuamaan kun siskoni sairastui ja kuoli. Toisaalta ei kannata murehtia etukäteen mitään mille ei voi mitään :)



t.ap