Lue keskustelun säännöt.
Pikkukeskonen, pelottaa tulevaisuus :/
18.07.2012 |
Minulla on rv 25 syntynyt lapsi, jolla periaatteessa kaikki kunnossa, aivojen ultrat ja magneetit puhtaat ja kehittynyt ikätasoisesti tähän mennessä. (5kk korjattua)
Jostain on nyt hiipinyt mörkö takaraivolle. Pelkään, että lapsi ei opi puhumaan tai kävelemään, että ei kehity jatkossa normaalisti.
Yritän elää päivä kerrallaan ja nauttia meidän pienestä ihmeestä, mutta miten pääsen pelosta eroon?
Kommentit (6)
painoisina syntyneillä on tulevaisuudessa omat hankaluutensa ja mm elinkaariennuste on lyhyempi elimistön kehittymättömyyden vuoksi, siis silloin syntyessä.
Ystäväni lapsi syntyi rv24+2 ja on 1-luokan aloittava vilperi, muistoksi 500g painosta jäi silmien karsastus sekä ylivilkkaus/keskittymiskyvyn puute, koulutaival alkaa pienluokassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kuvailemasi pelko kuulostaa hyvin tutulta. Meillä tilanne oli sellainen, että tyttäremme kotiutui sairaalasta lasketun ajan tienoilla ja todella hyväkuntoisena. Esimerkiksi minkäänlaisia hengitysongelmia ei enää tuossa vaiheessa ollut. Lasketun ajan tienoilla tehdyissä tutkimuksissa kuitenkin ilmeni keskosuuden aiheuttamia muutoksia: aivojen magneettikuvassa pientä poikkeamaa ja BAEP-tutkimuksessa selvästi alentuneet vasteet ääniärsykkeisiin. Monenlaista huolta siis oli, vaikka tilanne näytti hyvältä.
Vähitellen tuo huoli kuitenkin on hälventynyt. Isoimmista huolenaiheista (oppiiko puhumaan/kävelemään) tietysti päästiin eroon ensimmäisen vuoden aikana. Sairaalan tiiviit kehitysseurannat toivat myös varmuutta, kun kehitys oli koko ajan korjatun iän mukaista ja vähitellen jopa kalenteri-iän mukaista.
Tietynlainen jännitys kuitenkin säilyi kouluikään asti. Olimme tietysti varautuneet siihen, että tyttäremme ei välttämättä aloita ekaluokkaa vielä 7-vuotiaana, mutta koululykkäys ei ollut lopulta tarpeen. Tyttäremme oppi lukemaan 6-vuotiaana, ja muutenkin taidot ovat olleet vähintään ikätasoisia. Kaksi ensimmäistä kouluvuotta ovat sujuneet sen verran hyvin, että olemme uskaltaneet lopultakin huokaista helpotuksesta.
Huoli pikkukeskosen kehityksestä ja tulevaisuudesta kestää usein pitkään, mutta siihen tottuu ja sen kanssa oppii elämään.
pitää oppia vaan jotenkin elämään. Muuta vaihtoehtoa ei ole
http://www.kevyt.net eli keskosvanhempien yhdistyksen keskustelufoorumille?
Toivotan sulle voimia!
ja sen foorumiin etenkin.
Meillä kans rv 25 lopulla syntynyt lapsi. Nyt jo 4-vuotias. Puheterapiassa käydään, ja vähän on viiveellä kehittynyt, mutta muuten täysin terve lapsi :) Älä turhaan pelkää tulevaisuutta!
Tsemppiä sinulle, ap!
olen kyllä käynyt tuolla kevyt-yhdistyksen foorumilla, mutta tuntuu kurjalta valittaa siellä tämmöisiä pelkoja, kun monella on lähtökohdat paljon huonommat ja hekään eivät valita.