Miten saada kaveri "hölläämään" lapsen kanssa? Kauhea stressi joka asiasta...
Ystävälläni on 10kk ikäinen lapsi ja hän on ihan hysteerinen kaikesta, nukkumisesta, syömisestä, vaipanvaihdosta, jokaisesta yskäisystä yms.
Miten saisin hänet (suututtamatta) muistamaan, että on muutakin elämää kuin lapsi? Hänen miehensä esimerkiksi... Minulla on 2 lasta, mutta en kyllä muista tuollaista. Nyt ahdistaa, kun en enää jaksa viettää hänen kanssaan yhtä paljon aikaa kuin ennen. Puhumme vain hänen lapsestaan ja siitä, mitä hänen lapsensa osaa, mitä muiden samanikäiset ei.
Emme voi käydä yhdessä enää missään, koska vauva ei viihdy vaunuissa eikä autossa. (Eikä kyllä missään muuallakaan, kun on niin tottunut siihen, että äiti on koko ajan viihdyttämässä). Tai pitää olla ruoka minuutilleen, viimeksi äiti meinasi saada kohtauksen, kun myöhästyi 5min ruuhkan vuoksi.
Vinkkejä? Olen yrittänyt näyttää omalla toiminnallani, ettei ihan koko ajan tarvi olla viihdyttämässä ja vauva ei ihan eka parkaisuun kuole.
Ennen lasta kaverini oli ihan normaali :) En osannut varautua tähän ja alun pistin hormonien piikkiin...
Kommentit (37)
Jos lapsi ei kerran viihdy autossa, vaunuissa tai missään muuallakaan, niin lapsi on kyllä ihan himpun verran vaativampi kuin sun helpot lapsesi.
Ja sitten sä vielä oikein näytät, että kato, kun mulla on näin helppoa lasten kanssa, otan ihan rennosti vaan. Oot kyllä tällä hetkellä sille kaverilles ärsyttävin ihminen mitä olla voi.
Helpottaa kun lapsia tulee lisää tai muuten vain ikää ja kokemusta. En usko, että ulkopuolinen voi sitä miksikään muuttaa.
Saattaa rauhoittua seuraavan lapsen kohdalla tai sitten ei.
että minkä verran ja minkälaista huomiota toisen pitäisi miehelleen antaa :-)
Onko äiti viihdyttänyt vauvaa autossa niin paljon, että nyt vauva ei enää viihdy autossa? Onko vauva siis saanut viihdytyksestä tarpeekseen, eikä enää suostu kuuntelemaan ja katselemaan sitä? Vai eikö vauva viihdy autossa, jos ei ole viihdytystä? Ja miksi äiti ei enää voi viihdyttää vauvaa autossa, jotta vauva viihtyisi siellä?
Voitko selventää?
on yksi tällainen ystävä. Lapsi lähtee nyt jo kouluun ja meno vain pahenee vuosi vuodelta. Tyttö vedättää vanhempiaan ihan 6-0. Nähdään usein kaupungilla ilman lapsia, mutta silloin kun käydään heillä koko perheellä ei voi kuin ihmetellä sitä menoa mihin vanhemmat suostuu. Eivät käy juuri missään kun ei kuulemma tyttöä saa aisoihin julkisilla paikoilla. Ja vieläkin esim. juuri nuo ruokailut pitäisi tapahtua just minuutilleen joka päivä samaan aikaan. Saa nähdä kuinka menee nyt kun lähtee kouluun ja kaikki ei pyörikään tytön ympärillä.
Onko äiti viihdyttänyt vauvaa autossa niin paljon, että nyt vauva ei enää viihdy autossa? Onko vauva siis saanut viihdytyksestä tarpeekseen, eikä enää suostu kuuntelemaan ja katselemaan sitä? Vai eikö vauva viihdy autossa, jos ei ole viihdytystä? Ja miksi äiti ei enää voi viihdyttää vauvaa autossa, jotta vauva viihtyisi siellä?
Voitko selventää?
No en tiedä, miksei äiti voi viihdyttää vauvaa autossa :D Voin kyllä ajaa, jotta äiti saa viihdyttää rauhassa, mutta esim. 10 minuutin matka on kuulemma liikaa, kun lasta ei voi ottaa syliin jos huutaa.
Ja tälle, joka oli sitä mieltä että olen typerä ja minulla on helpot lapset... Ei kaverinikaan vauva ole kovin vaativa ollut, mutta on siis mielestäni nyt jo niin iso että on varmaan tottunut siihen, että joku on koko ajan viihdyttämässä.
Kiitos teille muille vastaajille, harmi jos ei enää "parane" tästä maniastaan. Olemme pitäneet yhtä monta vuotta ja minusta tuntuu kurjalta, että huokailuttaa jo valmiiksi vastata puhelimeen...
Ap
nyt ei puhuta lapsista. Tai tavatkaa siten, että mukana on muitakin lapsineen - tulee vähän perspektiiviä.
Ihan tarpeeksi on niitä äitejä, joille oma ilo on tärkeämpi kuin lasten onni. Olen mielelläni ystävä sellaisen kanssa, jonka elämä pyörii lapsen ympärillä, muutta baariluuskat olkoon omissa piireissään.
jos aiemmin normaali ihminen kapeutuu ja on kireä kuin viulunkieli, voi uupua ja masentua, kun eipysty olemaan täydellinen ja kaikki ei pyörikään oman lapsen ympärillä. Tavallaan tuo kuuluukin äitiyteen mutta liika on liikaa.
Ihan tarpeeksi on niitä äitejä, joille oma ilo on tärkeämpi kuin lasten onni. Olen mielelläni ystävä sellaisen kanssa, jonka elämä pyörii lapsen ympärillä, muutta baariluuskat olkoon omissa piireissään.
Minä tarkoitin kyllä ihan tavallista elämää, vaikka itsestä tai omasta jaksamisestaan huolehtimista joskus. Itsekin olen viimeksi käynyt baarissa 3 vuotta sitten :) Mutta mukavaa yhdessä oloa tai jotain... Vaikka lapsen kanssa, kunhan keskittyisi välillä johonkin muuhunkin kuin lapseen.
Kaverini ei suostu jättämään lasta kenellekään hoitoon kuin max 30min, joten kahdenkeskistä tapaamista taitaa olla turha ehdottaa... Silloinkin on ehtinyt jo soittaa pari kertaa lapsen isälle, että muistaa laittaa maidon tai jotain muuta.
Kaikesta stressaaminen on enemmänkin se ongelma. Elämä on kellon tuijotusta ja lattialla istumista vaikka lapsi olisi ihan tyytyväinen. Vaunuissa viihtymättömyys on alle minuutin kestävää kitinää, ei huutoa... Ap
Pienistäkin alkutakkuiluista jää helposti varsinkin äidille hirveä hätä, jota ei pääse purkamaan mihinkään eikä mitenkään. Ja se saattaa tulla esiin juuri tuollaisena ylistressaamisena. Oletko pysynyt kyselemään pystyykö kaverisi puhumaan neuvolassa tunteistaan?
Ja sitten toinen kommenti: MIKSI NÄISSÄ KETJUISSA AINA VEDOTAAN SIIHEN ETTÄ PAREMPI STRESSAAJA KUIN BAARILUUSKA??????? Miksi automaattisesti oletetaan että jos et stressaa ja huolehdi liikaa, vietät aikaa baarissa ja luuhaat viiden eri miehen kanssa?
Tv yksi rennompi äiti, joka ei käy baareissa eikä edes tunne ketään äitiä, joka kävisi baareissa.
Seurasi kuin varjo lasta joka paikkaan ja esim kun oltiin yhdessä uimassa, stressaantui kun vettä räiskyteltiin normaalissa uinnissa jne.
Kaiken keskustelun olisi aina pitänyt olla hänen lapsensa ylistämistä ja kaikki lapsen tekeminen oli hyväksyttyä ja kehuttavaa, esim. kakkajuttujen puhuminen ruokapöydässä.
Eikä edes ollut ensimmäinen lapsi eikä raskaudessa tai synnytyksessä ollut mitään ongelmia.
Jonkin hänen päässään on vinksahtanut; hurjaa jos ei voi olla 30min erossakaan vauvasta. AIka moni palaa töihin tuossa vaiheessa ja lapsi menee hoitoon.
väliinhän ei mitään mahdukaan... Tyypillinen av vastaus :) Minä nautin lapsista ja myönnän että elämäni pyörii väkisin kolmen lapseni ympärillä. Mutta nautin suunnattomasti myös niistä päivistä kun lapset eivät ole kotona tai olen itse jossain muualla ihan vain aikuisseurassa (enkä nyt tarkoita edes niitä baarireissuja).
Ihan tarpeeksi on niitä äitejä, joille oma ilo on tärkeämpi kuin lasten onni. Olen mielelläni ystävä sellaisen kanssa, jonka elämä pyörii lapsen ympärillä, muutta baariluuskat olkoon omissa piireissään.
lapsi oppii vaisroamaan että äidin onni on jotenkin hänen varassaan ja se estää lasta itsenäistymästä. Monilta tällaisilta lapsilta jää uhmakin väliin kun äiti ei sitä kestä.
Suorittajaäiti pahimmasta päästä. Kaikki itkut ja yskähdykset piti analysoida ja selvittää.. Sairastuin masennukseenkin, kun en saanutkaan kontrollia kaikesta.
Lause,joka avasi minun silmäni, tuli mieheltäni:
"Tee toki asiat omalla tavallasi, mutta muista nauttia äitydestä myös. En halua, että muistat vauva-ajan pelottavana ja stressaavana, vaan uutena ja ihmeellisenä, sinä harjoittelet miten ollaan äiti, lapsi harjoittelee elämää, meidän opastuksella."
Minusta tämä oli rakkaudella ilmaistu höllää vähän-ilmaisu.. Minuun toimi!
kun heittäytyy täydelliseksi, luulee hallitsevasa tilanteen. No sehän on ihan kukkua, mutta nämä ihmiset eivät kestä omaa epätäydellisyyttään ja pelkäävät kritiikkiä tai heille sanotaan että voisivat tehdä jotain toisin.
Onnea vaan päiväkodin henkilökunnalle jos tämä äiti joskus mussukkansa vie hoitoon...
Vaativan vauvan kanssa on oikeasti rankkaa ja arki menee vain vaikeammaksi jos rutiinit muuttuu. Anna ystävällesi aikaa ja lopeta itse neuvominen.
Suorittaa äitiyttä aikansa ( noin 10v) ja sitten on loppupuhki-poikki ja itkee kun ei ole elämää.
Etsi uusia ystäviä, tuo on menetetty tapaus