Onko ihmiset olleet aikaisemmin ihan pöllöjä ilman tavoitteellista varhaiskasvatusta?

kasvatus siis.



Nyt on vaan saatu ilmiöille nimet ja tieteellistä perustaa.

sen vuoksi vanha kansa vieläkin istuu öisin puussa huhuilemassa.

ei voida antaa muuten kuin sosialisoimalla lapset valtion laitokseen.

varsinkin, kun kuulin että lapset on ennen oppineet puhumaan aiemmin kuin nyt, ja tuntuneet oppineen joitakin muitakin taitoja aiemmin. Eihän se pitäis olla mahdollista, kun meillä nykyään sentään on huippuunsa viritettyä varhaiskasvatusta. :P

Ei ne mitään pöllöjä ole olleet. Lukemaankin oppineet ihan itsestään ennen kouluikää omasta kiinnostuksesta. Ei olennot mitään ongelmia kyllä tieteellisen varhaiskasvatuksen tai laumansosiaalistamisen puutteen takia.

katso todisteet tästä ja päättele itse:

olemme jokaikinen onnistuneet saamaan itsellemme akateemisen koulutuksen/ ammatin ja mukavan ystäväpiirin ihan ilman "tavoitteellista varhaiskasvatusta" lapsuudessa. Kukaan meistä ei siis ole ollut pk:ssa, moni ystävä kyllä oli.



Valitettava totuus on, että ne vasu:t ja muut ovat usein pikemminkin tavoitteen asteelle jääviä ylevieä suunnitelmia - pk:n arki kun usein on taistelua sijaiskieltojen yms. kanssa. Näin ainakin ystäväni mukaan, joka on lto. Omat lapsemme eivät ole pk:ssa.

Onhan ennen pärjätty myös ilman kertakäyttövaippoja, hyppykiikkuja, reimateccejä, turvavöitä, äitiysneuvolaa, äänioikeutta, koulujärjestelmää...



Riippuu katsantokannasta ja siitä kuinka kauas taakse päin katselee.

Tavoitteellinen kasvatus on lapsen vikojen etsimistä ja jonkun ei-olemassaolevan jutun tavoittamista. Se lisää stressiä ja aiheuttaa haittaa ja syö lapsen ja vanhempien itsetuntoa.



Jokaisessa lapsessa on positiiviset puolensa. Yritetään keskittyä niihin ja iloita niistä.



Toivottavasti myös ammattikasvattajat tekisivät niin.

Tavoitteellinen kasvatus on lapsen vikojen etsimistä ja jonkun ei-olemassaolevan jutun tavoittamista. Se lisää stressiä ja aiheuttaa haittaa ja syö lapsen ja vanhempien itsetuntoa.

Jokaisessa lapsessa on positiiviset puolensa. Yritetään keskittyä niihin ja iloita niistä.

Toivottavasti myös ammattikasvattajat tekisivät niin.

Itse suhtaudun varsin skeptisesti koko ryhmissä tapahtuvaan tavoitteelliseen varhaiskasvatukseen. Uskon että koti on paras paikka alle kouluikäiselle lapselle, ja muut heikohkoja korvikkeita.

Onneksi minulla oli taloudellinen mahdollisuus jäädä kotiin 9 vuodeksi :) Tein kyllä miehelle heti lapsia suunniteltaessa jo selväksi että päiväkoteihin en sitten ala ainakaan alle 3-vuotiasta kiikuttaa, mieluiten en ollenkaan, joten jos elätys ei käy, pysytään lapsetta. Mies oli samoilla linjoilla että kiva jos jään kotiäidiksi.

Entiseen aikaan, eli meidän pöllömummojen lapsuudessa oli kaikki toisin. Kesät olivat lämpimiä ja aurinkoisia, ja kylän kakarat saivat käydä uimassa keskenään...



Silloin eri-ikäiset lapset temmelsivät keskenään. Isommat "kasvattivat" pienempiään, ja leikeissä sai käyttää vapaasti mielikuvitustaan, ainakin yksin leikkiessä. Ainakin se luovuutta kehitti, kun ei ollut vielä edes legoja.